ANNA MINUN KANSANI MENNÄ!

Vähäkyrö kirkko 7.9.2014 Kyrönmaan evankeliumijuhla

2 Moos 8:1 ”Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Mene faraon luo ja sano hänelle: Näin sanoo Herra: Päästä minun kansani palvelemaan minua”.

Tämän vuoden Kyrönmaan evankeliumijuhla alkaa olla lopuillaan. Päätösmusiikkina puhallinorkesteri tulee soittamaan afroamerikkalaisen hengellisen sävelmän ”Go Down Moses”, josta suomenkielellä käytetään nimeä ”Matkaan Mooses”. Laulettaessa englanninkielellä laulussa toistuvat 2. Mooseksen kirjan sanat ”Mooses, mene alas Egyptin maalle ja sano faraolle, että hän päästää kansani.

Israelilaiset olivat Egyptin orjuudessa. Heitä sorrettiin niin, että he eivät enää voineet kestää sortoa. Silloin Jumala pyysi Moosesta viemään kansa pois Egyptistä ja lähetti hänet pyytämään faraolta kansan vapauttamista. Aluksi myös oma kansa epäröi vapautuksen mahdollisuutta ja farao kieltäytyi päästämästä israelilaisia lähtemään maasta. Mooseksella oli Jumalan antama tehtävä, jota farao kieltäytyi tottelemasta ja omakin kansa epäröi. Farao lupasi useasti päästää kansan, mutta sitten kuitenkin perui lupauksensa. Mooses oli vaikeassa ahdinkotilanteessa, mutta hän veljensä Aaronin kanssa jatkoivat Jumalan antamaa tehtävää, valitun kansan viemisessä vapauteen Egyptin orjuudesta. Monivaiheisten ihmetekojen ja vitsauksien jälkeen koitti sitten viimeinen vitsaus. Jumala lupasi surmata jokaisen egyptiläisen esikoisen ja viedä israelilaiset pois maasta. Seurasi pääsiäisjuhlan asettaminen. Israelilaisten tuli teurastaa uhrikaritsa ja sen verellä merkitä ovipielet säästyäkseen esikoisten surmalta. Kun Jumala sitten toteutti uhkauksensa ja surmasi kaikki Egyptin esikoiset, farao ajamalla ajoi israelilaiset pois maasta. Faraon käsky oli, menkää ja palvelkaa Herraa, niin kuin olette puhuneet. Kun ystäväni menet kotiin, avaa Raamattusi ja lue tuo koko Exodus eli Raamatun toinen kirja. Koko tuon pitkän kertomuksen läpi toistuu tuon meidän laulun sanoma, päästä minun kansani menemään, palvelemaan herraa.

Egyptistä lähdön juhlaa, pääsiäistä tuli viettää vuosittain. Juuri tätä juhlaa varten oli kansa kokoontumassa Jerusalemiin silloin, kun Jeesus ristiinnaulittiin.

Oletko ystäväni sinä faraon orja? Elätkö sinä lain orjuudessa? Vaaditaanko sinulta yhä suurempi määrä tiiliä päivässä, vaikka et saa edes tarvittavia olkia raaka-aineiksi. Oletko nääntymässä ikeen alla? Lupauksia paremmasta annetaan, mutta sitten toisaalta ne vesitetään. Synnin orjuus ajaa ihmisen toivottomuuteen ja tuhoon, niin kuin ne Egyptin esikoiset.

Viattoman karitsan veri säästi israelilaiset tuholta Egyptissä. Ystävä, Jeesus on meidän uhrikaritsa, hänen verensä pelastaa meidät iankaikkiselta kuolemalta. Kun viattoman karitsan veri vuoti Golgatalla koko maailman syntien ikuisena sovintouhrina, meidät vapautettiin lain ja synnin orjuudesta. Meidän ei tarvitse enää raataa, tiiliä tehden, pelastuksemme eteen, vaan me saamme iloisesti uskolla omistaa syntien anteeksisaamisen Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sinut on vapaaksi ostettu orjuudesta. Noustessaan pääsiäisaamuna ylös kuolleista, Jeesus avasi meille lopullisen tien iankaikkiseen vapauteen. Pääsiäinen, hebreaksi, pesah muistuttaa sanaa säästää tai mennä ohi. Jeesuksen ansiosta iankaikkinen kuolema kulkee meidän ohitse, säästää meidät.

Entä miten on meidän rakkaan Suomen kansan kohtalo. Se on saanut nauttia 70 vuotta rauhan tilasta. Se on saanut nauttia itsenäisyydestä pian 100 vuoden ajan, mutta onko kansamme sittenkään orjuudesta vapaa. Ehkä emme kansana osaa vieläkään riemuita siitä, että meidät kaikki on ostettu lain orjuudesta vapaiksi. Tai ehkä onkin niin, että emme kansana edes tajua elävämme orjuudessa. Luotamme omiin inhimillisiin voimiin. Rajusti työtä tekemällä ja elämällä säästeliäästi, pärjäämme kyllä. Näinhän me usein ajattelemme. Elämässämme ei olekaan tarvetta Isälle Jumalalle ja hänen Pojalleen Jeesukselle. Emme ymmärrä mihin me Pyhää Henkeä tarvitsisimme. Teoillamme voimme saavuttaa ajallista hyvinvointia, mutta iankaikkinen ilo ei tule tätä kautta.

Ensimmäisenä pääsiäisenä ovipielet tuli sivellä merkiksi karitsan verellä. Silloin saattoi olla, että jotkut eivät totelleetkaan Jumalan, Mooseksen välityksellä antamaa, käskyä ja jättivät karitsan veren käyttämättä. Niissäkin kodeissa kuolema vieraili. Vapahtajan veri on vuotanut sinun ja koko meidän kansamme ja koko maailman ihmisten edestä, mutta siitä ei ole hyötyä, ellemme uskolla omista sen tuomaa anteeksiantamuksen armoa. Älkäämme siis koskaan hyljätkö osaksemme hankittua armoa, vaan eletään ja iloitaan siitä joka päivä.

Saamme käydä tätä juhlaa päättämään rukoillen tulevan päätösmusiikin sanoilla: ”Let My People Go!” anna minun kansani mennä. Herra vapauta meidät kaikki, koko Suomen kansa synnin orjuudesta ikuisen pääsiäisen riemuun. Voi miten ihana olisi, kun herätyksen aallot täälläkin virvoittaisivat meidän seutujamme. Kun saisimme nähdä yhä kasvavan joukon vaeltamassa riemuvirttä laulaen kohti taivaan kotia.

KEHITYKSEN VIESTIÄ VIEMÄSSÄ

Ylihärmän yhteiskoulun (5/4) 1961 päättäneitä oppilaita kokoontui
Ylihärmään 6.9.2014 juhlavuoden kunniaksi.

Antti Näsin puheenvuoro luokkatapaamisessa 6.9.2014:

Suomessa elämme loppukesän kauneinta aikaa. Olemme saaneet nauttia todella lämpimästä kesästä. Elinolosuhteet täällä Suomessa ovat talouden taantumista huolimatta, verrattuna moniin muihin maihin, todella hyvät.

Se mitä on saavutettu, on monien sukupolvien ahkeran uurastuksen tulosta. Se ei ole yksin meidän ansiotamme, vaan se on monien edeltävienkin sukupolvien kovan työn tulosta. Sukupolvet vaihtuvat kuin osuudet viestijuoksussa, jossa jokainen osuus vie viestiä eteenpäin.

Tänään ajattelen erityisesti meitä edeltävän sukupolven työtä. He joutuivat kantamaan sotien tuiverruksessa raskaan osan maan vapauden puolesta, esim. vaimoni isä menetti henkensä, meidän vävyn äidinisä näköaistinsa. Monet perheet menettivät useitakin miehiä kaatuneina. Monet menettivät rakkaan kotiseutunsa. Raskaan kuorman  sotien aikana kantoivat myös kotirintaman naiset. Tämä sama sukupolvi kuitenkin jälleenrakensi suuren niukkuuden vallitessa valtakunnan, maksoi sotavelat ja samalla huolehti rakkaudella meistä, silloin nousevasta ikäluokasta.

Torstaina tuli kuluneeksi 70 vuotta, kun itärintaman aseet vaikenivat. Sota Lapissa jatkui kuitenkin kevääseen 1945, mutta voimme sanoa, että meidän sukupolvi on saanut elää ja rakentaa maatamme koko elinaikamme rauhantilassa. Kehitys meidän aikana on ollut aivan huikeaa. Mutta nyt alkaa meidän viestiosuus olla juostuna loppuun. Kapula on luovutettu seuraaville viestinviejille. Saamme nyt rauhallisesti iloiten, ikään kuin katsomosta seurata sivusta kisan jatkumista.

Nyt on seuraavan sukupolven vuoro rakentaa tätä isimme maata, viedä viestiä eteenpäin. Suorituspaikat ovat nyt aivan toista luokkaa, kun meidän ottaessamme kapulan vastaan. Elämän olosuhteet ja mahdollisuudet ovat nyt aivan erilaiset, mutta kilpailu on nykyisin paljon kovempaa. Tänään hyväkuntoisilla radoilla vaaditaan entistä kovempia suorituksia.

Me saamme jo nyt olla seuraavan polven saavutuksista ylpeitä ja kiitollisia. He ovat jo vauhdissa mukana. Uskomme, että myös edesmenneet sukupolvet yhtyisivät näihin kiitoksiin.

Kilparata on nyt tulevan sukupolven hallussa. Toivon, että hekin voisivat, monista tämän hetken uhkista huolimatta, rakentaa tätä maata rauhantilassa. Toivottavasti he voivat jättää isänmaamme ja kenties koko maailman tuleville polville vielä parempana ja turvallisempana, kuin he saivat sen vastaanottaa meiltä.