Vähäkyrö
26.10.2014 SK-lauluilta
Room.
4:23-25 Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan
myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme
häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi
Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista
meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Edellä
apostoli on kirjoittanut Abrahamin uskosta. Hän uskoi, että Jumala pystyy
tekemään yliluonnollisiakin asioita. Hän uskoi Jumalan lupauksiin. Hän antoi
Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala täyttää kaiken sen minkä hän on
luvannut.
Näitä
sanoja, jotka kertovat Abrahamin uskosta, apostoli Paavali tarkoittaa tässä
meidän tekstissämme.
Vanhan
Testamentin kertomusta Abrahamin uskosta ei ole siis kirjoitettu vain hänen
itsensä vuoksi, vaan se on kirjoitettu Vanhaan Testamenttiin, että hekin, jotka
elivät ennen lain antamista ja ennen Jeesuksen tuloa maanpäälle, voisivat uskoa
Jumalan lupauksiin ja näin uskon kautta Jumalan lupauksiin saada itsellensä iankaikkista
hyötyä. Samalla kertomus on esikuvana silloin vielä tulossa olevasta, vieläkin
suuremmasta ja käsittämättömämmästä tapahtumasta.
Eikä
sanoja kirjoitettu vain menneiden Israelin sukupolvien takia, vaan sanat on
kirjoitettu myös meitä varten. Jumala katsoo meidät vanhurskaiksi, hänelle
itsellensä kelpaaviksi, kun me uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista
Herramme Jeesuksen. Siis uskomme, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista,
siis uskomme Jumalaan ja hänen suuriin tekoihinsa. Meidän ei tarvitse uskoa
johonkin tulevaan, vaan saamme uskoa jo tapahtuneeseen, josta meille on
kirjoitettu selkeät Jumalan sanat. Meillä pitäisi olla paljon helpompi uskoa
kuin Abrahamilla tai Jeesusta edeltävillä sukupolvilla. Mutta eipä usko
meidänkään seudun ja meidän aikojen ihmisten keskuudessa tahdo oikein herätä ja kasvaa. Saamme pyytää, että Pyhä Henki virittäsi meissä ja meidän keskuudessamme oikean ja pelastavan uskon.
Jumala
antoi Jeesuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden. Vanha käännös
sanoo ”on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden”. Ehkä tässä kohdin on
uusi Raamatun käännös selkeämpi. Siinä on selvästi aktiivinen verbimuoto. Siinä
selvästi näkyy, että Jumala antoi Jeesuksen kuolemaan. Syykin on selvä, meidän
rikkomustemme tähden. Tässä edellisen käännöksen sana on ehkä vahvempi,
meidän rikostemme tähden. Ei tilillämme ole vain pieniä ”rötöksiä” rikkeitä tai
liikennerikkomuksia. Syntilistallamme on vakavia rikoksia Jumalan lakia ja
hänen tahtoansa vastaan. Kun me kaiken tämän ymmärrämme, tuntuu aivan
mahdottomalta, että Jumala voi meitä rakastaa ja ottaa lapsekseen. Se on vielä
suurempi ihme, kuin se, että Abraham ja Saara vanhalla iällään tulivat
kansakuntien esi-isäksi ja -äideiksi. Kaiken tämän meitä kadotukseen vievän syyllisyyden vuoksi Jumala uhrasi Poikansa Golgatan ristillä, että meidän ei tarvitse
ristille nousta. Hän on meidän edestämme annettu kuolemaan, että me saisimme
iankaikkisen elämän.
Jumala
myös herätti Jeesuksen kuolleista meidän vanhurskauttamisen tähden. Sana
voidaan ymmärtää kahdella tavalla. Senkö vuoksi Jeesus herätettiin, kun meidän
synnit olivat jo Golgatalla maksettu ja me olimme tulleet vanhurskautetuiksi,
vai siksikö, että meidät uskon kautta vanhurskautettaisiin. Tekstin sanat
”rikkomustemme tähden” ja ”vanhurskauttamisemme tähden” ovat tekstissä hyvin
rinnasteisia, joka puoltaisi tuota ensiksi mainittua käsitystä. Toisinkin päin
asia voidaan ymmärtää. Mutta ydinkysymys on siinä, että Jeesus sovitti ristillä
koko maailman synnit. Sen lunastuksen perusteella jokainen ihminen on saanut
osakseen autuuden. Jeesuksen veren ansiosta jokainen kelpaa Jumalalle. Voimme
sano, että koko maailma on autuas. Mutta tuo autuus vastaanotetaan ja omistetaan uskolla.
Usko tuohon Jumalan ”uskomattomaan” tekoon meidät pelastaa. Ei yksin se, että
olemme lunastettuja, vie meitä taivaaseen, mutta kun sen armosta
uskolla omistamme, avautuvat meille iankaikkisuuden portit taivaaseen.
Miksi
näin yksinkertainen ja iloinen asia on meidän ihmisten niin vaikea uskoa. Meidän luontomme on
sellainen, että mitään emme ottaisi armosta vastaan. Kiusaaja vielä kuiskuttelee lisää: "Ethän sinä tuollaisena voi taivaaseen päästä. Tee hyvä ihminen edes jotain asian eteen." Haluamme itse tehdä
jotain pelastuksemme eteen. Mutta kun tässä pelastuksen asiassa ei ole mitään sijaa
meidän teoillemme. Kaikki viimeistä piirtoa myöten on jumala jo tehnyt
valmiiksi. Ota autuus vastaan täysin armosta niin pelastut! Jos hylkäät armon, Jeesuksen veri
on osaltasi valunut turhaan eikä vanhurskaus sinua pelasta.
Nyt
on riemun aika, nyt on pelastuksen aika. Saamme uskoa Jumalan käsittämättömät
teot kohdallamme tosiksi. Paavali kirjoittaa, että sanat ovat kirjoitettu myös meidän
vuoksemme. Sinun puolestasi aneetu kuolemaan, herätetty sinun vanhurskauttamisesi tähden. Siinä on Tie, Totuus ja Elämä. Kulje sitä tietä pitkin.
