ONKO HÄN TODELLA SANONUT NIIN?

Vähäkyrö, SK-lauluilta Srk-koti 28.12.2014

1 Moos 3: 1, 5, 15

Ensimmäinen käsky vanhan Svebiliuksen katekismuksen mukaisesti kuuluu: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Ei sinun pidä muita jumalia pitämän minun edessäni!” Käskyä seuraa selitys: ”Meidän pitää pelkäämän ja rakastaman Jumalaa ylitse kaikkia ja Hänen ainoan päällensä uskoman ja turvaaman.” Siinä on sanottu se ydin, ensimmäinen asia, mitä Jumala meiltä ihmisiltä odottaa. Jumala haluaa, että me ihmiset tunnustamme Hänen kaikkivaltiutensa ja alistumme sen suuruuden alle. Me emme saa tavoitella itsellemme jumaluuden ominaisuuksia emmekä etsiä tai hakea palvottavaksemme muita jumalia.

Mikä oli maailman ensimmäinen synti? Kun käärme kuiskutteli Aatamille ja Eevalle (1Moos 3:5) ”että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” Jo silloin kiusaaja yritti horjuttaa Jumalan kaikkivaltiutta noiden ensimmäisten ihmisten keskuudessa ja nämä ihmiset lankesivatkin houkutukseen, että heistä tulee yhtä viisaita kuin heidän ja koko maailman Luoja on. He toivoivat pääsevänsä Jumalan tasolle. Seurauksethan me tiedämme. Lankeemuksen jälkeen heidän silmänsä avautuivat näkemään tilansa. Jumala ajoi heidät pois paratiisista viljelemään sitä maata, mistä Adam oli tehty. Ihminen oli Jumalan silmissä viljelysmullan arvoinen, kuitenkin hän halusi päästä Jumalan tasolle.

Kuinka Aatami ja Eeva niin herkästi uskoivat käärmeen sanat. Ensin käärme oli valmistanut maaperää panemalla heidät epäilemään Jumalan sanoja. (1Moos 3:1) "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Helppo oli ihmisen nyt nousta Jumalan käskyä vastaan, kun luottamus sanaan oli selitetty mitättömäksi, kun käärme väitti Jumalan sanaa naurettavaksi valheeksi.

Entä tänään. Ympärillämme kaikuu edelleen käärmeen uskottelu: ”Onko Jumala todellakin sanonut niin?” Tuo Jumalan Sanan arvovallan halventaminen näyttää päivä päivältä vain kasvavan ja saavan ennen näkemättömät mittasuhteet. Arvovaltaisetkin piirit ovat antautuneet käärmeen sanansaattajiksi. Sana selitetään vanhentuneeksi ja nykyoloihin soveltumattomaksi.

Tänäänkin ihmisellä on kova halu päästä Jumalan tiedon ja taidon tasolle, ehkä jopa sen yläpuolelle. Edistyksen ja vapauden nimissä ollaan valmiit muuttelemaan luomisjärjestystäkin. Kun mielet on vallannut epäilys Jumalan sanaa kohtaan, siitä on kiusaajan helppo jatkaa. Oman hyvinvoinnin eteen ihminen saa tehdä mitä itse haluaa. Näin me luulemme ja näin kiusaaja vahvasti meille uskottelee.

Kun Jumalan kaikkivaltius on sivuutettu, kun sanan arvovalta on hävitetty, ihminen on helppo saattaa kaikkiin muihinkin synteihin, jotka loppujen lopuksi ovat viemässä meitä kadotukseen. Kun uskon selkäranka on taitettu, elämä täällä ajassa saattaa jopa tuntua makealta, mutta mitä odottaa iäisyydessä.

Jumalan Sanan arvovallan puolustamisessa meillä on paljon tehtävää. Meidän pitäisi uskaltaa rohkeammin nousta puhumaan sen puolesta. Myös sanan tutkimiseen ja lukemiseen meidän pitäisi käyttää enemmän aikaa. Koskaan emme harrasta liikaa sanan tutkimista. Kun uskomme Jumalan sanan totuuteen ja tunnemme, mitä kirjoitettu on, olemme lujempia torjumaan käärmeen kuiskutteluja.

Käärmekin sai petoksestaan tuomion. (1Moos 3:15) ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."

Näin jo ensimmäisen syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala toi ilmi pelastussuunnitelmansa. Kerran oli tuleva hän, joka lopullisesti rikkoo käärmeen pään. Hänen syntymänsä muiston juhlaa olemme juuriviettäneet. Jumala täytti tämänkin lupauksensa. Iankaikkinen valta käärmeeltä on poissa, kun Jeesus voitti Golgatan ristillä pahan vallat.

Vaikka me uskommekin vahvasti Jumalan sanaan, mekin hairahdumme käärmeen kuiskutuksiin. Emme me ole vapaita sanomaan ja osoittelemaan, että nuo toiset. Meissäkin pahuus asuu. Meidänkin tekojen palkka on kadotustuomio. Emme voi mennä peilin eteen ja todeta, että sieltä katselee hyvä ihminen. Kaikki olemme monella tavoin nousseet Jumalan tahtoa vastaan.

Kun kiusaaja kyselee sinulta, onko ”Jumala todella sanonut niin”, niin voit avata Raamattusi ja näyttää sille, että tässä Jumala itse sanoo näin. Mene pois kiusaaja, sillä minä uskon tähän Jumalan sanaan. Jeesuskin torjui kiusaukset kirjoitettuun sanaan vedoten: ”Sillä kirjoitettu on…” Sinä saat uskoa myös siihen ehdottoman aitoon Jumalan sanaan siitä, että kaikki sinun syntisi ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä kalliissa veressä. Se on totta tänäänkin. Saat laulaa “Jeesuksen kuolo ja kasteeni kallis, niissä mä kurja oon taivaaseen valmis” (SK 306:7)

Pysy sanassa ja ole armosta autuas!

JOULUTERVEHDYS 2014

Toivottaa Antti ja Terttu

HÄN ON JO!

Vähäkyrö srk-koti, SK-lauluilta 23.11.2014

Joh.5:24 Jeesus sanoo: "Totisesti, totisesti: se, joka kuu­lee minun sanani ja uskoo minun lähet­täjää­ni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuo­mittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuo­lemasta elämään.”

Kirkossamme opetetaan Jumalan tahtoa mei­dän elämässämme. Kerrotaan, kuinka meidän pitäisi elää, että eläisimme Jumalan tahdon mukaisesti. Sitähän var­ten käskyt ovat olemassa, että me niiden mukaisesti eläisimme. Käskyt ja Jumalan sanassaan antamat muut elämän ohjeet ovat Jumalan oikeussäännöksiä, joidenka rik­komisesta julistetaan langettava tuomio. Niin kuin maallisen lain rikkomisesta tulee tuomio, samoin Jumalan säätämien ohjeiden rikkomisesta tulee tuomio. Tänään vietämme tuomiosunnuntaita, jolloin meitä muistutetaan tulevasta tuomiosta. Tuomio on kerran varmasti tu­le­va, eikä se tunne ehdollisia tuomioi­ta tai rahalla sovitettavia sakkorangaistuksia. Ran­gais­tuksena on kadotustuomio.

Jokaiselle meistä on Jumalan sanaa tutkiessamme, tullut varmasti selväksi, että me jokainen olemme, kilvoituksestamme huolimatta, näitä elä­män­ohjeita rikkoneet. Olem­me syyllisiä, olemme tuo­mion alaisia. Missä vietäm­me iankaikkisuutemme, taivaassako vai ka­do­­tuk­sessa?

Jumalan vanhurskaan oikeusjärjestyk­sen mu­kaan, meille kuuluu kadotustuomio. Teks­tissämme Jeesus kuitenkin sanoo: "se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähet­tä­jääni, on saanut ikuisen elä­män. Hän ei jou­du tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään”.

Jumala rakastaa meitä heikkoja ihmisreppa­noita ääret­tömän paljon. Niin paljon, että Hän antoi oman poikansa veren Golgatalla meidän tekojemme an­sait­seman tuomion sovitukseksi. Se tuomio, joka mei­tä oikeu­den mukaan odottaa, onkin jo sovitettu, etukäteen. Tuo­mari itse on sen maksanut oman Poikansa kuole­mal­la.  Jeesus sanoi; ”joka uskoo minun lähettäjä­äni, ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on saanut ikuisen elämän”.  Joka uskoo syntinsä ja rikko­muk­sensa anteeksi Jee­suk­sen ansion perusteella, häntä ei tuo ka­do­tustuomio kohtaakaan. Jos otam­me pe­lastuksen vastaan täysin lahjana, armosta, ei meillä ole hätää viimeisellä tuomiolla. Mutta niille, joille Jumala on vieras, Jeesuksen kuolema Golgatalla pilkan ai­he, puheet armosta silk­kaa hö­pö­tystä, heille kado­tus­tuomio on tä­näänkin edelleenkin todellisuutta. 

Kun elämänlanka kat­keaa tai viimeinen tuomiopäivä lähestyy, missä on silloin sinun turvasi. Onko se elämässäsi, jonka uskoit ole­van mallikelpoisen, onko se vaurau­dessasi, tai missä muussa?  Vai onko se uskossa Ju­malaan ja Hänen tarjoamaan syntien anteek­si saamiseen. Tämä viimeksi mainittu on ai­nut tie pe­lastukseen. Kaikki muut tiet vievät kadotukseen.

 

Huomaa vielä tarkasti sana: "Hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään". Joka us­koo Jeesuk­seen, hän on jo siirtynyt kuole­man alaisuudesta ian­kaikkiseen elämään. Jaottelu ei tapahdukaan viimeisellä tuomiolla, vaan se on jo tapahtunut, kun suostumme armoon, jonka valmistamiseen vaadittiin Juma­lan oman Pojan veri Golgatan ris­til­lä. Ei se käynyt helposti. Hinta oli Jumalalle käsittämättömän ko­va.  Mutta sinulta ei vaadita muuta kuin armon sanan kuulemista ja sen uskolla omistamista.

Kallis kuulijani! Saat tänäkin iltahetkenä us­koa kaik­ki syntisi anteeksi Jeesuksen ni­mes­sä ja kal­liis­sa sovintoveressä. Saamme aloittaa ian­kaikkisen elämä tä­nään. Hyvä on käydä alkamaan uutta kirkkovuotta armahdettuina, iankaikkisen elämän osallisina.

LÄPI MUURIEN VAPAUTEEN

POHJANMAAN PUHALLINORKESTERIN 20-vuotisjuhlan päätöspuhe, 

Kurikka 16.11.2014

Joosua 6:20 Kansa kohotti sotahuudon, kun papit puhalsivat torviinsa. Heti torvien äänen kuultuaan kansa kohotti sotahuudon. Silloin Jerikon muurit sortuivat, ja joukot hyökkäsivät kaupunkiin, joka mies siitä paikasta missä seisoi. Näin israelilaiset valtasivat kaupungin.

Israelin kansa oli vaeltanut 40 vuotta Egyptin orjuudesta luvattuun maahan. Tälle pakomatkalle lähdöstä kertoi myös aikaisemmin esittämämme kappale ”Go down Moses”. Matka oli ollut vaivalloinen ja monia kiusauksia oli koettu, mutta nyt kansa oli tulossa perille. Oli vain enää yksi linnoitus Jerikon muuri, joka vielä erotti kansan omasta, luvatusta maasta. Sen muurin takana oli Jumalan lupaama ihana maa, jossa yltäkylläisyys vallitsi. Jumala antoi ohjeet, miten kaupunki voitiin valloittaa. Viime vaiheessa piti torvien antaa merkkiääni, kansa nostaisi sotahuudon ja muurit murtuisivat. Jumalan tahtoa toteltiin ja toimittiin hänen ohjeidensa mukaan. Jumala toteutti lupauksensa ja Israelin kansa pääsi omaan maahansa.

Voimme ajatella, että mekin olemme täällä ajassa korpivaellusmatkalla kohti luvattua maata, kohti taivasta. Edessämme on vain yksi vahva muuri, joka estää meidän perillepääsyn. Se on synti. Kun me hyökkäämme sitä vastaan Jumalan meille sanassaan antamilla ohjeilla, muuri murtuu ja iankaikkinen ilo pursuaa elämäämme. Samalla pääsy iankaikkiseen luvattuun maahan avautuu. Me kaikki olemme tässä taistelussa mukana viemässä Evankeliumin sanaa eteenpäin. Olemme murtamassa synnin muuria, että iankaikkinen ilo ja pelastusvarmuus leviäisivät ihmisten keskuuteen. Olemme matkassa, että ilo kasvaisi ja ihmiset löytäisivät sen oikean tien luvattuun maahan. Tätä työtä mekin teemme, puhaltimilla.

Mikä on se Jumalan sanan pääviesti, joka murtaa muuritkin. Se on sanoma siitä, että Jumala rakastaa sinua, meitä kaikkia niin paljon, että antoi oman Poikansa syntivelkamme maksuksi Golgatan ristinpuulle. Tämä anteeksiantamus on meille tarjona ilmaiseksi, täysin armosta. Ystäväni! Saat juuri nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä kalliissa veressä. Kun näin uskot, eivät Jerikon muurit enää pidättele sinua, vaan taivas sinulle on avoinna.

Työssämme tarvitsemme Jumalan siunausta, muuten ei työmme kanna hedelmää. Mutta tarvitsimme myös, ystävät, teidän tukeanne. Kiitos siitä, että meillä on uskollinen ystäväjoukko tukemassa ja kannustamassa. Olette samassa rintamassa kanssamme. Toivomme, että myös teidän joukkonne kasvaisi. Olemme myös kiitollisia perheistämme, jotka niin monesti jäävät kotiin, kun harjoitukset tai esiintymismatkat kutsuvat. Kiitämme myös seurakuntia, joiden kanssa olemme saaneet olla yhteistyössä. Kiitos myös SLEY:lle saamastamme tuesta.

Tästä juhlasta kiitämme teitä, jotka tulitte musiikkiamme tänään kuulemaan. Kiitämme Kurikan seurakuntaa, SLEY:n Kurikan osastoa, Helsingin Evankelista Kuoroa ja Hirvijärven kuoroa, Suvia ja Jaakkoa. Suuri kiitos jokaiselle, jotka eri tavoin olette juhlaamme olleet rakentamassa. Tänään meillä kaikilla on kiitollinen mieli. Kiitos Jumalalle!

Rukoillaan!

Rakas Jumala, me kiitämme sinua, että olemme saaneet 20 vuoden ajan olla kuuluttamassa armon iloa. Jos sen hyväksi näet, anna orkesterimme työn jatkua vielä pitkään. Lähetä meille uusia soittajia, uusia tukijoita ja kannattajia. Avaa meille uusia ovia ja mahdollisuuksia viedä sanomaa eteenpäin. Suo, että musiikkimme soisi edelleen sinun nimesi kunniaksi ja olisi tuomassa ihmisten elämään rohkeutta ja iloa.

Kiitämme siitä, että saamme kaikki yhdessä ja jokainen itsekseen uskoa syntimme armosta anteeksiannetuiksi. Pidä meitä kädestä kiinni ja taluta meitä iankaikkiseen elämään. Suothan, että sitten kerran saamme perillä kaikki yhdessä, täysin puhtain soinnuin laulaa ja soittaa sinulle ylistystä ja nähdä kirkkaudessa kasvoista kasvoihin.

Ottakaamme vastaan Herran siunaus

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.