ALMUJAKO ANELET?

Vähäkyrön srk-talo, SK-lauluilta 26.8.2012

APT 3:6-9

Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy." Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa.

Pietari ja Johannes olivat menossa pyhäkköön rukoushetkellä, kun he temppelialueella kohtasivat ramman kerjäläisen. Kerjäläinen odotti saavansa heiltä almun. Pietari näki hänen katseestaan, että hän myös uskoi voivansa tulla terveeksi. Miehen terveeksi tulemisen usko joutui koetukselle, kun Pietari käski Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä hätä nousemaan ylös. Mies uskoi, nousi ja parantui. Hän meni heidän kanssaan hypellen ja Jumalaa ylistäen temppeliin sisään.

Rampa mies temppelin pihalla ei pyytänyt parannusta vammaansa, vaan pientä almua, lievitystä arkiseen elämäänsä. Yllättäen vieras ihminen tarjosikin hänelle apua, jota hän ei edes osannut pyytää. Kuitenkin hän uskoi parantumisensa olevan mahdollista eikä epäillyt. Ehkä hän oli kuullut suuria ihmetekoja tehneestä miehestä, joka oli teloitettu. Ehkä hän oli nähnytkin Jeesuksen. Kun Jeesuksen nimessä rampaa kehotettiin nousemaan, hän uskoi ja parantui heti.

Ystävä! Me olemme uskonelämässämme rampoja. Synti rampauttaa meidät? Oletko sinä anelemassa vain jotain pientä lievitystä elämääsi temppelin ovenpielessä, vai osaatko pyytää jotain paljon suurempaa?

Tänään minä saan olla välittämässä sinulle samanlaista sanomaa, kuin Pietari välitti rammalle miehelle. Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi annetuiksi. Kaikki Adamista periytyvät synnit, kaikki meidän itse tekemät synnit, kaikki sen me emme itse edes synniksi tunnista, kaiken sen mikä erottaa meitä Jumalasta kaiken sen, mikä on viemässä meitä kadotuksen, iankaikkiseen tuskaan, sen saamme uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Aivan samoin kuin rampa mies parani, mekin voimme parantua tuosta vaarallisesta synnin turmiontaudista. Jeesuksen anteeksiantava käsi on ojolla sinua kohti, että tarttuisit siihen. Kun sinä tartut käteen, se vetää sinut ylös synnin masentamasta ja kadottavasta orjuudesta. Siihen ei tarvita lääkettä, ei tekoja, vain uskoa. Kaikki tekeminen on valmiiksi tehty Golgatalla, jossa Jumala uhrasi Poikansa meidän ja koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesuksen veri on vuotanut meidän tähtemme. Tartu käteen ja nouse. Usko pelastuksesi Jeesuksen kautta, armosta.

Mitä olisi tapahtunut, jos rampa mies ei olisi tarttunut ojennettuun käteen ja uskonut parantumisen mahdollisuuteen, vaan olisi jäänyt anelemaan ja vaatimaan ohikulkijoilta suurempia almuja? Hän olisi kenties saanut joskus isompiakin lahjoituksia, joilla olisi saattanut elämän murheet vähäksi aikaa hellittää, mutta hän olisi kuitenkin jäänyt kerjäläisen asemaan lopuksi ikää. Kun hän uskoi, hän tuli terveeksi ja hänen asemansa muuttui kertaheitolla aivan uudeksi. Niin uudeksi, että se pani hyppelemään ja ylistämään Jumalaa.

Kalliisti lunastettu ystäväni! Tartu sinäkin Jeesuksen ojennettuun käteen. Usko syntisi anteeksi. Silloin sinunkin tilanteesi muuttuu kokonaan uudeksi. Silloin sinut siirretään kadotuksesta iankaikkiseen iloon. Sinä joka olet teoillasi oikeutetusti ansainnut iankaikkisen kadotustuomion, sinut kertaheitolla siirretäänkin taivaan kansalaiseksi täysin armosta, ilman mitään ansioita tai omia tekoja. Se on vain uskallettava uskoa omalle kohdalleen. Miksi keskittyisimme pyytelemään vain ajallisia almuja jääden edelleen kerjäläisen asemaan, kun meille tarjotaan aivan uutta asemaa. Kerjäläinen korotetaan juhlavieraaksi kuninkaan pojan häihin. Toki saamme Jumalalta pyytää almuja ajallisiinkin sairauksiimme ja vaivoihimme, mutta keskity enempään, tärkeimpään. Keskity iankaikkisen elämän löytämiseen. Älä tyydy vähempään. Tänään me saamme lähteä täältä hyppien ja Jumalaa ylistäen, kun olemme saaneet osaksemme armon. Kadotustuomion alainen on löytänyt iankaikkisen elämän. Kerjäläisestä on tullut taivaan kaikkien aarteiden omistaja.

HEDELMÄPUUN HOITOA!

Ylihärmä srk-talo 12.8.2012

Härmänmaan evankeliumijuhla.

Room 11:17-24

Kristuksen seurakunta on jalo hedelmäpuu. Sen jalo juuri ja runko on Jeesus. Sen varassa oksat kasvavat ja tuottavat hyviä hedelmiä. Me tuohon jaloon run­koon liitetyt olemme peräisin villistä, metsäpuusta. Emme yksinämme, omassa, luonnollisessa kasvu­ympäris­tössämme voi tuottaa hyviä, maistuvia hedelmiä, mutta jaloon runkoon liitettyinä voimme kantaa rungon ja juuren ansiosta maukkaita hedelmiä. Ylpeyteen meillä ei siis ole aihetta. Kaikki se hyvä hedelmä, mitä kenties tuotamme, on peräisin jalosta juuresta ja rungosta, ei meistä.

Hyvän maukkaan sadon varmistamiseksi, hedelmäpuita leikataan, joskus rajustikin. Tuottamattomia oksia leikataan pois, että puun muut oksat voisivat ja kasvaisivat paremmin. Jos oksa menettää yhteytensä runkoon ja juureen, se leikataan pois. Monet ovat ne tulet, joissa keväisin ja syksyisin poltetaan, hedelmäpuista poisleikattuja, tuottamattomia oksia.

Ystävä, muista siis alkuperäsi. Olet villi, karvaita hedelmiä tuottava metsäpuu. Kaikki hyvät hedel­mät, joita kannat, ovat jalon rungon ansiota. Niin kauan kun pysyt kiinni rungossa, kukois­tat, mutta varo luopumasta yhteydestä Jee­sukseen. Kuihtunut, hedelmää tuottamaton oksa hakataan pois.

Uskonyhteys Jeesukseen saa meidät eläviksi kristityiksi. Uskonyhteys ylläpitää elämää. Ystävä kallis! Sinut on kasteessa oksastettu Kristukseen. Silloin sinut leikattiin irti villistä puusta ja liitettiin jaloon runkoon. Onko yhteys juureen vielä kunnossa. Elätkö Jeesuksen lu­nastusteonvarassa? Jeesuksesta irronneet oksat joutuvat poltettaviksi. Vähässäkyrössä saa jätekeskuksen alueelle viedä puutarhajätettä, joka haketetaan ja poltetaan. Keväisin tuolla alueella on rekkakuormittain tuleen meneviä oksia. Ystävä! Ethän Sinä ole irtileikattuna tässä tuleen menevässä kasassa?

Taitava puutarhuri voi liittää irtileikatunkin oksan takaisin jaloon hedelmäpuuhun. Jos olet poikennut pois, jos kasteessa luotu elämänyhteys olisikin kat­kennut, niin Jumala kykenee oksastamaan sinut uudelleen. Tähän uudelleen oksastamiseen ei tarvita uutta kastetta, vaan saamme uskossa palata siihen yhteyteen, josta olemme poikenneet pois. Yhteys voidaan palauttaa tulemalla Jeesuksen ristin luo esimerkiksi ehtoollisen, sanan ja rukouksen välityksellä. Myös voimassaolevaa elä­män­yhteyttä voidaan vahvistaa ehtoollisessa. Siinä meitä taivas­tien kulkijoita hoidetaan ja vahvistetaan.

Ei huolta, ei murhetta. Käy tänäkin iltana Jeesuksen luo. Vielä on etsikkoaikaa. Vielä Herran ääni kuuluu, kutsu on voimassa. Vielä voimme löytää Herran, vielä voimme huutaa Häntä avuksi. Hän on lähellä. Älä paaduta sydäntäsi, vaan ota kutsu vastaan ja usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovin­toveressä. Jeesuksen uskovilla ei ole mitään pelkoa kadotustuomiosta, he kiittävät ja ylis­tävä armoa ja odottavat varmoina iankaikkis­ta elä­mää.