ILOA KOETTELEMUKSISTA

Vähäkyrö Savilahti-talo Evankeliumijuhla 25.2.2018

Jumala, Isämme, tue meitä, kun me tänäänkin avuttomina hapuilemme sinua kohti ja olemme vähällä uupua kiusauksiin ja koettelemuksiin. Auta meitä kestämään rukouksessa ja uskomaan sanasi lupauksiin. Suo, että sanasi lupauksia tässäkin hetkessä selkeästi kuulutettaisiin. Jätämme itsemme täällä olevat sekä läheiset ja ystävämme sinun armolliseen hoitoosi. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

(Kirkkoraamattu 1933/38: Jaak. 1:2-4) Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.

Tämä teksti puhuu kiusauksista, uudempi käännös puhuu koettelemuksista. Samasta asiasta lienee kysymys. Kristityt saavat varautua monelaisiin kiusauksiin ja koetuksiin.  Alkukielen sana, joka tässä on käännetty moninaisiin, voi tarkoittaa myös ”monivärisiä”. Sana viittaa enemmänkin koettelemusten vaihtelevaan laatuun kuin niiden määrään.

Olemme saaneet viimepäivinä seurata Olympiakisoja ja kuulla voittajien kertomuksia kisoihin valmistautumisesta. Saimme kuulla hiihdon kuninkuusmatkan, 50 kilometrin voittajan Iivo Niskasen kertomuksen, miten hän oli harjoitellut vuosikausia ja viimeisen vuoden ajan tähdännyt lähes yksinomaan tähän yhteen kilpailuun. Paljon oli pitänyt kärsiä rasituksia ja luopua monista asioista. Mutta nyt oli ilo ylimmillään.

Herran palvelija Jaakobkin tässä kirjeessään kehottaa pitämään ilona, kun kristityt joutuvat kiusauksiin. Tällä hän haluaa lohduttaa uskonvelijään, että he eivät menettäisi toivoaan. Ei hän kehota iloitsemaan suoranaisesti koettelemusten johdosta, vaan siitä että ne ovat todiste siitä, että olemme oikealla tiellä. Juuri Kristuksen omia kiusaaja erityisesti koettelee.

Niin kuin harjoituksien tuskasta on hyötyä urheilijalle, on vainoista ja koetuksista hyötyä myös kristityille. Ilman ankaraa harjoitusta urheilija ei saavuta voittoa kilpailuissa. Näin uskonelämän kiusat myös vahvistavat meidän uskoamme ja antaa rohkeutta ja kestävyyttä uskontiellä kulkiessamme. Se kasvattaa meidän kärsivällisyyttämme. Näiden vuoksi voimme iloita ankaristakin koettelemuksista.

Kärsivällisyys kasvattaa meitä. Sen kautta Pyhä Henki kouluttaa meitä hengellisissä mutta myös moraalisissa asioissa vastustamaan edessä olevia kiusauksia. Kiusaukset kasvattavat kestämän uusia kiusauksia. Kärsimyksistä oppien pääsemme vähitellen lähemmäksi täydelliseksi ja ehjäksi tulemista. Jaakobilla on saattanut olla mielessään Jeesuksen vuorisaarnan sanat ”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on”.

Kasvamme kärsimyksistämme kohti täydellisyyttä. Suunta on täydellisyyteen, mutta koskaan emme pääse tässä kilpailussa maaliin saakka. Uskon kilvoituksessa meidän tulee lopulta suostua ulkopuolisen apuun. Se on luvallista ja ainut mahdollisuus saavuttaa voittoseppele. Vaikka kuinka olisimme treenanneet ja kasvattaneet itseämme, emme itse jaksa perille. Saamme oppia kärsimyksistä, saamme iloita vastoinkäymisistä, mutta lopulta saamme antautua Jeesuksen käsivarsille hänen kannettavakseen. Hän kantaa meidät maaliviivan yli ja me saamme voittopalkinnon, iankaikkisen elämän. Jeesus kävi kiusauksiin, kesti ne. Hän kävi ristille meidän rikkomusten vuoksi, sovittaen ne verellään. Hän kävi kuolemaan ja nousi voittajana kuolleista. Hän on voittaja ja me saamme liittyä hänen voittokulkueeseensa. Saamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä kalliissa veressä. Näin sitten kerran taivaan portilla meillekin kajahtaa Porilaisten marssi voiton merkkinä.