KAATUNEIDEN MUISTOPÄIVÄNÄ

Aina se sykähdyttää, - näin tänäänkin. 100-vuotiaan isänmaamme siniristilippu saapui jumalanpalveluksen alussa kirkkoon reserviläisten kantamana, sotainvalidien ja veteraanien lippujen saattamana. Taustalla soi hartaana isänmaanvirren melodia. On se aina niin suuri ja juhlallinen hetki.

Rukouspäivän jumalanpalveluksessa Jumalan sanan lisäksi oli vahvasti esillä myös kaatuneiden muisto. Tänään erityisesti muistettiin myös harventuvaa sotaleskien ja sotaorpojen joukkoa. Sävähdyttävää tänä vuonna oli, että seurakunnan yhteisessä esirukouksessa kannettiin sotaorvotkin Jumalan varjelukseen. Erityisesti tämä kosketti, vaimoani ja minua, koska vaimoni on sotaorpo. Hän menetti 6 kuukauden ikäisenä isänsä. Hän on elänyt koko elämänsä ilman isää. Nyt yli 70 vuotta myöhemmin seurakunta muistaa heitä yhteisessä esirukouksessa. 

Jumalanpalveluksen jälkeen seurakunta marssi lippulinnan perässä läheiselle sankarimuistomerkille, jossa lintujen livertäessä kesäistä lauluaan ja lippujen liehuessa laskettiin havuseppele kaatuneiden muistolle. Läheisellä Savilahtitalolla vietettiin sotaorpojen juhlahetki, jossa Veteraanikuoron ohjelmistossa oli mm. Vaari-vainaan kannel ja Veteraanin iltahuuto, jotka aina saavat kyyneleen silmäkulmaan.

"Hoivatkaa, kohta poissa on veljet Muistakaa, heille kallis ol' maa Kertokaa lasten lapsille lauluin Himmetä ei muistot koskaan saa." Vain harva vähäkyröläinen yksityiskoti oli vetänyt tänään lipun salkoon. Vaarana onkin, että pian unohdoamme sankari- ja veteraanisukupolvet, joidenka ansiosta vietämme itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlaa. Nyt on meidän vuoro viedä viestiä lapsille ja lastenlapsille. Ei sotaa ihannoiden vaan sankareiden urhoollisuutta ja veteraanien työtä kiitollisena muistaen.

1.

Siunaa ja varjele meitä,
Korkein, kädelläs.
Kaitse ain kansamme teitä
vyöttäen voimalla meitä
heikkoja edessäs.
Sulta on kaikki suuruus,
henki sun hengestäs

2.

Herramme, kirkasta meille
kasvos laupiaat,
niin että armosi alla
toivoa rohkaisemalla
kukkivat roudan maat.
Vaivoissa näytä meille
kasvosi laupiaat.

3.

Tutkien sydämemme
silmäs meihin luo.
Ettemme harhaan kääntyis,
ettei kansamme nääntyis,
silmäsi meihin luo.
Alati synnyinmaalle
siipies suoja suo.

Virsi 5684

Uuno Kailas 1931. Säk. 2 muod. Niilo Rauhala 1979.

Takaisin aloitussivulle!

RIEMUITKAA!

Vähäkyrö seurakuntakoti 7.5.2017 SK-hetki

1 Piet 1:3-5 

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana."

Päivän latinankielinen nimi on jubilate (= riemuitkaa). Se muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. He odottavat ”ikävöiden tulevaa kaupunkia” (Hepr. 13:14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia. Edellä mainittuun tapaan päivää luonnehditaan kirkkomme evankeliumikirjassa.

Uusi elämä ja uusi toivo on syntynyt pääsiäisen tapahtumissa. Uusi luomakunta on saanut alkunsa Jeesuksen ylösnousemusruumiissa. Silloin kaikki muuttui. Ilosanoma siitä synnyttää kristitytkin uuteen elämään. Kuin aurinko keväällä herättää luonnon talviunesta ihanaan kesään, niin evankeliumi herättää kristityn uuteen elämään. Kasteessa mekin tulemme osallisiksi Jeesuksen ylösnousemisen aloittamasta uudesta elämästä.

Lapset perivät isän omaisuuden. He saavat perinnön. Kasteessa on Jumala ottanut meidän lapsikseen ja siinä hetkessä tuo perintöoikeus syntyi meillekin. Saimme perinnön, joka ei turmellu, tahraannu eikä kuihdu. Saimme kastelahjaksi vanhurskauden ja pääsyn taivaaseen.

Pelastus on jo valmistettu. Se on täysin loppuun saakka tehty. Me saamme elää pelastettuina jo täällä ajassa, mutta lopunaikana se tulee täydellisesti esiin. Lopunaikana, koska on lopunaika? Lopunaika on jo alkanut. Voimme sanoa, että ensimmäisestä pääsiäisestä, Jeesuksen ylösnousemisesta alkoi lopunaika. Jo näinä aikoina saamme evankeliumin kautta vaisun kuvan siitä perinnöstä, mutta kerran, silloin viimeisenä päivänä, pääsemme näkemään täydellisenä sen ihanuuden ja runsauden. Silloin se tulee täydellisenä esiin. Pääsemme näkemään ja kokemaan sen ihanuuden, kun Jumalan varjeluksessa kuljemme uskossa matkamme loppuun saakka.

Kaiken tämän on Jumala ja Isä valmistanut meille suuressa laupeudessaan. Ei meidän ansioiden tähden vaan käsittämättömän valtavasta rakkaudestaan meitä syntisiä kohtaan. Synnit on Golgatan verellä sovitettu, kasteessa olemme saaneet uudesti syntyä Jumalan lapsiksi ja taivaan perillisiksi. Ystävät! Kaikki tämä täysin ilmaiseksi. Saamme sen uskolla vastaanottaa. Taivas odottaa, sinne me pääsemme kerran Jeesuksen ansion tähden. Siksi me riemuitsemme! Jubilate!!!

Takaisin aloitussivulle!