HÄLINÄN VAIETTUA

Vähäkyrö, kirkko Ristinjuhla 29.3.2013

Jes. 53:7-10 ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.

Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois - kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.

Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.”

Viime sunnuntaina vietimme palmusunnuntaita. Kunniankuningas ratsasti kaupunkiin riemuitsevan väkijoukon osoittaessa suosiota. Suuri juhla, Israelin kansan pääsiäisjuhla oli alkamassa. Kansa kerääntyi muistamaan vapautumista Egyptin orjuudesta. Keräännyttiin muistelemaan sitä, miten kuolema säästi karitsanverellä siveltyjen talojen asukkaat. Todella suuri juhla oli alkamassa.

Kansa oli nyt luvatussa maassa joutunut toisen orjuuttajan, Rooman hirmuvallan alle. Lähestymässä olevan juhlan aikana odotettiin tämänkin ikeen väistyvän. Odotettiin, että nyt Messias ottaa vallan ja vapauttaa kansan kaikista ikeistä. Odotettiin ihmettä, että yksi mies kukistaisi Rooman legioonat. Nyt odotettiin, että satoja vuosia odotettu vapautus tapahtuu juuri edessä olevan juhlan aikana. Odotukset juhlan onnistumiseksi olivat valtavat. Vaikka Messias ratsastikin kaupunkiin aasilla, ei se kansan hurmiota vähentänyt. Ilmapiiri oli todella odottavan innostunut.

Mutta kansa ei saanutkaan sitä mitä se odotti. Ennustukset kyllä täyttyivät, mutta toisella tapaa, kuin mitä toivottiin. Palmusunnuntaina hurrannut kansanjoukko käänsikin kelkkansa, kun asiat eivät edenneetkään heidän odottamallaan tavalla. Suurta juhlaa lähestyttiinkin nyt kiusallisen oikeudenkäynnin värittämänä. Prosessin lopputulokseksi tuli, että äsken suuresti juhlittu Messias tuomittiin ristiinnaulittavaksi, inhimillisesti ajateltuna väärin perustein.

Nyt oli kiire. Mikään ei saanut jäädä juhlaa varjostamaan. Nyt oli kiire saada ikävät asia pois näkyvistä ja varjostamasta juhlaa. Profeetta Jesaja jo 800 vuotta aikaisemmin oli ennustanut, että ”rikkaan haudassa hän sai leposijan”. Se toteutui, kun arvostettu neuvoston jäsen Joosef antoi käyttämättömän hautaluolan Jeesuksen hautapaikaksi. Ristin luota oli väki kaikonnut, vain muutama Jeesuksen tuttava seisoi etäämpänä. Siinä joukossa olivat myös ne Galileasta tulleet naiset, joka Joosefin kanssa suorittivat Jeesuksen hautauksen. Hoosianna huutoja ei enää kuulunut. Ristiinnaulitse vaatimuksetkin olivat täyttyneet. Kansa oli saanut, mitä se halusi. Nyt oli hiljaista. Oli meluisan hiljaisen viikon perjantai-ilta.

Jumala oli täyttänyt antamansa lupaukset. Jumala antoi sen, minkä hän parhaimmaksi näki. Hän ei vapauttanut kansaa vieraanmaan ikeen alta, vaan hän antoi vielä paljon arvokkaampaa. Jeesus vapautti kansan kuolemasta ja synnin orjuudesta. Vapauttaminen tapahtui juuri niin kuin ennustettu oli. Mutta kansa ei sitä ymmärtänyt.

Näin käy usein meillekin, kun me Jumalaa rukoilemme. Hän kyllä vastaa pyyntöihimme aina meille parhaalla tavalla, mutta me emme aina ymmärrä sitä, mikä on meille parasta. Sitten kerran perillä me vasta ymmärrämme kaiken.

Jeesus kärsi ristillä, meni kuolemaan ilman omia syntejään, mutta hänen päällään oli meidän kaikkien, koko maailman suunnaton syntitaakka. Se ei ollut kaunista katseltavaa, kun viaton veri vuosi kaikkien syntien sovitukseksi. Ihmisten on vaikea tunnustaa rikkomuksiaan, vielä vaikeampaa on vastaanottaa korvauksetonta armoa. Emme halua mitään armopaloja. Haluamme tehdä kaiken itse. Haluamme kyllä taivaaseen, mutta oman kunniallisen elämän ansiosta. Sen vuoksi emme tunne tarvitsemme Jeesusta. Hautaamme hänet siististi pois elämästämme, juhlailoa pilaamasta. Se on vaarallista, sillä Raamattu viestittää selkeästi, että Jeesus on ainut tie, joka vie taivaaseen. Omat ansiomme, olivat ne miten mittavia hyvänsä, eivät riitä, sillä syntimäärämme on vielä valtavampi. Ei syntejä voi kuitata hyvillä teoilla. Yksikin pieni rike johtaa kadotustuomioon. Vain täydellisen anteeksiannon vastaanottaminen pelastaa meidät.

Jeesus siis vapautti kansat. Hän on sinunkin Vapahtaja. Miksi yrittäisit hikeä vuodattaen ansaita pelastusta, kun se nyt on jo valmiina uskolla vastaanotettavaksi. Saat uskolla vastaanottaa Jeesuksen verellään, juuri sinulle valmistaman täydellisen syntien anteeksisaamisen. Sen saat uskoa juuri nyt, juuri sillä paikalla missä olet.

Hiljaisuus oli laskeutunut Jerusalemiin. Häly ristin ympärillä oli vaiennut. Kansa oli kaikonnut kauemmaksi. Ruumiit oli poistettu ristiltä ja hautaluola suljettu raskaalla kivellä. Israelin kansan pääsiäisjuhla voi alkaa.

Mekin vietämme hiljaista viikkoa, pitkänperjantain iltaa. Murhe valloittaa mielemme. Kirkkokin on mustiin verhoiltu. Olemme murhemielellä omien rikkomustemme vuoksi. Olemme murhemielellä, että viaton kuoli meidän edestämme. Tunnelma on hiljainen, niin kuin haudan äärellä aina on.

Kaiken hälinän vaiettua Jerusalemissa, alkoi pääsiäisjuhla. Iloittiin siitä, että karitsan veri oli pelastanut kansan Egyptissä. Pian mekin saamme käydä meidän pääsiäisjuhlaan. Nyt pitkänäperjantainakin murheen keskellä me saamme olla kiitollisia ja iloita siitä, Jumalan Karitsan veri pelastaa meidät synnin ja kadotuksen orjuudesta iankaikkiseen rauhaan. Saamme iloita, että risti ja Karitsan veri ovat merkit, jotka vievät meidätkin luvattuun maahan, taivaan kotiin.

Ystävä älä kätke Jeesusta elämästäsi pois. Älä hautaa häntä kivipaasien taakse. Älä häpeä tunnustaa häntä omaksi Vapahtajaksesi, vaan elä jo täällä ajassa hänen kanssaan riemullista elämää ja sitten kerran perillä, haudan tuolla puolen saamme jatkaa ikuista pääsiäisjuhlaa.

 

 

 

 

 

VAPAUTUS ALKAA

Vähäkyrö, SK-lauluseurat 24.3.2013

Sak 9:9-10

" Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti."

Nämä sanat ovat tämän päivän Vanhantestamentin tekstistä. Eikö teksti tuokin mieleen joulunajan profetioita? Joulu ja palmusunnuntai ovatkin kristikunnan historiassa suuria tapahtumia. Jouluna Jeesus, maailman Vapahtaja tuli maailmaan, syntyi ihmiseksi ihmisten keskuuteen. Palmusunnuntaina hän tulee Jerusalemiin, kun suuri pääsiäisjuhla on pian alkamassa. Silloin Hän tulee ihmispaljouden keskelle.

Kansa odotti Messiasta, joka vapauttaisi Israelin kansan miehittäjän, Rooman valtakunnan ikeestä. Varmaan oli sana levinnyt, että nyt se tapahtuu, pian alkavan Israelin kansan suuren pääsiäisjuhlan aikana. Tapahtuu ihme, yksi mies tuhoaa Rooman sotilaslegioonat. Ilmassa oli sellaista odotusta, että nyt on se aika, josta profeetat ovat vuosisatoja ennustaneet.

Messias tuleekin kansan keskelle aasilla ratsastaen. Mitätön aasin varsa onkin kuninkaan ratsu, ei edes täysi-ikäinen aasi, vaan mitätön varsa. Hienoa on havaita, että siitä huolimatta kansa oli ottamassa häntä vastaan juhlittuna kuninkaana. Vielä he uskoivat lupauksiin, vaikka ulkoiset olosuhteet eivät vastanneet kansan odotuksia. Muutaman päivän päästä oli ääni toinen. Silloin kansa huusi ristiinnaulitse!

Kansan keskuudessa liikkuva tieto, kansan vapautuksen alkamisesta, piti paikkansa, vaikkakin toisin kuin mitä kansa odotti. Nöyrä Messias, alentui vielä paljon aasilla ratsastamistakin alemmaksi. Hän alentui ristiinnaulittavaksi ja kuolemaan, sen vuoksi, että kansa saisi vapauden, ei Roomasta vaan synninorjuudesta ja kadotustuomiosta. Voimme katsoa, että vapautusprosessin huipentuma alkoi Palmusunnuntaina vyöryä eteenpäin. Tapahtumat alkoivat Jouluna, kun Messias tuli maailmaan ja saivat täyttymyksensä Palmusunnuntaista alkavalla viikolla, päättyen Pääsiäisen riemulliseen ylösnousemiseen.

”Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa”. Sotien melskeet kuitenkin jatkuvat. Kansojen kesken ei ole rauhaa. Pahemmaksi näyttää vain menevän. Kuitenkin minä uskon, että sitten, kun tai jos kaikki kansat ottavat vastaan kunnian kuninkaan, rauha palaa maan päälle. Viimeistään tämä tapahtuu silloin, kun hän tulee uudelleen maanpäälle. Kun synti on lopullisesti lyöty, se tuo rauhan. Ei mikään muu sovittelija voi tuoda maailmaan pysyvää rauhaa, kuin Jeesus, koko maailman sovittaja. Hän on Rauhanruhtinas. Maailman rauhan ydinkysymys on suhde Jeesukseen.

Kun yksityinen ihminen ottaa Vapahtajan vastaan, uskoo syntinsä anteeksiannetuiksi, se tuo rauhan tämän yksityisen ihmisen sielulle ja mielelle. Nämä ihmiset ovat sitten rauhan lähettiläinä maailmassa.

Joulun pimeyteen tuli suuri taivallinen valo. Me saamme elää nyt kevään kirkkaudessa. Palmusunnuntain Messias haluaa tulla sinunkin sydämeesi, ei korskuen sotaratsulla vaan nöyränä. Ei hän vaadi, ei hän pakota, vaan hän tarjoaa armoa ja rauhaa, jonka hän on omalla verellään juuri sinulle hankkinut. Laske hänet sisään, usko kaikki syntisi anteeksi Vapahtajamme nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksiannetuiksi. Kevään kirkkaus häikäisee, riemulaulut soi, taivas auki on.

YLÖS TOMUSTA JA LOASTA

Vähäkyrö srk-talo 17.3.2013 Ilolaulujuhla

PS 113:1-8

Ylistäkää Herran nimeä,
ylistäkää, te Herran palvelijat!

    Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!

    Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys!

Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias,
yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.

    Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista? Hän istuu valtaistuimellaan
    korkeuksissa

    mutta näkee alas maan syvyyksiin.
Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan!

Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
    ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon,
    kansansa ylimysten vierelle.

Kuinka suuri ja kunnioitettava Herra onkaan. Hän on kaikkien kansojen valtias. Hän ohjaa kaikkea olevaisuutta, maapalloa ja avaruutta. Jumala näkee pienimmänkin bakteerin ja hän pitää avaruuden taivaankappaleet paikallaan. Uskon tunnustuksessa sanotaan, minä uskon Jumalaan kaikki valtiaaseen taivaan ja maan Luojaan. Hänen kirkkautensa ylettyy yli taivaitten. Hän istuu valtaistuimella korkeuksissa, mutta kuitenkin hän näkee maan syvyyksiin. Se on jotain niin suurta ja häikäisevää, että ei sitä voi sanoin kuvata. Sitä voimaa ja kirkkautta ei voi verrata mihinkään ajalliseen ilmiöön. Hengelisessä laulussa lauletaan ”on Herra suuri”. Ei ole ketään toista Hänen vertaistaan. Häntä ei voi verrata mihinkään. Kun saamme kokea edes aavistuksen hänen suuruudestaan, se panee ylistyksen kaikumaan idästä länteen, aamunkoitosta auringon laskuun saakka.

Kuitenkin tuo suuri ja mahtava, Kirkkauden Ruhtinas, näkee loassa ja tomussa rypevät pienet ihmislapset. Hän rakastaa koko luomassaan maailmassa juuri näitä kurjimuksia, jotka eivät Hänen tahtoaan täytä, eivätkä kaikesta ympärillään näkemästä mahtavuudesta huolimatta Hänen kunniaansa tunnusta. Taivaiden, taivaiden valtias rakastaa surkimuksia.

Niin paljon hän meitä raukkoja rakastaa, että Hän lähetti kirkkaudesta oman Poikansa, Jeesuksen, nostamaan meidät loasta ja tekemään meidät rikkaiksi. Jeesus tuli lunastamaan meidät, että me saisimme periä taivaan kalleudet ja olla tasavertaisina taivaan kansalaisina Jumalan edessä.

Tähän tarvittiin Jumalan Pojan viattoman veren vuodattaminen Golgatalla. Jeesus tuli ihmiseksi neitsyt Marian kautta. Siinä on ihme, jota ei aikamme halua tunnustaa. Miksi emme uskoisi, että Jumala voi saattaa neitsyen raskaaksi, kun Hän ohjaa ja ylläpitää koko maailman kaikkeutta avaruus mukaan lukien. Kun Hän on kaikkivaltias ja kaiken luoja, niin onko neitsyen tulo raskaaksi sen rinnalla mikään uskomaton tapahtuma. Emme toki sitä järjellämme käsitä, mutta Jumalan sanan perusteella me uskomme sen todeksi. Ihmiskunnan lunastushinnaksi tarvittiin veri, joka ei ollut perisynnin saastuttama vaan täysin puhdas ja viaton.

Ihme on tapahtunut. Jeesus on neitseestä syntynyt. Hän on ottanut meidän jokaisen synnit hartioilleen ja verta hikoillen kantanut ne Golgatan ristinpuulle, jossa on sovittanut ne omalla pyhällä viattomalla verellään. Kaikki on Jumalan suurta ihmettä, jota emme käsitä, mutta saamme uskolla omistaa.

Näin Jumala nostaa meidät tomusta ja kohottaa loasta. Hän vie meidät ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle. Ota vastaan Jumalan suuret teot. Älä jää makaamaan tomuun ja lokaan, vaan kohota kätesi Herran puoleen ja ota anteeksianto vastaan armosta, uskomalla synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä kalliissa sovintoveressä. Kaikki on valmiina, sinun tekoja ei tarvita.

Nyt me korotamme äänemme Herran ylistykseen niin, että sen kaiku kiirii idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka.