Vaasa,
Toisenlaista Toivoa-konsertti, 26.3.2017
Päätösrukous
Täällä meidän Suomessa päivä päivältä valo
lisääntyy ja pimeys alkaa väistyä. Kevät on voittamassa talven. Kellotkin on jo
siirretty kesäaikaan. Tämä tuo iloa mieliimme. Mutta kun kuuntelemme uutisia,
luemme lehtiä tai seuraamme nettikeskusteluja, huomaamme, että aikaamme
värittääkin pimeys. Aikamme on täynnä vihaa, julmuuksia ja pahoja puheita. Ne puolestaan
tuovat meidän kevääseemme ahdistusta ja pelkoa. Jopa toivokin on monesti
hiipumassa mielistämme.
Kuitenkin meillä on toivoa. Toivomme on
kärsineessä, ristillä kuolleessa ja kolmantena päivänä ylösnouseessa
Jeesuksessa. Hän on kärsinyt meille kuuluvan tuomion kuolemallaan Golgatan
ristinpuulla. Hän on voittanut pahan vallat. Sen voiton perusteella meidät
julistetaan armahdetuiksi. Armahduksen saamme uskolla omistaa omaksemme ilman
omia ansioitamme. Armo, vain siinä on meidän toivomme.
Äsken kuoro lauloi: ”Se maa on rauhan maa, sen
armon kautta saan, vaan ainoastaan Hän voi meidän synnit armahtaa. Me armahdusta
tarvitsemme kaikki. Tuo suuri rauhan maa; vain meitä odottaa, mun sieluni myös
armon kautta siellä paikan saa”. Tässä konsertissa on julistettu toivoa,
Toisenlaista toivoa. Sellaista oikeaa ikivihreää toivoa, joka kestää ajanrajan
ylikin. Se toivo ja usko toivon perustaan vievät meidät kerran perille
iankaikkiseen elämään.
Saamme kiittää Taivaallista isää toivosta,
jonka hän valmisti Pojassaan ja lahjoittaa meille. Kiitämme tänään Toivo
Kärjestä, joka kuulemillamme sävellyksillä edelleen tuo rauhattomaan ja
rikkinäiseen aikaamme toivoa pääsystä rauhan maahan. Kiitämme Kärjen perhettä,
että olemme saanet nämä Toivon sävellykset käyttöömme. Kiitos juhlayleisö, että
tulitte kuulemaan Toivon sanomaa sävelin. Kiitos Vaasan suomalaiselle seurakunnalle.
Kiitos aivan jokaiselle, jotka ovat olleet tilaisuutta monin tavoin rakentamassa.
Erityinen kiitos Merikaarron kuorolle, heissä meillä on iloinen ja innokas yhteistyökumppani.
Kiitos solisteille. Kiitos myös soittajille. Niin kuin J.S.Bach kirjoitti
jokaisen teoksensa loppuun kirjaimet SDG, Soli Deo Gloria, saamme mekin sanoa
tilaisuuden päätteeksi ”yksin Jumalalle kunnia”.
Yhdytään Herran rukoukseen:
Isä
meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun
valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän
syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä
vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Saamme
turvallisesti jäädä seuraavan, päätöskappaleen rukoukseen:
”Vapahtaja,
puutteineni,
tässä
olen, tähän jään
apuasi
pyytämään.
Olen
aivan avuton,
tunto
kova, mieli jäinen.
Jeesus,
Jeesus, Herrani
kuitenkin jään luoksesi”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti