ILOA KOETTELEMUKSISTA

Vähäkyrö Savilahti-talo Evankeliumijuhla 25.2.2018

Jumala, Isämme, tue meitä, kun me tänäänkin avuttomina hapuilemme sinua kohti ja olemme vähällä uupua kiusauksiin ja koettelemuksiin. Auta meitä kestämään rukouksessa ja uskomaan sanasi lupauksiin. Suo, että sanasi lupauksia tässäkin hetkessä selkeästi kuulutettaisiin. Jätämme itsemme täällä olevat sekä läheiset ja ystävämme sinun armolliseen hoitoosi. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

(Kirkkoraamattu 1933/38: Jaak. 1:2-4) Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.

Tämä teksti puhuu kiusauksista, uudempi käännös puhuu koettelemuksista. Samasta asiasta lienee kysymys. Kristityt saavat varautua monelaisiin kiusauksiin ja koetuksiin.  Alkukielen sana, joka tässä on käännetty moninaisiin, voi tarkoittaa myös ”monivärisiä”. Sana viittaa enemmänkin koettelemusten vaihtelevaan laatuun kuin niiden määrään.

Olemme saaneet viimepäivinä seurata Olympiakisoja ja kuulla voittajien kertomuksia kisoihin valmistautumisesta. Saimme kuulla hiihdon kuninkuusmatkan, 50 kilometrin voittajan Iivo Niskasen kertomuksen, miten hän oli harjoitellut vuosikausia ja viimeisen vuoden ajan tähdännyt lähes yksinomaan tähän yhteen kilpailuun. Paljon oli pitänyt kärsiä rasituksia ja luopua monista asioista. Mutta nyt oli ilo ylimmillään.

Herran palvelija Jaakobkin tässä kirjeessään kehottaa pitämään ilona, kun kristityt joutuvat kiusauksiin. Tällä hän haluaa lohduttaa uskonvelijään, että he eivät menettäisi toivoaan. Ei hän kehota iloitsemaan suoranaisesti koettelemusten johdosta, vaan siitä että ne ovat todiste siitä, että olemme oikealla tiellä. Juuri Kristuksen omia kiusaaja erityisesti koettelee.

Niin kuin harjoituksien tuskasta on hyötyä urheilijalle, on vainoista ja koetuksista hyötyä myös kristityille. Ilman ankaraa harjoitusta urheilija ei saavuta voittoa kilpailuissa. Näin uskonelämän kiusat myös vahvistavat meidän uskoamme ja antaa rohkeutta ja kestävyyttä uskontiellä kulkiessamme. Se kasvattaa meidän kärsivällisyyttämme. Näiden vuoksi voimme iloita ankaristakin koettelemuksista.

Kärsivällisyys kasvattaa meitä. Sen kautta Pyhä Henki kouluttaa meitä hengellisissä mutta myös moraalisissa asioissa vastustamaan edessä olevia kiusauksia. Kiusaukset kasvattavat kestämän uusia kiusauksia. Kärsimyksistä oppien pääsemme vähitellen lähemmäksi täydelliseksi ja ehjäksi tulemista. Jaakobilla on saattanut olla mielessään Jeesuksen vuorisaarnan sanat ”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on”.

Kasvamme kärsimyksistämme kohti täydellisyyttä. Suunta on täydellisyyteen, mutta koskaan emme pääse tässä kilpailussa maaliin saakka. Uskon kilvoituksessa meidän tulee lopulta suostua ulkopuolisen apuun. Se on luvallista ja ainut mahdollisuus saavuttaa voittoseppele. Vaikka kuinka olisimme treenanneet ja kasvattaneet itseämme, emme itse jaksa perille. Saamme oppia kärsimyksistä, saamme iloita vastoinkäymisistä, mutta lopulta saamme antautua Jeesuksen käsivarsille hänen kannettavakseen. Hän kantaa meidät maaliviivan yli ja me saamme voittopalkinnon, iankaikkisen elämän. Jeesus kävi kiusauksiin, kesti ne. Hän kävi ristille meidän rikkomusten vuoksi, sovittaen ne verellään. Hän kävi kuolemaan ja nousi voittajana kuolleista. Hän on voittaja ja me saamme liittyä hänen voittokulkueeseensa. Saamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä kalliissa veressä. Näin sitten kerran taivaan portilla meillekin kajahtaa Porilaisten marssi voiton merkkinä.

AITO TALVI

Aito talvi tuli Pohjanmaallekin. Pakkanen paukkuu 25 asteen voimalla.

ARMON ISTUIN

Vähäkyrö 19.2.2018 Seurakuntakoti, osaston vuosikokous

Hebr 4:16 Kirkkoraamattu 1933/38

Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Mikä on armonistuin, jonka eteen meidän tulisi käy­dä?

Armon istuin on vanhanliiton aikaisen liitonarkin kan­si, puhtaasta kul­las­ta valmistettu. Se oli Herran val­taistuin ja Hänen erityinen ilmestymispaikka. Suurena sovituspäivänä, kun ylimäinen pappi meni kaikkeinpyhimpään ja toimittaakseen itselleen ja koko kansalle sovituksen synneistään, oli juuri tuo armon istuin, liitonarkin kansi, tapahtumien keskipis­teenä. Pappi pirskotti uhrieläinten verta armoistui­mel­le ja sen eteen. Näi se toimi kes­keisenä sovituksen välineenä. Tämän piti toistua joka ainoa vuosi. Näin täytyi siis tapahtua vanhanliiton aikana. Armon istuimen eteen sai mennä vain ylim­mäinen pappi. Kansa ei sen eteen päässyt.

Mihin me menemme, kun noudatamme kutsua tulla armonistuimen eteen?

Liiton arkki ja armon istuin olivat esikuvia tulevasta. Samoin ylimäisen­pa­pin vuotuinen uhriseremonia oli esikuvaa.

Mitä armon istuin merkitsee meille uuden liiton ih­misille. Sillä on monta merkitystä.

Golgatan risti on eräässä mieles­sä armon istuin. Se on sovituksen vahva välikappale. Jeesus, suuri ylimmäinen pappi, antoi sen päällä suuren, kertakaikkisen sovintouhrin koko maailman syntien sovitukseksi. Sen päälle, sen eteen valui pyhä uhriveri, sovittaen koko maailman Jumalan kanssa.

Room 3: 25 sanotaan Jeesuksesta, ”jonka Ju­mala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä”. Eräässä mielessä Jee­sus itse on tuo armon istuin. Hän itse on sovituksen suuri väli­kap­­pa­le. Kun Jeesus kuoli Golgatan ristillä, tapah­tui järis­tyksiä ja temppelin esirippu repesi alhaalta ylös asti. Nyt kansa pääsi näkemään ensikerran armon is­tui­men. Näin myös meillä on oikeus tulla ja ol­la kutsumassa muitakin armon istuimen eteen, Jeesuksen luo.

Se paikka, jossa Jeesus juuri nytkin istuu, Ju­ma­lan, Isän oikealla puolella, on armon istuin. Hän on mukana meidän jokapäiväisissä murheissamme. Hän on mukana meidän vaivoissamme. Hän on mukana meidän kiusauksissamme. Kaiken sen Hän on myös omakohtaisesti kokenut, mutta lankeamatta. Sen vuoksi me saamme tämänkin istuimen eteen käydä rukouksissamme. Meidän ei tarvitse tulla sen eteen epäröiden ja vapisten, vaan rohkeasti, "uskalluksella". Meitä muistutetaan myös siitä, että me voimme etsiytyä sinne jatkuvasti, kaikkina aikoina, minkään estämättä ja kaikenlaisin rukouksin.

Tämän istui­men eteen me saamme kerran aikojen lopulla tulla. Silloin saam­me kuulla, että pääsemme veren armosta taivaa­seen. Hebr 9:24. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oike­an kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmes­tyäk­seen Jumalan kasvojen eteen meidän hyv­äksemme.

Se paikka täällä ajassa, jossa Jeesus on koh­dat­tavissa, on armon istuin. Kun käymme Herran Py­hään ehtoollispöytään, saamme käydä armo­n istui­men eteen. Saamme vastaanottaa sen ääressä Jee­suksen ruumiin ja veren. Siinä, jos missään, me olemme kosketuksissa ikuisen sovi­tuksen element­ti­en kanssa.

Miksi meidän pitikään käydä armon istuimen eteen?

”että saisimme laupeuden ja löytäisimme ar­mon”. Syntisellä ei ole mitään asiaa taivaa­seen. Jumala ei kerta kaikkiaan siedä syntiä silmis­sään. Minä olen, sinä olet, hän on, me olemme, syntisä kaik­­­ki. Näin ollen omil­la eväillämme taivaan portit pysyvät meiltä lujasti kiin­ni. Vaikka Jumala vihaa syntiä, hän rakastaa syntisiä. Sen vuoksi Hän on meille rakentanut armon istuimen, jonka eteen me voimme käydä. Ystävä käy Jee­suk­sen ristin luo, käy Jeesuksen itsensä luo, käy alt­ta­rin luo, käy uskalluksella, niin sinä saat armos­ta syn­tisi anteeksi ja pääset sisälle kaikkein pyhim­pään, taivaan ihanuuteen.

Saamme lähteä kutsumaan yhä uusia ihmisiä armonistuimen eteen, että yhä usemmat pelastuisivat!

KIUSATTUJEN AUTTAJA

Vähäkyrö 17.2.2018 Srk-koti SK:n lauluilta

(Kirkkoraamattu 1933/38: Hebr. 2:18)

Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Jeesus syntyi ihmiseksi tänne maanpälle täyttämään Jumalan antamaa tehtävää, ihmiskunnan pelastamiseksi kadotustuomiosta iankaikkiseen elämään. Hän eli kaikessa inhimillisen elämän. Hän kärsi nälkää, janoa, tuskaa ja ahdistusta. Hän oli kiusattuna niin kuin mekin olemme. Kaikki Jeesuksen elämänvaiheet tapahtuivat kuitenkin Jumalan tahdosta, ei sattumalta, -  ei tuomitsevan, ei ilkeilevän, vaan armollisen Jumalan tahdosta.

Kokemuksistaan ihmisenä Jeesus tiesi ja tunsi kiusausten voiman, jolla kiusaajaa saa ihmiset lankeamaan syntiin. Jeesus ei kuitenkaan itse koskaan langennut syntiin. Tässä mielessä hän poikkeaa täysin meistä kaikista ihmisistä. Vaikka Jeesus ei itse langennut syntiin, hän silti ymmärtää meitä ihmisiä ja meidän heikkouksiamme omien kiusaustensa perusteella. Kiusausten kohtaaminen ja kestäminen kuului Jeesuksen Jumalalta saamaan tehtävään.

Koko Jeesuksen elämä tähtäsi yhteen päämäärään, koko maailman synnin sovittamiseen lähettäjänsä, Jumalan, tahdon mukaisesti. Tämän tehtävän suorittamista varten Jeesuksen oli tultava täysin veljiensä, meidän ihmisten kaltaisiksi. Hän oli uhraava itsensä koko maailman synnin sovittamiseksi. Voidakseen sen tehdä, hänen tuli käydä läpi myös elämän tuskat kiusaukset, joita ihmiset joutuvat kokemaan. Hän joutui myös saatanan ankarasti kiusattavaksi. Lunastustehtävän suorittamista varten Jumala salli saatanan kiusata Jeesusta, joka oli Jumalan Poika. Siinä hän poikkeaa kaikista ihmisistä. Hän täytti kaikessa Jumalan tahdon. Ei hän kantanut myöskään perisynnin taakkaa, koska hän syntyi Pyhästä Hengestä. Näillä edellytyksillä hän oli kykenevä pelastamaan meidän kadotuksen kidasta taivaan perijöiksi.

Entä jos näin ei olisi tapahtunut? Jos Jeesus ei olisikaan kestänyt kiusauksissa, olisi langennut, jos hän olisikin ollut perisynnin saastuttama, jos hän ei olisi alistunut kokemaan ihmisten tuskaa, ellei hän olisi käynyt ristille, mitä se merkitsisi meidän kohtalolle? Syntimme olisivat edelleen sovittamatta. Ellei Jeesus olisi tullut meidän kaltaiseksemme, käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, pysyisi taivas meiltä täysin suljettuna.

Tämä jossittelu sen vuoksi, että ymmärtäisimme, miksi Jeesus joutui kärsimään ja että uskoisim­me rohkeasti, että Jeesus todella oli ja on Jumalan Poika.

Totuus siis on, että Jeesus täytti armollisen Jumalan tahdon viimeistä piirtoa myöten. Hän lunasti meidät kurjat syntiset vuodattamalla oman verensä Golgatalla. Hän voi olla meidänkin turvana kiusauksissa. Hän voi vahvistaa meitä ahdistuksissa. Hän vie meidät viimein taivaaseen verensä ansiosta. Siinä ei ole jos –sanoja. Se on täydellisti totta. Jumalan Sana on sen todistuksena. Ystävät kalliit! Saamme uskoa itsemme autuaiksi Jeesuksen veren ansiosta juuri tälläkin hetkellä. Saamme laulaa ”Synnit poissa autuutta oi!”