HÄÄPUKU

Maija-Liisa Mäki-Ikolan muistotilaisuus
Ylihärmä 6.10.2018

(Kirkkoraamattu 1933/38: Ilm. 19:6-8)

Ja minä kuulin ikään kuin kansan paljouden äänen ja ikään kuin paljojen vetten pauhinan ja ikään kuin suuren ukkosenjylinän sanovan: "Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus."

Joku aika sitten luin kuvauksen eräästä hautajaistilaisuudessa, josta vainaja oli kannettu kirkosta Kuulan häämarssin soidessa. Aluksi mieleeni nousi ajatus, että oliko tuo sopivaa, mutta sitten ajatus kirkastui. Siinähän oltiin saattamassa vainajaa Karitsan suuriin hääjuhliin. Ja nyt Maija-Liisan poismenon yhteydessä tämä ajatus Karitsan suuresta hääjuhlasta on ollut useasti mielessäni ja rohkenen ottaa tuon teeman esille tässäkin tilaisuudessa.

Mäki-Ikolan perheessä oli vuosi 1951 merkittävä vuosi. Pentti perheineen oli lähtenyt Kanadaan, paappaisä täytti 70 vuotta, kaksi poikaa, hänen lapsenlapsiaan, olivat aloittaneet 7-vuotiaina koulutien. Erityisen suuri juhla oli myös perheen nuorimmaisen Erkin ja Maija-Liisan häät, jotka todennäköisesti olivat juuri paapan 70 vuotissyntymäpäivänä, syyskuun 28. päivänä. Oli kaunis lämmin päivä ja vihkitoimitus suoritettiin Mäki-Ikolan puutarhan vihreällä nurmella, kauniin raanun toimiessa vihkiryijynä.

Juhlapäivän kunniaksi hääpari, paappa, Vesa ja minä, kävimme Kauhavalla valokuvassa. Pojilla ja morsiamella oli auton takapenkillä ahdasta, hääpuku rypistyi, josta morsian ei ollut oikein hyvillään. Rypyt aiheuttivat ongelmia valokuvan ottamisessa.

Monia kymmeniä, ehkä satoja hääpukuja Maija-Liisa elämänsä aikana ompeli. Monet, monet morsiamet ovat saaneet ylpeinä käydä kauniissa, Maija-Liisan valmistamissa, hääasuissaan omiin hääjuhliinsa.

Nyt saamme olla saattamassa Maija-Liisaa suuriin Karitsan hääjuhliin, joihin hänen ei tarvitse mennä ryppyisissä vaatteissa, vaan hänen ylleen on puettu puhdas valkea pellavapuku. Se puku on Karitsan veressä valkaistu aivan hohtavan kirkkaaksi. Siinä ei ole ainuttakaan tahraa eikä ryppyä. Puku on täydellinen.

Kun Erkki-eno oli viimeistä kertaa suvun yhteisessä kokoontumisessa, hän oli esittänyt veisattavaksi yhteisen kiitosvirren. Erkin hautajaisissa oli sitten esillä ajatus, että aina kun Mäki-Ikolan suku on koolla, laulettaisiin kiitosvirsi. Siihen on meillä nytkin aihetta. Maija-Liisa on pitkän elämän ja pitkän sairauden jälkeen saanut kutsun Karitsan hääjuhlaan. Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden. Iloitkaam­me ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika.

Entä meidän omat hääpukumme, onko se juhlakunnossa. Onko se valkaistu hohtavan valkeaksi ja rypyt silitetty pois. Kutsu juhlaan voi tulla minä hetkenä hyvänsä. Emme me itse saa asuamme kelvolliseksi, vaikka kuinka yrittäisimme ommella, pestä ja silittää. Aina joku tahra jää. Pienikin tahra asussamme estää pääsyn juhlaan sisään. Mutta me saamme luvan pukeutua liinavaatteeseen hohtavaan ja puhtaaseen; se liina on pyhien vanhurskautus, jonka Jumala itse on meitä varten valmistanut. Me saamme pukea sen päällemme ja se peittää meidän oman pukumme jokaisen rypyn ja tahran. Vain tuossa viitassa pääsemme sisälle Karitsan hääjuhliin. Ota vastaan Jumalan meille Jeesuksen uhrikuolemassa valmistava syntien anteeksiantamus. Siinä saat häävaatteen, jossa pääsemme kerran viettämään yhdessä meitä ennen uskossa poisnukkuneiden kanssa ikuista hääjuhlaa.

 

SK 229: 1. Oi Jeesus, kuinka riemuitsen, sinulta puvun sain.

Näin kelpaan kerran taivaaseen, kun sinne matkustan.

2. En saata kyllin katsella ja siitä riemuita.

Se aina vain on silmissäin ja yhtä uutena.

3. Ei siitä löydy virhettä, ei tahraa pientäkään, 

vaan tahrani ja virheeni se peittää yksinään.

4. Se vanhurskaus on Jeesuksen, sen kasteen kautta sain. 

Se riittää, muuta tarvitse en taivasmatkallain.

5. Jos pukua en sellaista ois saanut lahjana, 

niin kuinka silloin kestäisin Jumalan katsetta.

6. En tahdo siihen ommella mä itse lankaakaan,

käyn luokse valtaistuimen vain vanhurskaudessaan.

7. Oi Jeesus, kuinka kiittäisin nyt tästä lahjasta! 

Jo ristinpuussa ostit sen, siis kiitos armosta!

Tässä yhteydessä saamme myös kiittää kaikkia Maija-Liisan läheisiä ja ystäviä, jotka ovat hänestä monin tavoin pitäneet huolta ja häntä hoivanneet hänen sairautensa aikana. Kiitos heistäkin Jumallalle.