LAHJAVANHURSKAUS

Vähäkyrö, SK-lauluilta 20.10.2013

Room. 1: 16-17
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”

Tämä lyhyt Raamatun teksti vie meidät suoraan uskonpuhdistuksen ytimeen. Paavali pohtii samoja asioita, jotka myös Lutherille tulivat tärkeiksi. Tänään mekin voimme pohtia ja ihmetellä samoja asioita. Olemme aivan Evankeliumin sisimmän sanoman äärellä.

Mitä on Jumalan vanhurskaus? Vanhurskaudenhan me tunnemme. Se on Jumalalle kelpaavaa, täydellistä oikeamielisyyttä. Vanhurskaus on ikuiseen iloon pääsevien ominaisuus. Se on ominaisuus, jota Jumala odottaa myös meidän toteuttavan, lain noudattamista, lähimmäisen rakastamista, koko elämän täydellistä tahrattomuutta.

Jumalan vanhurskaus on muutakin. Viisaiden opettajien mukaan tuo tekstin alkukielen sana voi jo kielellisestikin merkitä myös Jumalalta tulevaa, Hänen lahjoittamaansa vanhurskautta. Kun Luther tämän asian käsitti, hän pääsi ymmärtämään Paavalin kirjeen sisällön. Siinä oli avain Evankeliumin ymmärtämiseen. Tästä tuli uskonpuhdistuksen ydin.

Me emme voi elää vanhurskaasti, Jumalalle kelpaavasti. Siihen meidän turmeltunut luontomme ei kykene. Sen me jokainen olemme varmaan itse kohdallamme kokeneet. Jos ymmärrämme Jumalan vanhurskauden vain Jumalan omana ominaisuutena ja vaatimuksena ihmiskunnalle, pysyvät taivaan portit meille suljettuina. Tätä Jumalalta tulevaa vanhurskautta voimme nimittää Jeesuksen lahjavanhurskaudeksi. Jeesus otti meidän synnit päällensä, kantoi ne Golgatan ristinpuulle ja maksoi ne uhraamalla henkensä meidän puolestamme. Hän, ainoa, joka eli täydellisen vanhurskaan elämän, otti koko maailman synnit kantaakseen ja sovitti ne Jumalan edessä. Näin hän valmisti vanhurskauden, jota meille tarjotaan lahjana vastaanotettavaksi. Me saamme kääriytyä Jeesuksen lahjavanhurskauteen, joka peittää meidän syntimme. Tämän lahjavanhurskauden kautta ihmiskunnalle avautui mahdollisuus pelastua iankaikkiseen elämään.

Sitten sana: ”Uskosta vanhurskas saa elää.” Tämä voidaan myös kahdella eri tavalla. ”Ken on uskosta vanhurskas, saa elää, ” tai toisin päin: ”Vanhurskas saa elää, kun uskoo”. Molemmat sanat johtavat samaan lopputulokseen. Syntinen ihminen tulee vanhurskaaksi, Jumalalle kelpaavaksi, vain uskomalla Jeesukseen. Saamme uskoa syntimme anteeksi annetuiksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Näin saamme lahjaksi vanhurskauden ja iankaikkisen autuuden. Uskolla lahjana vastaanotettu vanhurskaus johtaa uskon syvenemiseen meissä itsessämme, mutta se voi myös johtaa meitä auttamaan muitakin ymmärtämään ja vastaanottamaan tämän suuren lahjan.

Evankeliumin ydin on siis sanoma lahjavanhurskaudesta, jonka Jumala on meille Jeesuksessa valmistanut. Sanoma oli osoitettu juutalaisille, joille se oli hullutusta, myös kreikkalaisille, jotka tässä edustavat kaikkia pakanakansoja. Heille Evankeliumi oli loukkaus. Siitä huolimatta Paavali ei häpeä Evankeliumia. Hän oli valmis viemään sanomaa kansojen keskuuteen. Hän oli valmis saattamaan itsensä vaaroille, perimätiedon mukaan marttyyrikuolemaan saakka.

Ethän sinäkään häpeä Evankeliumia. Siinä on Jumalan voima, ja se tuo pelastuksen kaikille, huomaa ihan kaikille, jotka sen uskovat. Viedään rohkeasti sanomaa. Riemuitaan, iloitaan, kiitetään!

”Usko vaan Karitsaan,
tiesi turvaa hän voimallaan.
Vaikka syntisi ahdistaa,
katso Jumalan Karitsaa.
Silloin et hukkua voi.”
SK 232:4