EPISTOLASANANEN 19.9.2021

Room. 8: 18-23 (1. vuosikerta)
"Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi."

Taistelu tuo aina kärsimystä. Ei sellaista taistelua ole, joka ei kylväisi ympäristöönsä kärsimystä. Yllättävää on miten paljon Uudessa Testamentissakin puhutaan kärsimyksestä, lähes luonnollisen asiana. Tosiasia on, että kristityn elämä on jatkuvaa taistelua pahaa vastaan. Uskova ihminen joutuu nahoissaan kohtaamaan kaiken sen nurjamielisyyden, jota maailma tuntee Kristusta kohtaan. Siinä taistelussa ei voi selvitä ilman kärsimystä.

Kannattaako taistelu? Kyllä kannattaa. Kohtaamamme kärsimykset ovat pientä sen rinnalla, mitä on luvassa. Pientä on ahdistuksemme sen kirkkauden rinnalla, joka on ilmestyvä ja tuleva meidän osaksemme. Mitä on ajallinen häpeä tai henkinen ahdistus, kun tiedämme, että pian kohtaamme Kristuksen kasvoista kasvoihin ja pääsemme ikuiseen kirkkauteen. Sitä päivää kannattaa odottaa. Sen edestä kannattaa taistella.

Myös luomakunta on taivutettu katoavaisuuden alle. Syntiinlankeemus on turmellut myös meitä ympäröivän luonnon. Emme asu enää paratiisissa. Asumme maailmassa, joka voi yhä huonommin. Adamin lankeemus on kaatunut myös luomakunnankin ylle. Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Ja miehelle hän sanoi: - Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi”. Vielä Mooseksen kirjassa on sanat: ”Hän antoi pojalle nimen Nooa* ja sanoi: "Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut." Meidän jokapäiväinen ahneutemme lisää luonnon pahoinvointia päivittäin. Näin myös luonto ihmiskunnan kanssa ikävöi luvattua vapautta ja vaikeroi tuskissa.

Vanha käännös puhui esikoislahjasta. Uudessa käännöksessä on sana ensilahja. Sana tarkoittaa ”sadonkorjuun ensimmäisiä hedelmiä, jotka uhrattiin Jumalalle. Kun ne laskettiin alttarille, ne olivat todisteena siitä, että pellolla oli kypsynyt uusi sato.” Näin Bo Giertz selittää sanan. Pyhä Henki on tämä ensimmäinen lahja, jonka olemme kasteessamme saaneet osaksemme. Tämä henki todistaa meille lupauksesta. Apostoli kirjoittaa 2 Piet 3:13 ”Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee”. Kerran luodaan uusi maa, uudet taivaat, joissa vanhurskaus asuu. Silloin ei käydä taistelua, silloin ei koeta ahdistusta tai tuskaa. Silloin kaikki elää sovussa keskenään. Silloin vallitsee täydellinen harmonia. Silloin pääsemme me ja luomakunta todelliseen Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.

Me huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. Emmekö sitten vielä olekaan Jumalan lapsia? Emmekö vielä ole lunastettuja? Ystävät! Me olemme todella täydellisesti pelastettuja Jeesuksen veren ansiosta. Kasteessa meidät on täydellisesti kutsuttu Jumalan lapsiksi. Kaikki on valmista jo nyt, aivan tässä ja nyt. Saamme päivittäin uskossa elää Jumalan lasten riemullista elämää. Saamme iloita iankaikkisesta autuudestamme. Mikään ei ole kesken.

Täällä ajassa kuitenkin kaikki jää vajavaiseksi. Voimme aina aavistella tulevaa. Kun Kristus kerran saapuu kunniassaan, silloin meidät vapautetaan näistä rujoista ruumiistamme ja ajallisuuden rajoitteista. Saamme ylösnousemusruumiit, joissa ei kipu pesi. Pääsemme taivaan todelliseen kirkkauteen, jossa näemme Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Tuska ja ahdistus, mitä uskova täällä ajassa joutuu kärsimään, on täydellisesti poissa. Meitä ympäröi silloin uusi Eden, taivaan paratiisi. Tästä meillä on lupaus. Henki siitä meille todistaa. Siinä toivossa jaksamme elää ja taistella vielä hetken.

Me saamme jo nyt nauttia autuudestamme, niin paljon kuin se täällä ajassa vain on mahdollista. Saamme uskoa Jeesukseen. Saamme kulkea Häneen luottaen Hänen lapsenaan. Saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Hänen pyhässä nimessään ja kalliissa sovinto veressään. Saamme aavistuksen taivaan rauhasta. Saamme nauttia kauniin isänmaamme syksystä. Saamme elää vahvassa toivossa.

Tervajoen rukoushuone, seurat 23.9.2007

 

KIRJE EFESOLAISILLE 1:3

Puheenvuoro Tellervo Rajalan muistotilaisuudessa 11.9.2021 Ylihärmän seurakuntatalolla

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa."

Tässä sanassa apostoli ylistää Jumalaa kaikesta hyvyydestä, millä hän on siunannut täällä ajassa, mutta ennen kaikkea hän kiittää Jumalaa pelastussuunnitelmasta ja koko hänen pelastustyöstään Kristuksessa. Se on suurin ja syvin Jumalan siunaus ihmiskunnalle.

Siunaus käsitteenä tarkoittaa varsinaisesti Jumalan suomaa hyvyyttä, menestystä, varjelusta tai armoa. Siunaus tarkoittaa myös sitä, että me pyydämme Jumalalta hänen varjellustaan itsellemme tai toiselle ihmiselle, koko kansakunnalle tai miksei koko maailmalle. Jokainen elämämme hetki on Jumalan siunauksen varassa.

Katekismus opettaa siunauksesta: ”Elämme joka päivä Jumalan siunauksen varassa. Hänen hyvyytensä ja armonsa ympäröi meidät. Herra varjelee elämämme, vaikka emme hänen rakkautensa teitä aina tunnekaan. Hän antaa meille sisäisen rauhan, joka kantaa elämän rikkinäisyydenkin keskellä. Jumalan siunauksen turvissa voimme kerran myös kuolla.

Kun siunaamme toisiamme tai pyydämme siunausta itsellemme, voimme luottaa siihen, että kolmiyhteinen Jumala kääntyy meidän puoleemme ja on meidän kanssamme.”

Olemme tänään saattamassa Tellervoa viimeiselle matkalle. Hänen syntymisensä aikoihin maailmassa elettiin rauhattomia aikoja. Sotatoimet Euroopassa olivat alkaneet. Vain muutama viikko sen jälkeen myös meidän maassamme joukkoja koottiin rajoja vartioimaan. Runsaan parin kuukauden kuluttua myös meidän maamme joutui hyökkäyksen kohteeksi. Varmaan silloin maassamme pyydettiin ahkerasti Jumalan siunausta ja varjelusta. Luotettiin, että Jumalan siunauksen varassa maamme kestää. Kansan pyynnöt kuultiin ja maamme kesti sotien kärsimykset.

Jumalan siunauksen varassa Tellervokin sai elää tämän ajallisen elämänsä. Hän oli luonteeltaan ulospäinsuuntautuva ja sosiaalinen henkilö. Näitä ominaisuuksia hän sai käyttää hyväksi työssäänkin. Myös meihin sukulaisiin hän piti yhteyksiä ja kutsui meitä vierailulle. Siunausten ja kiitosvirren saattelemana hän sai myös matkansa päättää. Saamme uskoa, että Jumalan Jeesuksessa valmistaman siunauksen varassa hän myös pääsi perille Isän luo taivaan kotiin.

Me elämme tänäänkin sekavissa oloissa. Maailmassa on monenlaisia uhkia ja vaaroja. Uskoa Jumalaan halvennetaan. Meillä on todella paljon syitä pyytää Jumalalta siunausta toinen toisellemme ja koko kansalle. Talvisodan aikana presidenttikin kehotti kansaa rukoilemaan. Hyvä on meidänkin nyt liittyä oikein rukousrintamaan pyytämään meille kaikille, koko maailmalle Jumalan siunausta ja herätyksen aikoja.

Ystäväni, elätkö sinä siunauksen varassa? Jumalan siunaus on kanssasi, koska elät, mutta elätkö sen suurimman ja syvimmän siunauksen varassa? Elätkö sinä sen armon siunauksen varassa, jonka Jumala on meille valmistanut uhraamalla Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi? Se on suurin Jumalan siunaus. Sen varassa ajan koittaessa saamme käydä ikuiseen taivaan ilojuhlaan Herrassa poisnukkuneiden ystäviemme kanssa.

”Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon
teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa
teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (19.09.2020 APT 20:32)

EPISTOLASANANEN 5.9.2021

1.Tess. 5: 16-24 (UT 2020)

Iloitkaa aina ja rukoilkaa jatkuvasti. Kiittäkää kaikissa tilanteissa, sillä sitä Jumala teiltä tahtoo Kristuksen Jeesuksen vuoksi. Älkää sammuttako Henkeä älkääkä tyrmätkö profetioita. Testatkaa kaikki asiat ja säilyttäkää se, mikä osoittautuu hyväksi. Kaikesta pahasta sen sijaan hankkiutukaa eroon.

Kunpa itse rauhan Jumala tekisi teistä kauttaaltaan pyhiä ja suojelisi henkeänne, sieluanne ja ruumistanne. Siten te olisitte moitteettomia, kun Herramme Jeesus Kristus palaa. Hän, joka on kutsunut teidät, on uskollinen ja pitää lupauksensa.

Tulipa siinä meille käskyjä ja kehotuksia yhdellä kerralla. Iloitkaa, rukoiltaa, kiittäkää - aina ja lakkaamatta. Varmaan heti nousee mieliimme ajatus: en jaksa, en voi, en pysty. Kun talous on kuralla, työttömyys uhkaa, toisaalta työstressi painaa mieltä, nälkä kurnii ovella, terveys reistailee, korona pandemia vaanii joka puolella, maailma elää sodanuhkan alla ja luonto uhkaa pilaantua. Miten siinä sitten voi olla iloinen ja kiitollinen. Näyttää, että apostoli panee meidät kohtuuttomien vaatimusten eteen.

Kohtuuttomia vaatimukset ovatkin meidän inhimillisille voimillemme. Apostoli osoittaa nämä sanat Jeesuksen omille. Kun meille on armo kirkastunut ja elämme lähellä Jeesusta, alamme näkemäänkin asioita toisella tavalla. On olemassa paljon asioita, joista voimme iloita ja kiittää aina, olipa ajalliset olosuhteen millaiset hyvänsä. Aina on jotakin hyvää. Erityisesti voimme, joka ainoa hetki kiittää siitä, että kaikki meidän syntimme ovat sovitetut Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Voimme kiittää siitä, että Jeesus on lähellämme, hän hoitaa ja varjelee meitä. Hänen käsiinsä ja varjellukseen saamme jäädä. Vaikka ulkonaisesti näyttää kurjalta, kuitenkin on paljon asioita, josta voimme kiittää.

Samoin voimme kauhistella jatkuvan rukouksen vaatimusta. Se ei tarkoita jatkuvaa rukousasennossa ja kädet ristissä olemista, vaan Jumalaan luottamisen asennetta.

Sitten apostoli vanhemmassa Raamatun käännöksessä kehottaa: ”Koetelkaa kaikkea”. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi antautua kaikenlaisiin kokeiluihin ja seikkailuihin. Tuo vuoden 2020 käännös kehottaakin testaamaan. Ehkä se onkin selvempi sana. Meidän tulee Jumalan sanan ilmoitusta vastaan testata kaikkea kuulemaamme opetusta. Paljon on harhaanjohtavaa opetusta, joka kuitenkin kuulostaa aidolta. Kaikki, mikä ei läpäise Jumalan sanan testiä, on hylättävä. Kaikki se mikä kestää Jumalan sanan ilmoituksen, on pidettävä ja sen mukaan elämäämme ohjata. Opin ja julistuksen tutkiminenkin vaatii suurta viisautta ja tarkkuuta. Tähän testitoimintaankin saamme pyytää Pyhän Hengen viisautta ja johdatusta.

Ihmisvoimat, meidän kykymme, meidän viisautemme, ne eivät näihin vaatimuksiin riitä. Mutta saamme kaikkeen tähänkin pyytä voimaa Jumalalta. Rakkaudessaan Hän antaa meille mitä näkee meidän tarvitsevan. Hän on uskollinen ja pitää lupauksensa ja me saamme kiittää. Niin paljon ois lapsella aihetta kiittää. (Vähäkyrö SK-lauluilta 5.9.2021)