KUTSUVIERASTILAISUUS

Vähäkyrö seurakuntatalo 17.6.2012 Kesäjuhla

Herra Jumala, taivaallinen Isä!

Sinä tahdot, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Herätä meidät välinpitämättömyyden ja suruttomuuden unesta. Tule hallitsemaan elämäämme, että emme ajallisten lahjojen vuoksi kadottaisi ikuisia. Anna armo, että epäröimättä noudatamme kutsuasi, jonka sanassasi saamme. Lähetä Pyhä Henkesi tätä juhlaa rakentamaan. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

1Kor 1:26-31

Arvoisat kutsuvieraat! Olette kaikki oikein lämpimästi tervetulleita tähän juhlatilaisuuteen. – Ajattelitko jo, ketkä nyt ovat kutsuvieraita? Ai onko tänne joitain oikein erityisesti kutsuttu tulemaan. Te kaikki olette kutsuvieraita. Jumala on meidät kutsunut seuraamaan häntä jo silloin, kun meidät kasteessa liitettiin Jumalan perheväkeen. Tänään Hän on kutsunut meidät tähän juhlaan. Hänen Pyhä Henkensä on raivannut esteet tieltämme, että olemme päässeet tulemaan juhlimaan. Päivittäin meitä kutsutaan pysymään Jeesuksen seurassa.

Ystävä, täällä tämän päivän juhlassa sinä olet arvovieras. Varmaan vähän ujostelet, kun minä en ole oikein oppinut olemaan hienoissa juhlissa ja nuo vaatteetkin ovat nyt vähän arkiset. Mitäs täällä sitten juhlitaan?

Juhlan aihe on ihana Suomen kesä. Saamme iloita, kiittää ja riemuita kaikesta kauniista, mitä Jumala on meille luonut. Saamme kiittää luonnon ihanuudesta, auringon valosta ja lämmöstä. Saamme nauttia koivun lehvän tuoksuista. Saamme pyytää sadonkasvulle suotuisia olosuhteita. ”Niin paljon ois´ lapsella aihetta kiittää”.

Mutta tämä ei sittenkään ole meidän juhlamme syvin tarkoitus. Juhlamme ja kiitoksemme ydin on siinä, että Jumala on kutsunut meidät lapsikseen, seuraajikseen. Jumala on kutsunut meidät koko valtakuntansa perillisiksi, taivaan omistajiksi. Ajattele, olet taivaan omistaja. Jumala on ostanut sinut vapaaksi synnin orjuudesta uhraamalla oman Poikansa ristinkuolemaan sinun syntiesi maksuksi. Sinun puolestasi on Jeesuksen veri vuotanut Golgatalla. Olet Jumalalle kallisarvoinen henkilö, olet todella arvovieras.

Kutsu tähän juhlaan on julkaistu ainakin kahdessa lehdessä. Siitä on muutenkin tiedotettu. Kysymme, miksi sali ei ole täynnä?

Kristinuskon aamunkoitteessa Jumala oli kutsunut Korintin seurakunnan jäseniksi ihmisiä, joista Paavali sanoo suorasukaisesti, että heidän joukossaan ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Kutsutut olivat yhteiskunnan tavallisia rivijäseniä, ehkä paremminkin sieltä yhteiskunnan arvoasteikon alatasolta.

Jos muistelemme ketä Jeesus itse kutsui opetuslapsikseen, siinä joukossa oli kalastajia ja muita vaatimattomia kansalaisia. Joukossa ei ollut fariseuksia tai hallitusmiehiä, ainoastaan tavallista väkeä, ehkäpä hekin mieluimmin yhteiskunnan vähemmän arvostettuja henkilöitä. Heidät Jeesus kutsui mukaansa ja he lähtivät seuraamaan Jeesusta. He tottelivat kutsua.

Sittemmin kutsua on laajennettu koskemaan kaikkia ihmisiä. Kaikki ovat kutsutut. Monet olivat kutsutut myös Kuninkaan pojan häihin, mutta sali ei täyttynyt, vaikka mukaan haettiin väkeä toreilta ja aitovieriltä. Salit, joissa Jumalan lapset kokoontuvat, täyttyvät vaivalloisesti tänäkin päivänä. Miksi niin? Ihminen haluaa olla vahva, viisas ja vaikutusvaltainen. Hänelle ei sovi Jumalan lapsen elämä, joka on elämää armosta. Se on hullutusta viisaille. Kutsu kyllä kuuluu kaikille, mutta harvat sen ottavat vastaan, koska se vaatii nöyrtymistä ja maallisista statussymboleista luopumista. Kääntymätön ihminen ei halua siihen suostua. Näin oli Jeesuksen aikana, näin oli apostolien aikana, näin on meidänkin aikana. Apostoli kirjoittaa, että ei ollut monta… Ehkä joitakin menestyviä, hyvin toimeentulevia myös oli mukana. Heillekin yleinen kutsu kuului, mutta he eivät ottaneet kutsua vastaan. Meidänkin tehtävänä on pitää kutsua laajasti esillä huutaa sitä koko maailmalle. Jokaisen ihmisen puolesta on Jeesuksen veri vuotanut. Jokaista Jumala kutsuu lapsekseen. Jumala Pyhän Henkensä kautta herättää kenet Hän haluaa. Saamme pyytää ja rukoilla, että Pyhä Henki tulisi herättämään seurakuntiamme niin, että monet ottaisivat kutsun vastaan ja lähtisivät seuraamaan Jeesusta.

Kun kuulet Jeesuksen kutsun seuraa minua, älä hylkää kutsua. Kun kuulet kutsun, tulkaa kaikki koolle kuulemaan Jumalan sanaa, älä sulje korviasi. Kun kuulet Jumalan kutsun, tule työhön minun vainioilleni, tottele kutsua, ole valmis työhön. Sanasta tiedämme, että erityisesti Jumala kutsuu heikkoja, syrjäytyneitä, vähäosaisia. Turha on vedota omiin puutteisiimme. Jumala antaa voiman, viisauden ja rohkeuden. Ole valmiina, kuin partiolainen.

Mutta tänään meillä on juhlan aihe. Emme voi omista ansioistamme kerskata emmekä viisaudestamme tai vaikutusvallastamme ylpeillä, mutta me voimme rohkeasti sanoa olevamme taivaan omistajia. Ei kannata tyytyä kaupunkikiinteistöihin tai mitätöityviin arvopapereihin, kun taivas on meidän, Jeesuksen veren ansiosta. Siinäpä on juhlan aihetta jokaiselle päivälle.

MISTÄ APU?

Kirjoitus Pohjankyrö-lehdessä 7.6.2012

Katastrofi uhkaa. Koko maailman talous on rempallaan. Osakesalkut menettävät arvonsa. Monen elämäntyö on vaarassa valua hukkaan. Amerikassakin työttömyysluvut kasvavat. Yhä uusia valtioita näyttää ajautuvan ylikansallisen tuen varaan. Näkymät näyttävät edelleen synkistyvän. Valoisampia aikoja ei ole näköpiirissä. Monet yksityisetkin ihmiset, meidänkin maassamme, ovat velkakierteessä, vararikon partaalla, elävät puutteessa. Varsinkin perheet, joissa on työttömyyttä, ovat ahtaalla. 

Mistä apu? Ei talousviisaatkaan näytä osaavan auttaa. Tuskin kukaan ihminen voi näyttää tietä parempaan, mutta erityisen tärkeää tässä tilanteessa on, että luovumme yksilöinä, kansakuntana ja kansoina itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta. Nyt on lähimmäisen aika.

Lamat tulevat ja menevät. Niitä seuraavat nousukaudet. Me saamme rukoilla ja toivoa, että uusi taloudellinen nousukausi alkaisi pian ja ahdinko helpottaisi. Joskus yksityisen ihmisen taloudellinen ahdinko on ratkennut yllättäen saadun perinnön avulla.

Ahdistavaa on myös meidän hengellinen konkurssiuhka. Koko velkataakka, jonka olemme velkaa Jumalalle rikkomuksistamme, kauhistaa. Ei näy mitään toivoa tai valoa. Vaikka kuinka yrittäisimme ponnistella, ahdistus vain syvenee ja taakka kasvaa. Kukaan ihminen ei voi tässä hädässä auttaa.

Entä olisiko hengellisen perinnön mahdollisuus olemassa? Me olemme kasteessamme tulleet taivaallisen Isän lapsiksi. Isä omistaa kaikki taivaan iankaikkiset aarteet. Hän on jo maksanut meidän velkamme. Velkoja ei ole mitätöity joillakin yhteisesti sovituilla prosenteilla, vaan ne ovat kokonaan poispyyhityt. Meidän velkojemme maksuksi Jumala antoi oman Poikansa Golgatan ristille. Ajallisesta ahdingosta päästäksemme meidän on nähtävä vaivaa, mutta näitä hengellisiä velkoja meidän ei kannata edes yrittää maksaa. Saamme luottaa täydelliseen anteeksiantoon. Ainakin tulevaisuutemme iankaikkisuudessa on turvattu. Sehän on kaikkein tärkein asia. Velkamme anteeksisaaneina saamme laulella: ”Siis rauhassa kuljen nyt kotia päin ja laulelen armonsa turvissa näin. Kun Jeesuksen rakkaus voimani on, se rauha ja riemu on loppumaton. (SK 337:5)”.

Antti Näsi

Vähäkyrö