HALVEKSITTU KUIN KOIRA - USKOSSA HELLITTÄMÄTÖN

Vähäkyrö kirkko, Evankelinen kirkkopyhä 16.3.2014

Matt 15:21-28

Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Sii­do­nin tienoille. Ja katso, kanaanilainen vai­mo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: »Herra, Daa­vidin poika, armahda minua. Rii­vaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni.»  Mut­­ta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen ope­tuslapsensa tulivat ja ru­koi­livat häntä sa­noen: »Päästä hänet mene­mään, sillä hän huu­taa meidän jälkeemme». Hän vastasi ja sanoi: »Mi­nua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huo­neen kadonneitten lammasten tykö». Mutta vai­mo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: »Herra, au­ta minua». Mutta hän vastasi ja sanoi: »Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää pe­ni­koille».  Mutta vaimo sanoi: »Niin, Herra; mut­ta syöväthän penikatkin niitä mu­ruja, jotka hei­dän her­ran­sa pöydältä pu­toavat». Silloin Jee­sus vastasi ja sanoi hä­nelle: »Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot». Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä ter­ve.

Jeesuksen kulkiessa hänen seurueeseen­sa liit­tyi nainen, joka ei ollut juutalainen. Markus e­van­­keliumissaan mainitsee hänet syyria­lais­foi­nikkialaiseksi. Matteus puo­lestaan puhuu Kanaanilaisesta. Joka ta­pauksessa nainen ei kuulunut juuta­lai­seen uskon­tokun­taan. Var­maan hän oli kuul­lut puheita Jee­suk­sesta ja hä­nen tun­nusteoistaan, osasi­han hän puhu­tel­la­kin Jeesusta aivan oikein, Jeesus Daavidin Po­ika, mutta syvempi tieto uskosta puut­tui. Nainen oli synty­peräl­tään juu­ta­lais­ten hal­veksimaa kansaa. Hän kuului siis halvek­sittuun pa­ka­nakansanryhmään.

Hädässään nainen kuitenkin huusi Jee­sus­ta avuk­si, vaikka hän tunsi hyvin omat lähtö­koh­­tan­sa. Opetuslapset ja jopa Jeesuskin näyttävät suh­tau­tui­vat häneen aluksi aika röyhkeän torju­vasti. Toimintansa tässä vaiheessa Jee­sus ha­lusi tehdä työ­tä vain Israelin kansan kes­kuu­­des­sa. Sen vuoksi Jee­sus heittikin nai­sel­le aika alentavan ver­tauk­sen, jossa hän vertasi nais­ta koiraan. Ei hä­nen, Jeesuk­sen, joka on lä­hetetty Israelin las­ten tykö, sopinut pa­ran­taa halveksittuja pa­ka­noita. Varmaan Jeesus ha­lusi myös koetella nai­sen uskon kestävyyttä ja aitoutta.

Mutta juuri tässä tulee esiin naisen uskon sitkeys. Kai­kis­­ta näis­tä alentavista letkauksista huo­li­mat­ta hän us­koi Jeesuksen voimaan. Ei hän läh­te­nyt itse­ään selittelemällä tekemään paremmaksi. Hän tyytyi siihen tilanteeseen, missä hän oli. Jos hän­tä verrattiin koiraan, niin se on sitten niin. Kutenkin hän pyysi saa­da osak­seen edes niitä muru­ja, joita lapset pöydältä tiputtavat. Kai­kes­ta nureasta suh­tau­tumi­ses­ta huolimatta, hän ha­lusi uskoa Jeesuksen parantavaan voimaan. Lo­pul­ta Jeesus ar­mah­ti hänet ja antoi hänen us­kol­leen kauniin tunnustuksen, ja paransi nai­sen sairaan tyt­tä­ren.

Tämän naisen kaltaisia saamme mekin ol­la. Ei mei­dän tarvitse salata omaa minääm­me. Vaik­ka olemmekin Jeesuksen näkö­vink­­ke­lis­tä huo­no­ja, säälittäviä syntisiä - tuskin edes koi­rankaan ve­roi­sia, saamme turvautua hä­neen. Ei meidän tar­vitse teeskennellä pa­rem­paa tai selitellä muuta, kuin mitä olem­me. Saamme tulla Jeesuksen luo aivan sel­lai­seina syntisinä, kuin me olemme. Saamme tulla hä­nen luok­seen ja yksinkertaisesti anoa ”Auta mi­nua Herra”. Saamme uskoa, että Jeesus kyl­lä auttaa meitäkin.

Kaikissa asioissa meillä on lupa tulla Jee­suk­sen luo, ja kertoa murheemme Hänelle ja jättää ne Hänen hoidettavakseen. Erityisen iloinen Jee­­sus on siitä, kun me tulemme hänen luok­seen syntitaakkamme kanssa ja pyydämme sitä an­teeksi ja uskomme sitten syntimme anteeksi Jee­suksen veren ansion tähden. Tässä osoitamme us­kon hellittämättömyyttä, kun kerta toisensa jälkeen,  uudelleen ja uudelleen langenneina,  käymme ristiinnaulitun Jeesuksen jalkain juureen katuen ja anteeksi pyytäen.

Ystävä! Jos sinusta tuntuu, että elämäsi ei ole riit­tävän hyvä, että voisit uskoa, juuri sinua var­ten on Jeesus tullut maailmaan ja uhrannut henkensä. Jeesus rakastaa huono­jakin ihmisiä. Hä­nen luonaan rauhaton saa levon. Hänen luo­naan syntinen saa armah­duksen. Me kaikki saam­me tänäänkin olla Jeesuksen edessä ja tun­nustaa oma kelvottomuutemme ja pyytää lai­min­­lyön­te­jämme anteeksi, ja meille kaikille kuuluu taas tänäänkin Jumalan oma sana: ”Si­nä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jee­suk­sen nimessä ja kalliissa sovintoveressä”. Jee­suk­­sen valmistaman armon avulla olemme tai­vaa­­seen matkalla.

Jeesuksen toiminnan tässä tekstimme kohdassa näem­me jo viitteen myös lähetykseen. Pakananainen, sai mu­ru­sia pöydältä. Jeesus oli tullut ensi­sijaisesti Israelin kansaa varten. Mutta paka­noille riitti mu­ru­sia. Kun valittu kansa ei otta­nut Messiasta vas­taan suunnattiin toiminta myöhemmin paka­na­kansojen keskuuteen voi­makkaam­min. Mutta jo tässä on merkki siitä, että Jeesus tuli koko maailmaa varten.

Kanaanilainen nainen oli kuullut Jeesuk­ses­ta. Siel­lä pakana alueella ehkä oli joku kerto­nut Jeesuksesta hä­nelle. Ei hän muuten olisi osannut hä­däs­sään tulla Jeesuksen luo. On hyvä, jos me tuon kanaanilaisen naisen sit­keydellä olemme kertomassa Jee­suksesta. Joku voi sen kuul­la ja tulla vaikka uteli­aisuuttaan sanankuuloon. Silloin Py­hä Henki voi aloittaa työnsä. Eihän se haittaa vaik­ka mei­tä koiriksin haukuttaisiin, jos saam­me olla ohjaamassa ihmisiä kohti taivaan tielle. Tänään saamme iloita armosta ja pyytää voimia ja uskollisuutta Evankeliumin työhön.