JOULUTERVEHDYS

SANANEN JOULUN EVANKELIUMISTA

Luuk 2:8-14 UT 2020 käännöksen mukaan

Paimenet ja enkelit

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Herran enkeli tuli heidän luokseen, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. He pelästyivät pahoin, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille suuren ilouutisen, joka koskee koko kansaa. Daavidin kaupungissa on tänään syntynyt teille Pelastaja. Hän on Kristus, Herra. Tunnistatte lapsen siitä, että hän makaa kankaaseen kapaloituna heinien päällä kaukalossa.» Äkkiä enkelin seuraksi ilmestyi valtava taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa:

»Kunnia korkeuksien Jumalalle

ja rauha maan päällä ihmisille,

joita hän rakastaa.»

Suomen Kuvalehdessä oli vasta artikkeli Ylä-Lapissa, Inarin kunnassa sijaitsevasta Angelin kylästä. Sieltä on matkaa lähimpään katuvaloon 62 km. Tähän vuodenaikaan siellä vallitsee syvin kaamosaika. Siellä on todella pimeää. Tänä vuodenaikana on täälläkin pimeää pimeää, vaikka katuvalojakin on melko tiheässä. Keskipäivälläkin on hämärää, varsinkin jos on hiemankin pilvinen sää. Tiedämme, että myös etelän mailla auringon laskettua tulee nopeasti pimeää. Vaikka päivällä aurinko porottaa, öisin on pimeää ja kylmääkin. Jeesuksen syntymän aikoihin ei keinovalojakaan tuikkinut missään päin. Voidaan sanoa, että tienoon peitti absoluut­tinen, täydellinen pimeys. Siellä pimeyden keskellä oli sikäläisen yhteiskunnan halveksimat paimenet vartioi­massa laumojaan. Ei yksin pimeys pelottanut, vaan he olivat kylmissään ja peloissaan myös petojen varalta. Aistit olivat todella viritetty äärimmilleen ja tilanne jännittynyt.  

Tähän jännitteiseen tilanteeseen leimahti yht´ äkkiä taivaallinen kirkkaus. Ei ollut ihme, että paimenet säikähtyivät todella isosti. Kirkkaudessa enkelit ilmoittivat paimenille suuren ilosanoman, ei syytä pelkoon. Nyt oli maailman Pelastaja syntynyt hän, jota oli vuosisatoja odotettu. Viestiin yhtyi suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he yhdessä ylistivät Jumalaa ja kuuluttivat hänen kunniaa.

Ketkä siis saivat ensimmäisenä viestin Vapahtajan syntymästä. Viesti ei ensimmäisenä mennyt tietotoimistoihin maailman laajuiseen jakeluun tai kuninkaiden hoviin tai valtaapitävien kartanoihin, vaan viesti kaikui ensimmäisenä yhteiskunnan vähäosaisille, jotka siellä pimeydessä värjöttelivat peloissaan harjoittaen hyljeksyttyä ammattiaan. Tustussa joululau-lussakin laulamme ”Enkelit ensin, paimenille lauloi”. Ehkä tuon tanskalaisen laulun sanat voitaisiin paremmin kääntää suomeksi sanoilla ”enkelit lauloi ensin maan paimenille”. Sanalla ensin on pääpaino.

Paimenet kuulivat viestin ensin, sitten se levisi myös Herodeksen hoviin ja viimein se on kaikunut sieluista sieluihin, - tänne meillekin saakka. Se viesti on tarkoitettu kaikille kansoille kautta maan äärien. Ei vaan hyljeksityille, vaan myös rikkaille ja arvossa pidetyille ihmisille. Mutta viestin myötä heti heräsi myös vastustaja, joka pyrki surmaamaan vastasyntyneen Vapahtajan. Näin tänäänkin. Siellä missä Evankeliumi loistaa kirkkaana, siellä on myös paholainen liikkeellä tukahduttaakseen Evankeliumin etenemisen.

Kuin enkelit julistivat Messiaan syntymistä, suuri valo syrjäytti pimeyden. Me ihmiset kuljemme täällä, ei vaan ulkoisessa pimeydessä, vaan myös hengellisessä pimeydessä. Meidän sydämissämmekin voi olla pimeää. Elämmekö maassamme hengellistä kaamosaikaa. Evankeliumin valo on tarkoitettu kaikille ihmisille, että he osaisivat kulkea turvallisesti taivastietä pitkin, eivätkä kompastuisi ja eksyisi pois turvalliselta tieltä, joka vie kotiin.

Ystävä, jos talven pimeys, lähellä riehuva sota, meitä ympäröivä rauhattomuus, tai kenties sydämesi hätä kiusaavat sinua, voit muistaa, että ensimmäinen joulu toi paimenien ympärille häikäisevän kirkkauden. Yhä evankeliumi luo ympärilleen valoa. Anna sen vapaasti tulvia sydämeesi, ota se vastaan älä peitä sitä. Älä yritäkään löytää tietä oman taskulamppusi valolla, vaikka käytössäsi olisi miten tehokas led-valaisin, sillä valolla ei tietä löydy, Oikea tie löytyy vaan Pyhän Hengen kirkastamasta Evankeliumista.

Valoja on monenlaisia, kutsuvasti vilkkuvia, eri väreissä houkuttelevia, kirkkaitakin. Valo, joka ei välitä viestiä jouluna syntyneestä maailman Vapahtajasta, ei kirkkaudesta huolimatta vie perille, vain häikäisee meidät ja johtaa harhaan. Meidän tulee tarkistaa, että valo, jota seuraamme todella lähtee Evankeliumista.

Jeesus toi syntyessään maailmaan Evankeliumin valon. Hän syntyi kuollakseen Golgatan ristinpuulla sinunkin syntiesi tähden. Hänen uhriteollaan on sinullekin taivastie avattu. Tie taivaaseen on raivattu auki. Taivaan portit ovat sinua varten jo avattuna, ja niistä loistaa tänne pimeyteen taivaallinen kirkkaus. Kaikki on valmista, saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä kalliissa veressä. Saamme yhtyä taivaallisen sotaväen kanssa ylistyslauluun:

»Kunnia korkeuksien Jumalalle
ja rauha maan päällä ihmisille,
joita hän rakastaa.»

Laulun sanojen myötä saamme rukoilla rauhaa maan päälle ja ihmisille hyvää tahtoa. Saamme rukoilla, että Pyhä Henki kirkastaisi Evankeliumin myös meille lakeuden lapsille. Muutaman päivän kuluttua alamme jälleen kulkea kohti kevättä. Valo alkaa lisääntyä ja saamme toivoa, että pian koittaa vihannoiva kevät ja lämmin kesä. Toivottavasti saamme käydä viimein kaikki yhdessä Evankeliumin valon saattamina ikuiseen kesään ja kirkkauteen.

Rukoilkaamme!

Pyhä joulun Herra, anna kirkkaan Evankeliumin valon valaista matkaamme. Anna sen valon levitä kautta maan äärien. Kirkasta se kirkkaammaksi täällä lakeuksillakin asuville. Anna rauha Ukrainalle. Varjele meidän isänmaatamme. Anna meille joulurauha. Jätämme itsemme, rakkaimpamme ja toinen toisemme sinun hoitoosi. Sinä tiedät, mikä on meidän parhaaksemme. Vie meidät kerran ikuiseen taivaan ilojuhlaan. (Ylihärmä srk.talo 15.12.2022)