Vähäkyrö
16.9.2018 Srk-talo Siionin Kannel -seurat
Matt.
6:25-30.
"Sen
tähden minä sanon teille: älkää huolehtineetko hengestänne, siitä mitä söisitte
tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki
ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan
lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti
teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia
kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään
vertaa? "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka
ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes
Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu
uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Tämä kuulemamme
teksti on osa Jeesuksen Vuorisaarnasta, jossa kokonaisuudessaan on hyvin
valoisa sävy. Jeesus julistaa köyhiä autuaaksi, hän julistaa pyhää
huolettomuutta. Juuri tällaistahan oikean kristillisyyden tulisikin olla.
Tekstiä väärin tulkiten voidaan helposti päätyä opettamaan myös vääränlaiseen
toimettomuuteen. Teksti ei kuitenkaan opeta meille laiskuutta tai välinpitämättömyyttä ajallisten
tehtävien ja asioiden hoidossa. Ei opetuksen
kärki ole myöskään suunnattu ajallisen varallisuuden hankintaa vastaan.
Päinvastoin apostolit useissa kirjeissään kehottavat seurakuntalaisia kurinalaisuuteen
ja ahkeruuteen.
Jeesus
kieltää meitä murehtimasta. Mitä on murehtiminen? Se ei ole vastuunpakoilua
asioista joita meidän tulee hoitaa ja joista meidän pitää vastata. Bo Giertz
opettaa, että murehtiminen on sitä, että otamme sellaisia murheita, jotka ovat
seurausta siitä, että emme ota Jumalaa huomioon emmekä luota häneen. Yksinkertaisesti
voimme sanoa, että kannamme murhetta asioista, jotka eivät meille kuulu.
Jeesus
kieltää murehtimasta muutamista, erityisesti mainituista asioista. Ensimmäinen
on henki. Tässä raamattu ei tarkoita henki-ruumis-sielu -jakoa, vaan aivan
konkreettisesti elämää. Jumala on antanut meille elämän, hän huolehtii siitä
päivittäin. Samoin hän huolehtii siitä, että elämämme päättyy, juuri silloin
kun se on hänen tahtonsa mukaan tapahduttava. Meidän ajallamme on alku ja loppu,
ne molemmat ovat Jumalan kädessä samoin kuin elämämme koko aika.
Tästä
siirrymmekin seuraavaan kohtaan - ruoka, juoma ja vaatetus. Me olemme Jumalan
luomia, hänen omiaan. Hän kaikkivaltiaana pitää kyllä meistä huolen ajallisestikin.
Olemme hänelle niin arvokkaita, että ei Jumala anna omiensa jäädä pulaan.
Linnut taivaalla, kukkaset maassa ovat kauniita ja iloisesti laulavat. Lintujen
kohtalona saattoi olla tulla myydyksi muutamasta kolikosta tai kukkaset
kuihduttuaan pantiin polttoaineeksi uuniin, jossa perheen leivät paistettiin.
Siinä on lopullisesti niiden arvo ja kuitenkin Jumala antaa niiden kasvaa,
kukoistaa ja lisääntyä. Eikö ihminen, Jumalan luoma ja vielä kalliilla hinnalla
omaksi ostamansa, ole monin verroin arvokkaampi Jumalalle. Kyllä Jumala
heidänkin tarpeet tyydyttää meille parhaaksi näkemällään tavalla.
Tekstin
opetuksen ydin on siinä, että meille opetetaan luottamusta Jumalan
rajoittamattomaan voimaan. Pakanat eivät tunne isää, sen vuoksi he hätäilevät
ensisijassa oman ajallisen toimeentulonsa kanssa. He eivät tiedä kuinka hyvä
isä heilläkin on. Kristityn, joka on tullut tuntemaan isän hyvyyden, ei
tarvitse hätäillä toimeentulonsa tai ajallisen elämänsä kanssa. Hän voi luottaa
siihen, että Isä hoitaa oman rakastamansa lapsen tarpeet, ei meidän tarvitse
niistä murehtia, vaan voimme luottaa. Meidän tulee suorittaa
ajalliset työmme ja tehtävämme kaikella tarmolla ja huolellisuudella, lopusta
pitää Jumala huolen. Toimintamme pääsuuntauksen tulee suuntautua tuonpuoleisiin
asioihin, ajallisten aarteiden kerääminen ei saa nousta iankaikkisuusasioiden
edelle. Jumalan tulee saada elämässämme kaikessa mielessä valta-asema ja
syrjäyttää kaikki ajalliset toimeentulomurheet.
Jumalalla
on valta antaa ja ottaa. Kaikki mitä meillä on, on häneltä. Hän tietää mitä me
tarvitsemme, mikä on meille hyväksi. Sen hän meille antaa. Etsikää ensin
Jumalaa, niin hän antaa kaiken mitä me tarvitsemme. On etuoikeus ja iloinen
asia luottaa Jumalaan. Saa rakentaa tulevaisuuttaan Jumalan varjeluksessa turvautumatta
rahaan ja omaisuuteen, jotka ovat hyvin epävarmoja perustoja. Jumalassa on luja
perustus, muuta emme tarvitse.
Ei
uskovankaan elämä ole huolista vapaa. Jokaiselle päivälle riittää murheita,
mutta ihana asia on, että jokaisen päivän saamme alkaa ja jokaisen päivän päättää
Jumalan huolenpidossa. Ei meidän tarvitse tänään murehtia huomisesta. Sekin
päivä on Jumalan huostassa.
Olemme
oppineet sitä, kuinka Jumala hoitaa lapsiaan täällä ajallisessa elämässä. Hänen
varsinainen toiminta kuitenkin tähtää iankaikkiseen elämään. Sinne hän haluaa
lapsiaan johtaa. Senkin asian hän on valmiiksi hoitanut antamalla Poikansa
ristinuhriksi meidän syntiemme maksuksi. Hän antaa sinulle, mitä sinä täällä
ajassa tarvitset, mutta hän on avannut sinulle myös tien taivaaseen. Kuinka rakastava
onkaan meidän Jumalamme, kun me vain muistaisimme hänen kunniaansa julistaa ja
hänelle kiitosta laulaa. Saamme ottaa vastaan ajalliset antimet, saamme
vastaanottaa iankaikkiset aarteet, kaikki armosta ilman ansiota. Kaikki on
uskolla omistettavissa, - tämän päivän iltapalasta iankaikkiseen elämään.
