PERINTÖTALO

Vaasa Luther-talo 17.3.2012 Laulunjäljet

Siionin Kannel 349 Perintö jalo on taivaallinen talo!

Nuoruudestani en muista tätä laulua Ylihärmässä erityisen paljon lauletun. Itse opin tuntemaan tämän laulun Tampereen Luther-talon kokoushuoneen lattialla, pimeässä maatessamme. Tilanteeseen laulun toi Satakunnan sakki. Ehkä he olivat nykyisen Satakunnan sakkilaisten isoisiä. Tilanne, missä laulun opin, oli saarnaajakurssi noin 30 vuotta sitten. Ensimmäiselle kurssiosiolle SLEY oli varannut meille majoituksen retkelymajasta, joka ei mielestämme ollut oikein viihtyisä paikka. Seuraavalle osiolle toivoimme patjoja Puuvillatehtaankadulle ja pesumahdollisuuden järjestämistä. SLEY toteutti meidän toivomuksemme ja aina kun toisen osion opiskelupäivä illalla päättyi, levitimme patjat lattialle ja sammutimme valot ja oli tarkoitus alkaa nukkumaan. Mutta virta oli kytketty siten, että kun valot sammutettiin, alkoi kuulua laulu ”Perintötalo”, niin kuin sanoja vähän muunneltuna laulettiin. Laulun johdossa olivat jalot veljet Satakunnasta. Muitakin lauluja laulettiin niin, että yö oli jo pitkällä ennen kuin laulu tyrehtyi. Laulu jätti jäljen.

Laulussa lauletaan ”Perintö jalo on taivaallinen talo”. Mutta pohjalainen voisi myös laulaa: perintötalo, jalo. Monessa sukupolvessa täällä on talo siirtynyt isältä pojalle tai nykyisin myös tyttärelle. Taloa pidetään arvokkaana, josta pidetään kiinni. Itse, sisarieni kanssa, luovuimme viime syksynä perintötalosta, jonka isoisä oli Amerikan kaivoksissa hankituilla rahoilla ostanut. Ei se ollut aivan helppo tehtävä.

Mutta miten perintöoikeus syntyy. Eikö se tule syntymän perusteella? Syntymällä sukuun saadaan perintöoikeus suvun taloon, juuri siihen jaloon. Ei lapsi voi asialle mitään. Kun hän syntyy avuttomana, samalla hetkellä hänelle syntyy perintöoikeus vanhempien omaisuuteen.

Laulumme ajatus, hieman käännettynä, ”taivaallinen talo on perintö jalo”. Siis sekin on perintö. Miten taivaallisen perinnön osallisuuteen tullaan? Samalla tavalla. Kun me kasteessa uudestisynnymme Jumalan lapsiksi, saamme jalon perinnön taivaalliseen taloon. Emme sen eteen voi mitään tehdä. Perintöoikeus vaan syntyy kastehetkellä. Pieni avuton lapsi saa täyden oikeuden taivaallisiin kalleuksiin. Kasteessasi on sinulle lahjoitettu taivas ja iankaikkinen elämä. Se on sinun. Saanto on riidaton, Isän lapset perivät Isän rikkaudet, joita sinulta ei kukaan voi riistää pois.

Ajallisen perintöosan voi hukata. Perintötalonsa voi myydä, jopa alle käyvän hinnan. Näin monet tekevätkin. Sukupolvien vaalima ja viljelemä talo saattaa huveta peleihin tai holtittomaan elämään. Sekin on yleistä tänään.

Omistusoikeutesi taivaalliseen taloon on selvä, mutta senkin voi tuhlata. Jos halveksit kastettasi, et arvosta siinä saatuja taivaan aarteita, kuljet pois taivaan perheväen joukosta, et usko niitä suuria Jumalan lupauksia, jotka kasteessa olet osaksesi saanut, ole hukkaamassa taivaallista perintöä.

Kun haaskaat ajallisen perinnön, et saa sitä takaisin. Kun perintöoikeus on myyty, ei sitä saa takaisin. Mutta tässä asiassa taivaallinen perintö onkin erilainen. Vaikka olisit perinnöstä piittaamatta lähtenyt perheyhteydestä omille teillesi, vaikka olisitkin oikeuttasi halveksinut, vaikka olisit kuinka kauas edennyt Jumalan viitoittamalta tieltä, perintö on edelleen sinun kasteessasi saamallesi nimelle varattuna, vain sinua varten. Voit palata! Aina voit palata Isän luo, joka ottaa aina katuvan ja perheyhteyteen palaavan lapsensa avosylin vastaan. Vaikka olisit elämän sivuraiteella, miten kaukana tahansa, taivaallinen perintö on sinun, eikä osaasi kenellekään muulle luovuteta.

Mutta, ystävä, kerran meidät kutsutaan ja kootaan kotimaalle, silloin on välttämätöntä, että taivaalliset perintöasiasi ovat kunnossa. Emme tiedä koska kutsu kuuluu, sen vuoksi on hyvä, että asiamme ovat joka hetki valmiina. Nytkin saat muistaa kasteessasi saatua armolupausta. Saat tunnustaa kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä kaikki syntisi ja saat lupauksen mukaisesti uskoa tässä hetkessä kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Anteeksi pyytäen ja anteeksi uskoen viljelemme taivaallista taloa. Tämä viljely kantaa kerran satoa iäisyyden laariin.

Perintö jalo on taivaallinen talo, lahjaksi meille annettu on taivaallinen talo, taivaallinen lahja, siis lahjaksi saatu. Ei myydä sitä maailman viettelyksissä, vaan viljellään sitä uskoen ja rukoillen. Isä ottaa vastaan ne kaikki, joilla turva on armo ainoastaan. Tervetuloa kotimatkalle taivaalliseen kotitaloon. Siellä uusi laulu lauletaan kauniisti Karitsalle.

Jumalan kaltaisiksi?

Vähäkyrö seurakuntatalo
Siionin Kanteleen -laulujuhla 11.3.2012

Ef 5:1-2
Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.

Tämän kuulemamme tekstikohdan edellä Paavali antaa ohjeita ”Uuteen elämään”. Siinä hän yksityiskohtaisesti luettelee asioita, joista uudessa elämässä tulee luopua. Luettelossa on meille hyvin tuttuja asioita: mm. vihastuminen, varastaminen, sopimattomat puheet, katkeruus, kiukku, viha, riitely ja kaikkinainen paha. Ne ovat todella tuttuja juttuja. Kun itse kohdallamme näitä mietimme, herää kysymys, elämmekö me todella ns. uutta elämää Jeesuksen yhteydessä, vai elämmekö vielä vanhaa elämää? Uusi elämä Jeesuksessa ei merkitse sitä, että synti olisi lopullisesti poispyyhitty elämästämme, vaan se tarkoittaa taistelujulistusta synnille ja vanhalle ihmiselle. Me emme saa hyväksyä ja hyvällä mielellä viljellä pahuutta. Meillä pitää olla omassa elämässämme koko ajan taistelutilanne pahuuden voimia ja tekoja vastaan.

Sitten tulemme päivän tekstiin. Paavali tekee todella yllättävän vedon. Hän kehottaa meitä ottamaan Jumala esikuvaksi elämässämme. Eikö tuo tunnu jo melkein Jumalan häpäisemiseltä, että me hänen kaltaisiksi pyrkisimme. Me jotka kaikenlaisessa synnissä kieriskelemme, voisimmeko olla Jumalan esikuvan kaltaisia. Alkukielen sana tarkoittaa, että yrittäisimme olla hänen jäljittelijöitään.

Paavalin ajatus on aivan Jeesuksen oman opetuksen mukaista. Monessa kohdassa Jeesus kehottaa meitä olemaan armahtavaisia toisiamme kohtaan, niin kuin Isäkin on armollinen. Meitä lapsia kehotetaan ottamaan mallia Isästä.

Mikä onkaan Isän perusolemus? Hän on ankara, hän vihaa syntiä, hän on oikeudenmukainen. Hän on kaikkea tätä, mutta ennen kaikkea hän on rakkaus. Muistamme Raamatusta: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. Rakkaudesta syntiseen ihmiskuntaan hän antoi oman Poikanssa uhriksi meidän pahojen tekojemme edestä. Jeesus, joka on yhtä Isän kanssa, täytti Isän, lähettäjänsä tahdon täydellisesti. Kaikki ne meidän teot, joita Paavali tekstissä luettelee, on Jeesus verellään jo pessyt pois. Paavali kehottaa meitä olemaan toinen toisellemme armahtavaisia ja rakastamaan kanssaihmisiä lähellä ja kaukana. Tässä kilvoituksessa voimme ottaa Isä Jumalan ja Jeesuksen ihanteeksemme ja esikuvaksi, johon pyrimme. Emme kuitenkaan saa ajatella kuten Adam, että tulisimme Jumalan kaltaiseksi niin, että emme enää tarvitsisi lainkaan Jumalaa omassa elämässämme. Pyrimme kasvamaan Jumalan rakkauden suuntaan, kuitenkin koko ajan tunnustaen Jumalan kaikkivaltiuden ja herruuden.

Me tiedämme, että taistelu pahuutta vastaan ei ole helppoa. Pahan vallat pyrkivät koko ajan sumentamaan silmämme, että emme kirkkaasti näkisi esikuvaamme. Vaikka taistelemme kuinka ankarasti, aina me löydämme itsestämme rakkaudettomuutta ja Jumalan tahdon vastaisuutta. Paha sitoo meitä. Me emme pääse siitä irti. Meidän on hyvä aina muistaa tämän sunnuntain aihe: ”Jeesus Pahan vallan voittaja”. Veisaammekin väkevässä virressä ”Viha vaikka on vastaamme sammumaton, niin me turvaamme puolustajaamme”. Vaikka kuinka kilvoittelisimme, jäämme valovuosien päähän esikuvastamme. Pelastuksemme ei avaudu tätä tietä, mutta kuitenkin meidän tulee myös tällä tiellä kilvoitella, koska olemme niin paljon hyvyyttä saaneet osaksemme. Pelastukseen vie vain armon tie, Jumalan rakkauden tie. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut…” Lähestymme kirkkovuodessa kärsimysviikkoa, mutta me saamme jo nyt, tässä hetkessä ja paikassa käydä Golgatan ristin äärelle ja tunnustaa Jumalalle kaikki pahat tekomme, kaikki nuo apostolin luettelemat teot ja kaikki muutkin, myöskin ne, joita itse emme edes tunne ja tiedosta. Kaikki saamme heittää ristin juurelle ja uskoa ne Jumalan sanan vakuuttamana anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Me saamme uskoa synnit anteeksi heti, ilman parannustekoja, temppuja tai uhreja. Kun kaikki se, mikä meitä painoi ja ahdisti, on armosta anteeksi annettu ja pois pyyhitty, se herättää kiitosmielen. Kun meille kadotukseen tuomituille julistetaan synnit anteeksi ja osoitetaan, että taivas on meille auki, ei voi pysyä hiljaa. Sielusta nousee ilo, kiitos ja ylistys. Tuo panee liikkeelle. Itse kohdattu ja koettu rajattoman rakkauden määrä, herättää rakkauden lähim­mäistä kohtaan. Se panee meidät liikkeelle, se saa meidät tekemään evankeliumin työtä lähellä ja kaukana. Se antaa voimia ja intoa taisteluun pahan valtoja vastaan elämän tiellä. Me lunastetut, armosta autuaat saamme laulaa kiitosta Jumalalle ja Vapahtajallemme Jeesukselle.

Hyvä Isä Jumala, armollinen Poika, Jeesus Kristus sekä kaiken eläväksi tekevä Pyhä Henki! Me kannamme eteesi jokainen toinen toisemme, läheiset, omaiset ja ystävät sekä itsem­me. Pyydämme Isä sinulta, että siunaat herätyksen ajoilla näitä meille kaikille niin rakkaita lakeuksia.

Isämme, joka olet taivaissa, me ylistämme sinua.
Sinä lähetit Poikasi maailmaan tekemään tyhjäksi Paholaisen teot. Niin helposti me kiinnymme pahaan, niin salakavalasti se kietoo ja pettää meidät. Vapauta meidät sanallasi, herätä usko anteeksiantamukseen. Anna Poikasi voiton näkyä meissä ja meidän arkipäivässämme. Anna meille elämäämme iloa ja rauhaa sekä kiitollinen mieli. Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset aina ja ikuisesti. Amen

LAINAVAATTEISSA

Laihia srk-talo 28.2.2012

Ilm 19:7-8. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.

Meille on opetettu kristityn vapaudesta, mitä me voimme itse päättää, mitä me emme voi itse tehdä. Meidät on myös ostettu vapaiksi, vapaiksi synnin orjuudesta, mutta näkyykö se missään. Taivaat ovat auki ja Isä odottaa meidät syli avoimena kotiin, mutta me murjotamme ja murehdimme Euroopan talousongelmia tai jäätyneitä vesijohtoja. Ennen pitkää vesijohdot sulavat ja Euroopan sekä Kreikankin ongelmat varmaan tavalla tai toisella selviävät. Ne ovat kiusallisen vaikeita ongelmia, mutta kuitenkin ajallisia. Kristityn vapaudessa on kysymys iankaikkisuudesta. Peittävätkö ajalliset murheet meissä iäisen autuuden ilon?

Nyt on Karitsan häiden aika. Myös Matt.22: 2. sanotaan, että "Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen.”

Ef 5:31-33 on myös sanat: "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.” Morsian on valmiina puettuna hohtavan valkeaan hääpukuun. Sulhanen on Jeesus Kristus, morsian on kristillinen kirkko maanpäällä. Jeesus kuolemallaan on valmistanut tuon puhtaan hääpuvun. Kutsut on lähetetty. Kaikki olemme kutsutut. Kaikille on sopiva hääpuku valmistettu. Saamme uskossa pukea päällemme lahjavanhurskauden puvun.

Kutsu on kuulunut. Sitä kuulutetaan edelleen. Se osoitetaan myös juuri sinulle. Tervetuloa taivaan hääjuhliin! Musiikista vastaa ainutlaatuisen suuri harppuorkesteri, kuoron laulu soi kuin suurten vetten pauhu. Ruoka ja juoma ovat ennen näkemättömien hyviä ja niitä riittää ylen määrin. Pukukoodi: puhtaan valkoiseksi pesty juhlapuku. Juhlat voivat alkaa millä hetkellä hyvänsä eivätkä ne lopu koskaan. Vapaa sisäänpääsy.

Oletko valmis? Kysyt varmaan, mitä minun pitäisi tehdä ollakseni valmis. Sisäänpääsy on vapaa, rahaa tai muutakaan sisäänpääsymaksua ei tarvita, ei edes narikkamaksua. Juhlasalin väkimäärää ei ole maistraatin päätöksellä rajoitettu. Kaikki pääsevät sisään, joilla on kutsun edellyttämä hääpuku. Vain se hääpuku on asia, joka voi jättää sinut ulkopuolelle. Puvussa ei saa olla tahraakaan. Pienikin rasvaläiskä lipsauttaa meidät juhlasta ulos.

No mistäkö sen puvun saa? Missä sen voi pestä? Vanhurskauden häävaatteen puet päällesi, kun tunnustat kaikki tietävän ja näkevän Jumalan edessä katuen syntisi ja viheliäiset tekosi, pyydät niitä anteeksi sekä uskot ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Siinä kaikki. Pitojen isäntä on hoitanut pukuasiasikin kuntoon. Kysymys on siitä maltatko luopua itse kutomastasi ja jo nuhruisesta vaatteesta. Suostutko menemään suuriin juhliin ”lainavaatteissa”? Suostutko luopumaan siitä, että rakennat iankaikkisuutesi omien ansioiden varaan? Uskallatko heittäytyä yksin Jumalan valmistaman armon varaan?

Pelastuksen asia on niin yksinkertainen, että pieni lapsikin sen ymmärtää, mutta se ei ole helppo. Kristillinen kilvoitus on siinä, uskallanko uskoa. Uskallanko todella heittäytyä yksin armon varaan?

Mutta juhlat on valmistettu. Pidot alkavat ennen pitkää. Ystävä oletko sinä saanut kutsun. Ellet aikaisemmin ole kutsua kuullut, minä kutsun nyt sinut. Kasteesi perusteella olet liitetty Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemiseen, taivaalliseen perheväen joukkoon. Olet tervetullut taivaaseen, oman perheväkesi juhliin. Olemme kutsutut. Olemme hankkineet juhla-asut valmiiksi. Miksi jo emme nyt voisi iloita? Lähtekäämme kevään kirkkaisiin päiviin heijastamaan sitä iloa, mikä meitä odottaa. Kutsutaan muitakin mukaan valkopukuisten joukkoon. Yhdytään riemullisesti Siionin Kanteleen laulun 337 sanoihin:

Vaan miksipä autuutta ansaitsemaan,
kun Jeesuksen tähden sen lahjaksi saan.
Kun verensä puhdisti tahriutuneen
ja aukaisi tien taivaan kirkkauteen.

Siis rauhassa kuljen nyt kotia päin
ja laulelen armonsa turvissa näin.
Kun Jeesuksen rakkaus voimani on,
se rauha ja riemu on loppumaton.