OSOITA KARITSAA!

Tervajoen rukoushuone, Adventtiseurat 17.12.2017

(Kirkkoraamattu 1933/38: Joh. 1:35-37)

Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa seuranaan. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!" Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta.

Mitä sitten olikaan tapahtunut edellisenä päivänä?

Edellisenä päivänä Betaniassa oli Jeesus tullut Johannes Kastajan luo ja pyytänyt häntä kasta­maan itsensä. Tuossa tilanteessa Johannes sanoi merkittävän todistuksen: ” Jumalan Karit­sa, joka pois ottaa maailman synnin”. Tuo to­dis­tus vie ajatuksemme Pitkäänperjantaihin ja Jesajan kirjan 53 luvun ennustukseen: ”Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lam­mas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.” Tämän tapahtuman taustana ovat Israelin kansan lähtö Egyptin orjuudesta. Silloin ne israelilaiset perheet, jotka olivat Jumalan käskyn mukai­sesti ovipielet sivelleet karitsan verellä pelas­tui­vat. Jo silloin karitsan veri pelasti israelilai­set. Näin vahvasti jo Vanhassa Testamentissa todistetaan Jeeuksen tulemisesta. Samalla huommamme, kuinka kaikki kirkkovuoden juhlat lopulta tähtääväät samaan, ihmiskunnan pelastamiseen synnistä.

Myös nyt seuraavana päivä oltiin koolla Betaniassa, kylässä, jossa oli myös Martan, Marian ja Laruksen koti. Karttojen mukaan nykyien Betania sijaitsee 20- 30 km etäisyydellä Jordanin virrasta, aivan Kuolleenmeren pohjoisrannasta. Johanneksella oli seuranaan kaksi hänen opetuslastaan. Johannes Kastajahan oli Jeesuksen sukulainen. Jodenkin tietojen mukaan heidän äitinsä olisivat olleet serkkuja, mutta tätä tietoa ei Raamatun sana meille vahvista. Raamattu vahvistaa kyllä, että Elisabeth ja Maria olivat sukulaisia keskenään. Näin tämän perimätiedon mukaan olisivat Jeesus ja Johannes Kastaja olleet keskenään pikkuserkkuja, mutta Johannes ei todennäköisesti entuudestaan tuntenut Jeesusta. Vasta Jeesuksen kastehetken tapahtumat avasivat Johanneksen tuntemaan Jeesuksen Jumalan Karitsaksi.

Nyt päivää myöhemmin olivat Johannes Kastaja ja hänen kaksi opetuslastaan olivat siis jälleen koolla. Toisen noista Kastajan opetuslapsista Raamattu mainitsee nimeltä. Hän on Andreas, Pietarin veli, mutta toisen niemä ei mainita. Tapahtumien tarkasta kuvaamisesta voimme pääteellä, että hän oli itse evankeliumin kirjoittaja Johannes. Tapahtumalla on ollut kirjoittajalle todella suurta merkitystä. Tilanteessa nyt oli mukana siis kaksi Johannesta, joita ei pidä sekoittaa keskenään. Evankelista Johannes oli kalastaja Sebedeuksen ja vaimonsa Salomen poika. Toinen heidän pojistaan oli Jaakob nimeltään. Jeesus ja Sebedeuksen pojat olivat todennäköisesti serkkuja keskenään, joskaan sillä ei ole meidän uskomme kannalta merkitystä. 

(https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/etsikko/hengen_paloa/jeesus_ja_kaverit/apostoli_johannes.9826.blog

https://www2.ort.fi/synaksarion/9/26/pyhae-apostoli-ja-evankelista-johannes-teologi)

Varmaan Johannes Kastaja oli kertomassa noille Galilean kalastajille edellispäivän tapahtumista ja siitä, miten hän silloin näki Pyhän Hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle. Silloin hänelle oli selvinnyt, että Jeesus oli todella se luvattu ja pitkäään odotettu Messias. Nyt heidän siinä keskustellessa kulki Jeesus heidän ohitseen. Silloin Johannes Jeesusta osoittaen toisti nuo edellispäivänä lausutut sanat: ”Katso Jumalan Karitsa”. Myös se toinen Johannes Kastajan paikalla olleista opetulapsista Andras kuuli nämä sanat, jotka kuultuaan Johannes sekä Andreas seurasivat Jeesusta. Näin Johannes Kastaja lähetti omat opetuslapsensa Jeesuksen ensimmäisiksi opetulapsiksi. Ei Johannes Kastaja ollut kateellinen, vaan hän jopa työnsi omat oppilaansa seuraamaan Jeesusta. Johannes Kastajan tuli vähetä ja Jeesuksen kasvaa. Johanneksesta tuli se opetuslapsi, jota Jeesus erityisesti rakasti.

Karitsa poisotti koko maailman synnin. Ei yksittäisiä valittuja syntejä, vaan hän otti kantaakseen koko maailman totaallisen pahuuden taakan. Hän syntyi Betleheimin seimeen, kuoli Golgatan sistillä, ylösnousi ja astui taivaaseen. Jumalan Karitsan uhriveri vuosi Golgatalla meidänkin kaikkien syntien sovitukseksi, sinun ja minun. Karitsan veressä on sinullekin anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä tarjolla. Saat sen uskolla omistaa ilman mitään vastasuoritusta. Kaikki on valmiina.

Maailma ynmpärillämme näyttää synkältä. Aurinko on alimmillaan. Jumalan Sanan vastustus kasvaa. Uskomme joutuu tiukille. Yhteiskunta on luopunut Jumalan tahdon noudattamisesta. Kirkkoa kritisoidaan. Kaikkinainen ahdistus kasvaa. Väkivalta lisääntyy. Tämä on kyllä totuus, mutta se ei parane sillä, että me voivottelemme ja voimamme kuluttaen etsimme ja nimeämme syyllisiä. Vaikka kaikki piispat ja ministerit vaihdettaisiin, niin vanha aatu jää jäljelle tähän maailmaan. Ei pahuus pahkuloimalla poistu. Ainut keino, miten voimme tilannetta parantaa, on avata nyrkit ja ristiä sormet rukoukseen kansamme, kirkkomme ja koko maailman puolesta. Iloiten armon osallisuudesta saamme rohkeasti sukulaiskunnastamme alkaen aina maailman ääriin saakka osoittaa Jeesusta ja sanoa ”Katso Jumalan Karitsa, joka poisotti sinun syntisi”. Seuraa häntä. Täällä ajassa ei pahuus koskaan lopullisesti häviä, mutta Karitsan seuraaminen helpottaa meidän omaa elämäämme ja ennen kaikkea se avaa meille taivaan portit ja pääsyn ikuisen Joulujuhlaan.

NELJÄ SANAA JOULUEVANKELIUMISTA

Isokyrö Joululaululounas 26.11.2017

Luuk 2:10,11

 

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa!

Tänään on tuomiosunnuntai. Edessä on adventin, jou­lunodo­tuksen aika. Tätä yhteistä hetkeä olemme kui­tenkin saaneet jo nyt viettää joulunmerkeissä. Jouluaamun evan­keliumista haluankin nostaa esille neljä sanaa: ilo, koko kansalle ja Vapahtaja.

Aikamme on pimeä. Vääryyden vallat riehuvat. Sankoin joukoin kansa nousee yhä räikeämmin Jumalan tahtoa vastaan. Elämä voi tuntua vaikealta. Mutta tähän synk­kyyteen kaikuu julistus taivaasta. Uutinen, jota media ei toistele. ”Älkää peljätkö! Minä ilmoitan teille suuren ilon”. Olkoot syksy pimeä ja ulkoinen elämämme riskin­altista, niin meidän sieluillemme on tarjolla ilo taivaa­sta. Saamme olla rohkealla ja turvallisella mielellä.

Tuo Ilouutinen ei kuulunut yksin Betlehemin paime­nille. Se osoitettiin kaikelle kansalle, ei vaan silloiselle Israelille, vaan kaikille maailman kansoille kautta kaik­kien aikakausien. Jokainen ystävä täällä, sanoma ilosta kuuluu sinullekin. Vaikka olisit kuinka raskaalla mie­lellä, taivaallinen ilo kuuluu sinullekin. Anna enkelien laulun kaikua sinunkin sydämeesi.

Ja sitten uutisen ydinsana, Vapahtaja. Teille, meille, sinulle ja minulle on syntynyt Vapahtaja. Jouluna Jumalan Poika syntyi ihmiseksi Betlehemin seimeen, kärsi Golgatalla ristinkuoleman, haudattiin ja kolman­tena päivänä nousi kuolleista. - Tämä kaikki sinun täh­tesi! Sen vuoksi, että sinä olet tehnyt syntiä, minä olen tehnyt syntiä. Sen johdosta olemme matkalla kadotukseen. Mutta Jumala lähetti oman Poikansa kärsimään puolestasi sinun rangaistuksesi, että sinä ja minä, me pelastuisimme. Jumala vihaa syntiä, mutta rakas­taa äärettömän paljon syntisiä ihmisiä. Joulu, pitkäperjantai ja pääsiäinen liittyvätkin Jumalan pelastustekona tiukasti yhteen. Vapahtaja vapautti sinut iankaikkiseen elä­mään. Pelastus Jeesuksen veren ansiosta on sinulle tänäänkin tarjolla. Sen saat uskolla omistaa sielusi pelastukseksi. Kun Ilouutinen kaikaa, älä sulje siltä korviasi, vaan ota se kiitoksella riemuiten vastaan.

Herramme Jeesus Kristus! Katsomme erityisesti tänään kohti täyttymyksen päivää, jolloin olemme kirkkauden valtaistuimen edessä ja näemme sinut kasvoista kas­voihin. Jo nyt saamme opetella uutta laulua, johon tuo­na päivänä yhdymme kaikkien pyhien kanssa. Auta meitä luottamaan siihen, että sinun ihmiseksi­synty­mi­sesi, kuolemasi ja ylösnousemisesi on ainut tie taivaal­liseen valtakuntaasi. Pidä meidät tällä tiellä, että kerran tuli­simme perille luoksesi. Lähetä Pyhän Hengen kautta joulunvalo tänne Pohjanmaankin pimey­teen loista­maan ihmisten mieliin ja herättämään kan­saa usko­maan Vapahtajaansa. Suo, että täälläkin pian vaeltaisi suuri valkopukuisten joukko, joka on pessyt vaatteensa Karitsan veressä. Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti.

Kuule meitä vielä, kun yhdessä pyydämme:

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen

PARI PÄIVÄÄ MYÖHEMMIN 26.10.2017

26.10.2017 Pihlanmarjat saivat lumipeitteen

26.10.2017 Tuijatkin saivat lumipeitteen päälleen

26.10.2017 Maa sai yön aikana kerralla kunnon lumipeitteen.

KESÄN VIIMEISIÄKÖ?

Hanhikit 24.10.2017

24.10.2017 Helmipihlaja, eivätköhän linnut näe valkoisia marjoja.

24.10.2017 Pihlajan alaoksille on jäänyt marjoja.

24.10.2017 Vielä orvokitkin jaksavat. Ensi yöksi on ennustettu lumisadetta.

UUSI KÄSKY!

Vähäkyrö, seurakuntakoti 15.10.2017

Evankelinen kirkkopyhä, kirkkokahviseurat

Alkurukous: Vapahtajamme Jeesus Kristus. Sinä sovitit syntimme, jotta vapautuisimme syyllisyydestä ja saisimme voiman elää. Rukoilemme sinua: Kiinnitä meidät lujasti itseesi. Täytä meidät läsnäolollasi, ettei turmeltunut luontomme hallitsisi meitä, vaan eläisimme Henkesi johtamina. Anna Henkesi johtaa tätäkin meidän yhteistä hetkeä nimesi kunniaksi. Kuule meitä, Herra Jeesus, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti.

(Kirkkoraamattu 1933/38: Joh. 13:34-35)

Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."

Viime sunnuntain teksteissä oli esillä Jeesuksen opetus siitä, että uutta viiniä ei voida laskea vanhoihin leileihin, silloin viini rikkoisi leilit ja sekä leilit että viini menisivät hukkaan. Tänään Jeesus antaa meille uuden käskyn: ”rakastatte tosianne”.

Jo Vanhassa Testamentissa 5. Moos. 10:12 on meille käsky: ”Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. ” Tähän sisältyy kaikki, mitä Jumala meiltä vaatii. Mooseksen kirjasta löytyy monen muun tutun käskyn, lisäksi myös käsky: ”Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra (3 Moos. 19:18). Nämä käskyt olivat Israelilaisille varsin tuttuja.

Mutta nyt kun Jeesuksen ristinkuolema lähestyi, hän Ikään kuin jäähyväistervehdyksenä antoi opetuslapsilleen tämän uuden käskyn, perussäännön miten opetuslasten tuli elää ja vaeltaa täällä maailmassa, kun Jeesus ei enää olisi heidän keskellään.

Vaikka eräässä mielessä käsky ei ollut uusi tai tuntematon, mutta nyt siihen tulli uusi näkökulma. He olivat nähneet Jeesuksen rakkauden käytännön tekoina. Pian he tulisivat näkemään Jeesuksen menevän kuolemaan ristille. Se tuli tapahtumaan rakkaudesta syntisiä ihmisiä kohtaan. Sellaisella rakkaudella heidänkin tulisi rakastaa. Siinä on esikuva lähimmäisenrakkaudelle, jota meidänkin tulee noudattaa, rakastaa lähimäistä, tekemällä kaikkensa hänen puolestaan, vaikka kuolemaan menemällä. Siinä meille haastetta.

Jeesus täytti tämän uudenkin käskyn. Hän otti meille kuuluvan paikan ristillä. Hän rakasti ja rakastaa meitä edelleenkin täydellisellä rakkaudella. Me kristityt epäonnistumme keskinäisen rakkauden osoittamisessa. Maailma kieltäytyy uskomasta meihin ja meidän kristillisyyteemme. Alkuseurakunnan aikana pakanat kuitenkin sanoivat heistä: »Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan!» Kunpa maailma meistäkin antaisi samanlaisen tunnustuksen. Suhteemme lähimmäisiimme paljastaisi sen, että olemme Jumalan lapsia.

Kyllähän vanhan sekä uudenkin käskyn osalta jää meidän kilvoituksemme vajavaiseksi. Mutta tietoisuus siitä, ei saa kuitenkaan lannistaa kilvoitustamme. Innoituksemme ja voimamme olkoon siinä, mistä lähdimme liikkeelle, että Jeesus on täyttänyt kaikki käskyt. Hän on ENSIN rakastanut meitä täydellisellä rakkaudella. Hän rakasti koko ihmiskuntaa antamalla henkensä sen edestä. Tuon rakkauden syliin mekin saamme jäädä. Kuolemallaan Golgatan ristinpuussa Jeesus maksoi sinunkin syntisi, rakkaudettomuutesi, nurjan suhtautumisesi lähimmäisiin, kateuden, panettelun ja kaikki mitä Jumalan tahdon vastaista oletkin tehnyt. Saat katuen pyytää niitä anteeksi ja uskoa ne anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

SK 340:6. Vaan usko katsoo Kristukseen, sanaansa luottaa vain: / Lunasti Herra lapsensa ja täytti käskyt lain. / Näin Isän sydän riemuitsee, kun lapsi oivaltaa / sen onnen, voiton, autuuden, omakseen kaiken saa.