HÄNEN POLUILLAAN

Liikennöitsijä Tapani Kankaan muistotilaisuus

19.1.2013 Isonkyrön kirkko

Tapani Kankaat omaiset, läheiset, ystävät!

Tapanin tulin tuntemaan monilla Lapinmatkoilla, joita sain olla Hänen kanssaan järjestelemässä ja toteuttamassakin. Tehtiinhän matkoja sitten myös muualle päin.

Opin tuntemaan Tapanin erittäin hyväntahtoisena, rauhallisena ja lupsakkana henkilönä, jonka kanssa oli erittäin helppo toimia, tehdä suunnitelmia ja toteuttaa niitä. Hänelle sopivat miltei kaikki ehdotukset. Tuskin koskaan kuulin hänen sanovan ei, puhumattakaan siitä, että hän olisi kiukustunut tai vihastunut, - ei hän ainakaan näyttänyt sitä ulospäin. Aina hän oli hyväntuulinen.

Toinen mieleeni jäänyt piirre Tapanissa oli rakkaus luontoon. Hän piti kulkemisesta luonnossa. Lähtemättömästi on mieleeni jäänyt monet tapahtumat lapinmatkoilta. Kerran istuimme kaatuneen kelohongan päällä eväitä syömässä. Hyvän kasvatuksen saaneina istuimme aterialla päät paljaina, kun kuukkeli istui Tapanin päälaelle. Siitä lintu sitten pyrähti hakemaan Tapanin kädestä leivänpalasen ja palasi paikalleen Tapanin päälaelle. Tätä jatkui monta kertaa peräkkäin. He luottivat toisiinsa. Ilmeisesti luontokappalekin aisti sen, että paikalla oli hänen ystävänsä.

Toinen mieleeni painunut kuva on eräältä vapun aatolta. Istuimme pienellä joukolla hiljaa puron varressa Äkäsmyllyn alapuolella. Lunta oli vielä maassa, mutta koskessa oli jo suliakin paikkoja. Istuimme aivan hiljaa ja katselimme kuinka pirteät koskikarat sukeltelivat jään alle etsien sieltä pohjasta itselleen ravintoa. Kevään toivoa oli ilmassa. Tunnelmaa voi kuvata lähes hartaaksi.

Hiljaisena ja vaatimattomana miehenä Tapani ei uskostaan paljon kertoillut, mutta hänen toimintansa toi ilmi elävän uskon. Nuo kristillisessä hengessä toteutetut matkatkin siitä kertovat. Useasti saatiin myös kokoontua Tapanin kotiin seurojakin pitämään.

Profeetta Jesajan kirjan 2:3 on ennustus tulevasta rauhan ajasta: ”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: - Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.”

Tapani tuli minulle tutuksi juuri erämaapoluilla, joissa teimme valintoja karttojen ja opasteiden avulla ja aina me pääsimme perille. Vakaasti uskon, että myös elämässään Tapani kulki Jumalan viitoittamia polkuja pitkin. Nyt hänen vaellus on nyt päättynyt ja päämäärä saavutettu. Hän on noussut Herran vuorelle. Näin me saamme uskossa toivoa. Uskomme, että hän saa taas olla Airin sekä lapsensa, jolle ei elinpäiviä sallittu, kanssa yhdessä.

Ystävät! Tapanin vaellus on päättynyt, mutta meidän vaellus on vielä kesken. Nyt meidän on syytä tarkata vaellustamme, mitä polkua kuljemme ja mitä opasteita noudatamme. Kuljemmeko Jumalan polkuja, jotka vievät perille kotiin vai olemmeko kulkemassa polkuja, jotka vievät harhaan näännyttävään korpeen. Kuuntelemmeko me Jumalan opastusta vai kuljemmeko omien mielitekojemme mukaan?

Mitä Jumalan polkujen kulkeminen sitten käytännössä on? Se on Jumalan tahdon kyselemistä ja seuraamista kaikissa elämäntilanteissa. Se on luottamista Jumalan apuun. Se on omiin voimiin turvaamisen hylkäämistä, oman mahdottomuuden tunnustamista. Se on syntiemme katumista ja niiden anteeksi uskomista yksin armosta, Jeesuksen uhrin ansiosta. Näin Jumalan polkuja kulkeminen ei ole mikään ihmeellinen asia. Se ei ole tekemistä, vaan uskoa Jumalan hyvyyteen ja hänen meille lahjaksi tarjoamaa armoon. Meiltä ei vaadita, vaan meille tarjotaan iankaikkista elämää. Kun me sen uskolla vastaanotamme, olemme Jumalan polulla, joka vie iankaikkiseen elämään.

Kysymys on siis armahduksen hyväksymisestä omalle kohdalle. Lapinmatkoilla meillä oli tapana joka päivä aloittaa virrellä 547 ”Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa”. Jumalan polkujen kulkeminen ei ole rasittavaa. Huolet ja murheet saadaan jättää Jumalan hoidettavaksi. Niillä poluilla kulkee Jumalaa ja Vapahtajaa ylistävää joukkoa. Joukko kiittää Herran hoidosta täällä ajassa ja iäisyystoivosta.  Tuo joukko laulaa ”Kohta koittaa jo päivä Herran, se on hänellä yksin tiedossaan, hänen voitto on kerran. Se joukko tulee vielä kerran yhteen. Silloin iankaikkisuudessa tapaamme kaikki Herrassa poisnukkuneet läheiset ja ystävät. Sitten siellä perillä koko joukko yhdessä laulaa ikuista kiitosta Herralle.

Haluammehan mekin kaikki kuulua tähän joukkoon!

TAIVAAT AVAUTUU

Vähäkyrö 13.1.2013 Seurakuntatalo SK-lauluilta.

Matt. 3:16-17. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."

Messias ja hänen edelläkävijänsä kohtasivat Jordanvirralla. Johannes tunsi Jeesuksen ja tiesi hänen messiaanisuutensa, olivathan he sukulaisia ja ikätovereita keskenään, Johannes oli vain 6 kuukautta vanhempi. Jeesus halusi, että Johannes kastaisi hänet. Johannes kuitenkin esteli arvottomuuteensa vedoten. Johannes kuitenkin taipui Jeesuksen kastepyyntöön täyttääkseen Jumalan vanhurskaan tahdon. Johannes kutsui ihmisiä parannukseen ja syntien tunnustamiseen ja katumukseen. Sen vuoksi hänestä oli ihmeellistä, että hän kastaisi Jeesuksen, jolla ei ollut syntejä tunnustettavanaan. Mutta näin Jeesus halusi samaistua niihin joukkoihin, joita Johannes kastoi. Olihan Jeesus kantava koko maailman syntikuormaa. Jeesus otti paikkansa niiden syntisten keskuudessa, joiden rikokset hän tuli sovittamaan.

Jeesuksen kaste oli hänen vihkimyksensä Messiaan tehtävään, maailman syntien sovittajan tehtävään.

Kasteen jälkeen tapahtui suuria asioita. Taivaat avautuivat. Syntyi näköyhteys maasta taivaaseen. Joissakin käännöksissä sanotaan, että ”Taivaat avautuivat hänelle”. Syntyi suora yhteys Jumalaan. Kreikankielisessä tekstissä on sanat ”Hän näki”. Jeesus yksin näki Jumalan ja taivaat avoinna. Jumalan Henki laskeutui ikään kuin kyyhkysen muodossa Jeesuksen päälle. Kyyhkynen palasi Nooan arkkiin hyvä viesti mukanaan. Kyyhkynen on myös Jumalan rakkauden vertauskuva.

Evankeliumeissa ei eritellä kuka kuuli äänen. Joten todennäköistä on, että kaikki läsnäolijat kuulivat äänen. Ääni taivaasta todisti, että profetiat olivat täyttyneet. Jes 42:1 ”Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen”. Hän oli tullut, joka tuo oikeuden kansojen keskuuteen. Herran henki oli laskeutunut hänen päälleen. Jumala vielä itse sanoillaan todisti, ”tämä on minun Poikani”. Jeesus oli odotettu Messias. Nyt odotus oli päättynyt.

Tässä tapahtumasarjassa on koko Pyhä Kolminaisuus ensikertaa yhdessä esillä. Jeesus kastettavana Jordanin virrassa, Pyhä Henki kyyhkysen muodossa ja Isän Jumalan ääni, joka kuuluu taivaasta. Tässä jo on meille selkeä, Raamattuun pohjautuva opetus Pyhästä Kolminaisuudesta. Ei meidän tarvitse epäillä kirkkomme opetusta Pyhästä Kolminaisuudesta, vaikka meidänkin aikoina sitä vastaan paljon hyökätään.

Johanneksen suorittama kaste on lähtökohdiltaan erilainen kuin meidän kristillinen kasteemme, jonka Jeesus asetti kuolemansa ja ylösnousemisensa jälkeen, juuri ennen taivaaseen astumistaan. Johannes kastoi niitä, jotka itse tunnustivat syntinsä. Näin Johannes kutsui kansaa parannukseen ja valmisti Messiaan tuloon. Kristillisessä kasteessa Jumala toimii antavana osapuolena, koska Jeesus on puolestamme tehnyt kaiken valmiiksi Jumalan edessä. Kastettavalta ei vaadita mitään, vaan kaikki voidaan tuoda kasteelle, pienet lapsetkin.

Kristillisessäkin kasteessa tapahtuu samanlaisia, suuria asioita. Taivaat avautuvat kastettavalle. Hän saa kastehetkellä lahjaksi iankaikkisen elämän aarteet. Samoin hän saa osakseen Pyhän Hengen. Emme näitä asioita kastehetkellä näe, kuule emmekä järjellämme ymmärrä, mutta Jumalan sanan ja Jeesuksen käskyn mukaisesti me saamme ne uskoa tosiksi. Kaste kantaa meidät taivaaseen, jos emme itse siltä tieltä halua poiketa pois. Samalla kaste on myös kutsu Evankeliumin palvelutyöhön.

Me saamme palata jatkuvasti omaan kastehetkeemme. Saamme iloita, että taivaat ovat meille avoinna. Saamme iloita, että olemme kasteessa saaneet lahjaksi syntien anteeksisaamisen ja iankaikkisen elämän. Sen me saamme tänäkin hetkenä uskoa ja ilolla omistaa sielumme pelastukseksi. Saamme Pyhän Hengen siunaamina lähteä eteenpäin.