MITÄ SE SINULLE KUULUU...SEURAA MINUA!

Vähänkyrön kirkko 28.12.2012 SK-lauluilta

Vanhan perinteen mukaan on joulujuhlaa vietetty neljä päivää. Ensimmäisenä joulupäivänä muistellaan Vapahtajamme syntymää ja tapahtumia Betlehemissä. Toisena joulupäivänä on ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivä. Kolmas joulupäivä on omistettu apostoli Johannekselle ja sitten neljäntenä joulupäivänä joulukuun 28. päivänä on viattomien lasten päivä, jolloin muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja ja Joosefin, Marian ja Jeesuksen pakoa Egyptiin.

Aikaisempina vuosina viattomienlasten päivänä olemme käsitelleet neljännen joulupäivän aihetta. Kolmannen joulupäivän aiheet ovat hyvin harvoin esillä, jonka vuoksi ajattelin nyt ottaa esille katkelman kolmannen joulupäivän Evankeliumitekstistä

Joh 21:18-22 Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."  Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua." Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, se, joka aterialla oli nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: "Herra, kuka se on? Kuka sinut kavaltaa?" Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: "Entä hän, Herra?" Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua."

Nämä tapahtumat ovat Jeesuksen ylösnousemisen jälkeiseltä ajalta. Jeesus oli ilmestynyt opetuslapsilleen kolmannen kerran. He olivat ruokailleet yhdessä ja Pietari oli kolme kertaa vannonut rakkauttaan Jeesukselle ja saanut aina kehotuksen paimentehtävään. Sitten Jeesus sanoi Pietarille ”Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." Noihin sanoihin sisältyy ennustus, minkälaisella kuolemalla Pietari olisi kirkastava Jumalaa. Samoja sanoja Jeesus oli aikaisemmin käyttänyt myös puhuessaan omasta kuolemastaan.

Sitten Pietari sai Jeesukselta jälleen kehotuksen ”Seuraa minua”.  Tarkoittiko kehotus lähteä paikalta yhdessä eteenpäin, vai seurata Jeesuksen viitoittamaa tietä aina ristinkuolemaan saakka. Kristillisen perinne, ei siis Raamatun sana, kertoo Pietarin tulleen keisari Neron vainojen yhteydessä ristiinnaulituksi. Ehkä Jeesuksen kehotus tarkoitti näitä molempia asioita.

Kun Jeesus oli tehnyt Pietarille selväksi, mitä edessä oli, heräsi Pietarissa uteliaisuus, miten sitten Johanneksen kävisi. Mitä oli kaverilla edessä? Pietari sai Jeesukselta ällistyttävän töykeän vastauksen: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua.” Jeesus tarkoitti sanallaan sitä, että asia on Hänen vallassaan eikä kuulu tippaakaan Pietarille. Pietarin tuli seurata Jeesusta eikä udella muiden kohtaloa. Jeesuksen sana ei tarkoita, että Johannes voisi elää Jeesuksen toiseen tulemiseen saakka, ehkä vastauksesta voidaan lukea, että Johanneksen kuolema ei tulisi olemaan väkivaltainen. Pääasia tuossa sanassa kuitenkin on ”ei kuulu sinulle” ja sitten uusi kehotus ”seuraa minua”.

Tapaninpäivästä lähtien joulunajan aiheet ovat varsin väkivaltaisia. Jeesuksen sanat Pietarille viestittää meillekin, että Jeesuksen seuraajan tie ei ole helppo. Vastustusta on aina edessä. Pahanvallat nousevat aina Jeesuksen seuraajia vastaan. Mutta tärkeintä on, että tilanteessa kuin tilanteessa seuraamme Jeesusta. Ystävien tilasta saamme olla huolissamme, rukoilla heidän puolestaan, saattaa heitä Jeesuksen luo, mutta meidän tehtävänä ei ole ennustella heidän tulevaisuuttaan. Tämän päivän tekstin ydinopetus on Jeesuksen sana ”Seuraa minua”. Pysy sinä kiinni Jeesuksessa. Hän on kantanut meidän syntimme ruumiissaan Golgatan ristille ja maksanut ne omalla verellään. Hänessä ja Hänen kanssaan on meille taivas auki. Älä minkään uhkan tai kiusauksen edessä luovu Jeesuksesta sinun Vapahtajastasi. Kerran ahdistusten jälkeen alkaa ikuinen joulujuhla, jonka jälkeen ei tule marttyyrien eikä viattomien lasten päivää, vaan juhla jatkuu iäti. Nyt riennämme Jeesuksen ristin luo. Saamme laskea syntikuormamme hänen jalkojensa juureen ja uskoa ne anteeksi Hänen verensä ansiosta iloon ja rauhaan saakka. Vaikka tämän vuoden joulujuhla onkin ohi, saamme jo nyt nauttia ikuisen joulun rauhasta.

JOULUTERVEHDYS



Sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, kuoli ja haudattiin... Näinhän me uskomme. Joulun tähden valossa heijastuu myös Golgatan risti.

Hän syntyi neitsyestä, että hän olisi perisynnistä vapaa ja voimallinen lunastamaan meidät syntiset. Neitseestä syntyminen ei ole mikään pikkujuttu. Jos emme sitä tunnusta, on pelastuksemme mahdoton. Perisynnin turmelema veri, ei olisi kelvannut meidän rikkomustemme maksuksi.

Hän kävi ristille meidän syntiemme tähden. Hän antoi henkensä sinunkin syntiesi sovitukseksi. Joulun riemun keskellä, ikään kuin kaukaisena kumuna, kuuluu sanoma: "Se on täytetty". Ihmiselämä, joka alkoi jouluna, päättyi pitkänäperjantaina ristille. Elämäntehtävä, joka alkoi Betlehemin tallista tuli loppuun suoritetuksi Golgatalla. Koko ihmiskunnan syntivelat tulivat maksetuiksi ja kaikille avautui tie iankaikkiseen elämään.

"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa." Enkelien viesti kuuluu sinullekin. Älä pelkää, ota sanoma vastaan. Kulje avattua tietä pitkin. Liity rohkeasti laulamaan taivaallisen sotaväen kanssa "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

Sef. 3: 14-17

Iloitse, tytär Siion,
huuda riemusta, Israel!
Juhli ja laula täysin sydämin,
tytär Jerusalem!
Herra ottaa pois tuomiosi
ja karkottaa vihollisesi.
Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi,
sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa.
Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille:
- Älä pelkää, Siion,
älä anna kättesi hervota!
Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.

Kiitos ystävä sinulle päättymässä olevasta vuodesta.

Runsasta siunausta joulujuhlaasi ja tulevalle uudelle vuodelle!

Antti ja Terttu Näsi

KAKSI OVEA

Tervajoen rukoushuone 2.12.2012

Adventtijuhla

Room. 5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.

Adventtijuhlaan ehkä hieman epätavallinen teksti, mutta kyllä tämäkin sana avaa meille adventin näkymiä..

Kun Jumalan luomisviikon työpäivät olivat tulleet täyteen, hän ”katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää (1Moos 1:31)”. Kaikki oli juuri sellaista, kuin Jumala halusi. Täydellinen harmonia vallitsi, kaikilla oli hyvä olla. Luontokin voi hyvin. Kaikki oli sellaista kuin me voimme kuvitella Paratiisissa olevan. Vielä parempaa, mitä me edes ymmärrämme. Se oli maailman ja ihmiskunnan lähtötilanne.

Tähän ihanuuteen kuitenkin luikerteli käärme, joka viekoitteli Adamin Jumalan tahdon vastaiseen tekoon. Adam halusi nousta, jos ei Jumalan yläpuolelle, niin ainakin hänen rinnalleen, tasavertaiseksi viisaudessa Jumalan kanssa. Siksi Adam lankesi kiusaukseen ja söi kielletystä puusta. Sen yhden Adamin hedelmästä haukkaaman suupalan kautta synti tuli sisään Jumalan luomaan täydellisyyteen. Ihminen nousi Jumalaa vastaan. Harmonia rikkoutui. Sillä samalla puraisulla avautui ovi kadotustuomiolle.

Tuota kadotustuomiota mekin kannamme jo perimässämme. Kun ovi synnille ja pahuudelle oli avattu, pahuus levittäytyi kaikkialle. Se tavoitti kaikki ihmiset, se on vyörynyt koko ihmiskunnan historian ajan. Se on vallannut meidätkin. Ja kun ovi on kerran avattu, synti vyörymällä vyöryy jokaisen meidänkin sisimpäämme. Ajassamme synti saa yhä valtavampia, yleisesti hyväksyttäviä ilmenemismuotoja. Me itse kukin olemme suunnattomilla rikkomuksillamme vielä lisäämässä tuota syntymässämme saamaamme perisynnin määrää.

Paljon siitä, mihin me langenneet ihmiset olemme meitä ympäröivässä luonnossa ahneuksissamme koskeneet, on pilaantunut. Paratiisin harmonia on häipynyt. Tekojemme jäljiltä on vuotavia lietealtaita, haisevia jätevuoria, sukupuuttoon kuolleita eläin- ja kasvilajeja, hedelmättömiksi riistettyjä maita, savuavia taistelutantereita, hätää kärsiviä ihmisiä. Ilmasto-olosuhteet ovat horjumassa. Näin maakin huokaa synnin seurauksista.

Adamin avaamasta ovesta synti on käynyt myös meidän sisimpäämme. Se koettaa panna myös meidän elämässämme Jumalan viralta. Synti yrittää uskotella, että kyllä sinä pärjäät ilman Jumalaa, kun vaan yrität ja teet tarpeeksi. Synti alati lisää kuormaamme ja syöksee meidät lopulta epätoivoon ja epäuskoon. Adamin rikkomus ja omat syntimme, ovat vääjäämättömästi viemässä meitäkin kohti kadotustuomiota.

Mutta Sana sanoo: ”Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän”. Synti ja kuolema tulivat yhdestä ovesta maailmaan, mutta nyt on toinen ovi, josta maailmaan virtaa vanhurskaus ja elämä. Yhden miehen, yhdellä teolla on valmistettu ihmiskunnalle uusi toivo, uusi valo. Kun Jeesus antoi Golgatalla henkensä, hän antoi sen kaikkien, koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesuksen maahan vuotanut veri, on hinta Adamin lankeemuksesta, mutta se on myös lunastushinta sinun synneistäsi. Ei muuta tarvita, kuin yhden ainoan vanhurskas teko. Ei tarvita sinun, eikä minun tekoja. Tekemisen puolesta kaikki on jo valmiina, täysin loppuun asti suoritettuna. Jeesus avasi elämän oven.

Vietämme adventtijuhlaa. Se on odotuksen juhla. Saamme odottaa lunastajamme syntymän muistelemisen juhlaa. Kohta piirtyy mieliimme jouluyönä pimeyteen syttynyt taivaallinen kirkkaus, enkelten riemulaulu ja ilmoitus ”joka on tuleva kaikelle kansalle”. Adventin ajan tekstien mukaan nöyrä Kuningas ratsastaa aasilla kaupunkiin, mutta meitä muistutetaan että kerran saapuu kunnian kuningas. Muistelemme Jeesuksen ensimmäistä syntymää ja odotamme hänen toista tulemistaan.

Onko sydämesi ovi avoinna nöyrälle syntiemme sovittajalle? Hän koputtaa ovella. Ei hän halua rynnätä väkipakolla elämääsi, mutta hän todella haluaa tulla sydämeesi. Hän haluaa oman uhrinsa perusteella antaa sinullekin vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Älä sulje häneltä portteja vaan avaa ovi ja kutsu hänet sisään. Älä torju! Hän antaa lahjaksi joulurauhan, ilon, riemun ja iankaikkisuustoivon.

Kerran aikojen lopulla Jeesus tulee kunnian Kuninkaana. Silloin synti saa lopullisen tuomion, silloin kaikki palautetaan hyväksi jälleen. Silloin Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Kaikki on silloin jälleen hyvää ja Jumalan mielen mukaista. Silloin on jälleen kaikki niin kuin oli aikojen alussa. Tätä me saamme riemuiten jo nyt uskossa odottaa.

Ystävä! ”Avaja porttis ovesi käy Herraas vastaan nöyrästi” (VK 2). Kumarru hänen eteensä, tunnusta hänelle kaikki syntisi ja saat uskoa ne anteeksi Jeesuksen uhriveren ansiosta. ”Sen, minkä Aadam ja Eeva on hukanneet kerran, takaisin armosta sain minä Golgatan Herran” (SK 6).

Siunattua ja riemullista adventti ja joulujuhlaa! Nauttikaa teille valmistetusta joululahjasta! Nauttikaa iankaikkisen elämän lahjasta!

UUSI AIKA ALKAMASSA

18.11.2012 Vähänkyrön kirkko, Siionin Kanteleen lauluilta

2.Piet 3:13. "Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee."

Kirkkovuoden lopulla meidät johdatetaan lopunaikojen näköaloihin. Tänään on valvomisen sun­nuntai, joka on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. (http://evl.fi/Evkirja.nsf)

Sama sanoma Herran tulemisesta on esillä myös tuomiosunnuntain ja II adventtisunnuntainkin sanomassa.

Usein me pyrimme laskemaan ja ennustamaan sitä päivää, kun Herra tulee. Tämä on turhaa puuhaa, sillä Jumalan valtakunnassa ajanlasku on aivan erilaista kuin mitä me täällä ajassa harrastamme. Jumalan yksi päivä voi olla tuhat vuotta. Aikaa emme siis tiedä, mutta varmaa on se, että sitä kohti kuljemme. Jälleen on yksi kirkkovuosi armonajassa kulumassa loppuun. Herra antaa kuitenkin armonajan vielä jatkua sen vuoksi, että mahdollisimman moni ihminen löytäisi armon ja tulisi pelastuksesta osalliseksi.

Kun se Herran päivä tulee, se tulee yllättäen, kuin varas yöllä. Vanhempi Raamatun käännös sanoo, että ”silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat”. Nykyinen käännös kertoo, että ”taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat.” Kreikankielinen sana, joka on Raamatuissamme käännetty sanalla pauhinalla tai jylisten, kuvaa raipaniskun vingahtavaa ääntä tai salamaniskun räsähtävää ääntä. Tapahtuma on lyhyt mutta äärimmäisen voimallinen. Vanhempi käännös puhuu myös alkuaineiden hajoamisesta. Nykyinen käännös puhuu taivaankappaleiden hajoamisesta. Sama alkukielen sana voi tarkoittaa tähtiä mutta myös senaikaisia alkuaineita, joita oli neljä: maa, vesi, tuli ja ilma.

Ystävtät! Tässä on syyt, miksi meitä kehotetaan valvomaan.

Kirkkomme evankeliumikirja muistuttaa vielä, että. ”Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. (http://evl.fi/Evkirja.nsf)

Lukemassamme Raamatun kohdassa sanottiin, että meillä on hänen lupauksensa. Ei mikä hyvänsä lehtitieto tai kiertouutinen, vaan Jumalan oman sana on meillä vakuutena ja Jumala ei koskaan lupauksiaan peru. Lupaus on varma, siis lupaus mistä? Lupaus on siitä, että kerran Jumala lopettaa kaiken sen pahan, mitä ihminen on epäuskossaan maailmaan tuonut. Kaikki se, minkä ihminen tässä ajassa on pilannut, häviää. Mutta varma lupaus on myös siitä, että Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan, joissa vanhurskaus asuu. Sieltä on kaikki paha, sairaudet ja tuskat poissa. Siellä vallitsee vanhurskaus, oikeamielisyys. Se on Jumalan mielen mukainen maailmankaikkeus. Sinne pääsevät he, jotka valvovat, kun Herran päivä koittaa. Se päivä ei ole pelottava, vaan sitä saamme joka hetki kaivata.

Mitä on valvominen? Se on Jumalaan luottamista ja Jeesuksessa riippumista. Se on oman kertakaikkisen syntisyytemme tunnustamista, syntien anteeksi anomista, mutta ennen kaikkea se on omien syntien anteeksiuskomista Jeesuksen pyhän sovintoveren ansiosta.

Bo Gierz sanoo: ”Maailman tuhoutumisesta ja kaiken lopusta puhuu epäusko. Itse asiasta on kysymys alusta. Uusi maailma syntyy ja todellinen elämä alkaa.” Ei kysymys olekaan kaiken tuhoutumisesta, vaan ihanan, täydellisen uuden alusta.

Nukkuvat, jotka eivät usko pelastustaan Jeesuksen uhrin varaan, he pelkäävät sitä päivää, mutta Jeesukseen ja Jumalan armoon turvaaville se on riemun päivä, jota kiihkeästi odotamme.

Voimme jouduttaa tuon ilonpäivän koittamista, tekemällä ahkerasti työtä Evankeliumin viemiseksi kaikille kansoille. Saamme rukoilla, Herra lähetä Pyhä Henkesi Lakeuksille herättämään tätä nukkuvaa kansaa uskomaan, kiittämään ja laulamaan sinulle ylistysvirttä. Saamme olla ahkeroimassa lähetystyössä. Saamme huutaa koko maailmalle, että herätkää nukkumasta, sillä uusi aamu sarastaa!

MUISTOJA KESÄSTÄ

Sain eräiltä ystäviltäni haasteen julkaista syyspimeyden iloksi muutamia kuvia menneestä kesästä. Otan haasteen vastaan ja jatkan haasteketjua. Tule sinäkin mukaan!



HUOMIONOSOITUKSIA

Olen tällä viikolla joutunut kaksi kertaa poikkeuksellisen huomionosoituksen kohteeksi.

Maanantaina sain sähköpostin, jonka liitteenä oli linkki värikkäälle internetsivulle, jolla Veikkaus Oy onnitteli lottovoittajaa. Olin todella onnekas lottovoittaja. Ei ystävien kannata kuitenkaan tulla kateellisiksi, sillä voitto summa oli hieman yli 13 €, jonka käyttötarkoitusta ei tarvitse paljon mietiskellä. Samalla internetsivulla oli useita painikkeita, joita klikkaamalla olisi helposti saanut uusia pelejä eri summilla. Ehkä viestin lähettäjän tarkoitus ei ensisijaisesti ollutkaan huomionosoitus, vaan sen tarkoitus olikin markkinoida pelejään. Myyntiviesti oli kätketty huomionosoituksen kaapuun. Tämä näyttäisi olevan uusi piirre Veikkauksen toiminnassa.

Toinen huomionosoitus tuli Viestintävirastolta laskun liitteenä. Siinä kerrottiin lainmuutoksesta, jolla televisiomaksujen perintä päättyy 31.12.2012. Lisäksi kerrottiin, että radiolupamaksuja, myöhemmin tv-lupa- ja tv-maksuja, alettiin periä vuonna 1927 ja niitä kerättiin 85 vuotta. Viestintä virasto kiitti näistä vuosista. Otan kiitokset hyvilläni vastaan, vaikka en ole aivan koko tuota aikaa ollutkaan maksuja maksamassa. Kuvaakohan tämä jotain uudenlaista viranomaissuhtautumista?

Voisiko nämä kaksi huomionosoitusta kuvata laajemminkin eri toimintojen ja varsinkin tiedotuksen kehitystä yhteiskunnassamme. Olen viime vuosikymmeninä ollut huomaavani julkisen vallan toiminnan inhimillistymisen. Menettelytapoja on yksinkertaistettu ja pikkutarkka ”nipotus” on vähentynyt. Kansalainen voi käydä viranomaisten kanssa tasavertaisempaa keskustelua. Tähänkin on varmaan osittain johtanut tietotekniikan kehittyminen.

Kaupalliset yritykset sen sijaan ovat tulleet yhä aggressiivisemmiksi toiminnoissaan. Viestit saattavat olla niin ovelasti laadittuja, että vastaanottaja ei aina edes huomaa vastaanottaneensa myyntiviestin. On tapahtunut sellaistakin, että asiakas on tietämättään tilannut jonkun tuotteen tai palvelun. Viimeaikoina on tullut puheluja, jotka alkavat siten, että soittaja ilmoittaa, että he olevat vastaanottajan alueella tekemässä esimerkiksi puhelinliittymien asennustöitä. Sitten vaan kysytään, pannaankos teillekin tällainen. Saa olla tarkkana huomatakseen, että siinähän ollaankin minulle myymässä jotain.  Siinä kun julkinen toiminta on inhimillistynyt, on kaupallinen toiminta tullut yhä hyökkäävämäksi.

Sähköinen viestintä on nostanut tiedotuksen mahdollisuudet aivan uudelle tehokkuustaholle. Se on periaatteessa hyvä asia. Valtavat ovat ne tietomäärät, jotka internetmaailma pitää sisällään. Siellä on valtavat mahdollisuudet hyvään ja pahaan. Netistä löytyy paljon hyvää, hengellistäkin opetusta, mutta tilaa vielä riittää. Hengellisetkin toimijat voisivat entistä paremmin hyödyntää sähköisen viestinnän mahdollisuuksia. Sen avulla sanoma voidaan hetkessä jakaa ympäri maailman ja saada jopa miljoonille vastaanottajille. Näyttää, että sähköinen media eri muodoissaan on tulevaisuuden tiedotusfoorumi.

TEHTÄVÄ JA VOIMA

Vähäkyrö Seurakuntatalo 21.10.2012

Ilolaulujuhla ja lähetyslounas

PS 67:2-8 Kaikki kansat ylistäkööt Jumalaa.

Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän kirkastakoon meille kasvonsa. Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala, ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat. Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, ylistäkööt sinua kaikki kansat. Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sillä sinä jaat niille oikeutta, sinä johdatat kansakuntia maan päällä. Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, ylistäkööt sinua kaikki kansat. Maa on antanut satonsa. Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä yhä. Siunatkoon Jumala meitä, ja palvelkoot häntä kaikki maan ääret.

Tämän päivän yleisotsikko kirkkovuodessa on ”Jeesuksen lähettiläät.”  Kirkkokäsikirja kertoo päivän aiheesta näin: ”Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, "Kristus lähimmäiselleen".”

Me kaikki olemme Jumalallista syntyperää, Jumalan luomia. Jumala on Poikansa uhriverellä ostanut meidät vapaiksi synninorjuudesta. Kasteessa Jumala on ottanut meidät lapsekseen ja taivaan perillisiksi. Siis olemme todella Jumalan ja Jeesuksen omia. Hän tarkoittaa siis juuri meitä, kun Hän sanoo opetuslapsilleen ”Menkää siis ja tehkää…”. Kun olemme mukana lähetysjuhlassa, kun osallistumme lähetyslounaaseen, kun olemme valmistammassa tilaisuuksia, kun olemme kantamassa vastuuta, silloin olemme Jeesuksen lähettiläinä.

Meillä onkin tänään kaksi erinomaisen hyvää syytä tulla yhteen.

Saamme olla Jumalan sanan äärellä, että se kirkastaisi meille edelleen kirkkaammin Jumalan kasvoja. Se, että me itse tunnemme Jumalan kirkkauden ja voiman, antaa meille voimaa, ja silloin ”kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat”. Ellemme me itse tunne Jumalan kirkkautta, olemme voimattomia Jeesuksen lähettiläinä. Mutta Jumalan kirkkauden voimalla kaikki kansat saavat tietää, että koko maailman syntivelkamme on maksettu ja taivaan portit kaikelle kansalle avoinna. Olemme tulleet tänäänkin yhteen tänne voiman lähteille.

Toiseksi: Psalmi sanoo ”Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, ylistäkööt sinua kaikki kansat. Maa on antanut satonsa. Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä yhä.” Maa on antanut satonsa. Sen antimia olemme saaneet lähetyslounaalla juuri runsaasti nauttia. Vaikka korjuusäät eivät ole olleetkaan parhaat mahdolliset, satoa on tänäkin vuonna saatu. Siitä saamme kiittää. Kansat ylistäkööt Jumalaa! Saamme tänään olla tuossa suuressa ylistäjien joukossa. Saamme virittää Ilolaulun Jumalalle kaikesta ajallisesta hyvyydestä, mutta ennen kaikkea siitä, että hän ei vain luvannut syntien anteeksisaamista, vaan Hän itse valmisti sen meille uhraamalla oman Poikansa syntiemme maksuksi. Jumala on tehnyt kaikki valmiiksi. Me saamme vastaanottaa anteeksiantamuksen ja pelastuksen uskolla tälläkin hetkellä. Ei tarvitse odotella lupausten täyttymistä, kaikki on jo valmiina uskolla sielujemme pelastukseksi omistettavaksi. Siitäkös riemulaulut repeävät.

Saamme olla myös pyytämässä tälle tilaisuudelle, meille itsellemme, työllemme ja koko kristikunnalle lähellä ja kaukana edelleen Jumalan siunausta. ”Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä yhä”.

Rakas taivaallinen Isämme.

Sinä olet lähellä meitä jokaista.

Kiitos, että olet antanut meille

suuren tehtävän

viedä ilosanomaa Pojastasi Jeesuksesta

kaikille kansoille.

Sinä tiedät, millaisia me olemme.

Kiitos, että silti tahdot luottaa meihin.

Omin voimin me emme pysty

täyttämään tehtävääsi.

Rukoilemme,

että annat Pyhän Hengen

vahvistaa ja johdattaa meitä.

Kiitos, kun olet luvannut olla kanssamme

elämämme kaikkina päivinä.

MUREHTIMISESTA LUOTTAMUKSEEN

Vähäkyrö 16.9.2012 Srk-talo SK-seurat

Matt. 6:25-30.

"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

Tämä kuulemamme teksti on osa Jeesuksen vuo­ri­saarnasta, jossa kokonaisuudessaan on hyvin valoisa sävy. Jeesus julistaa köyhiä autuaaksi, hän julistaa pyhää huolettomuutta. Juuri tällaistahan oikean kristillisyyden tulisikin olla. Tekstiä väärin tulkiten voidaan helposti päätyä opettamaan myös vääränlaiseen toimettomuuteen. Teksti ei opeta meille laiskuutta ja välinpitämättömyyttä ajallisten tehtävien ja asioiden hoidossa.  Ei opetuksen kärki ole myöskään suunnattu ajallisen varallisuuden hankintaa vastaan. Päinvastoin apostolit useissa kirjeissään kehottavat seurakuntalaisia kurinalaisuuteen ja ahkeruuteen.

Jeesus kieltää meitä murehtimasta. Mitä on murehtiminen? Se ei ole vastuunpakoilua asioista joita meidän tulee hoitaa ja joista meidän pitää vastata. Bo Giertz opettaa, että murehtiminen on sellaisten murheden ottamista, jotka ovat seurausta siitä, että emme ota Jumalaa huomioon emmekä luota häneen. Yksinkertaisesti voimme sanoa, että kannamme murhetta asioista, jotka eivät meille kuulu. 

Jeesus kieltää murehtimasta muutamista, erityisesti mainituista asioista. Ensimmäinen on henki. Tässä raamattu ei tarkoita henki-ruumis-sielu -jakoa, vaan aivan konkreettisesti elämää. Jumala on antanut meille elämän, hän huolehtii siitä päivittäin. Samoin hän huolehtii siitä, että elämämme päättyy, juuri silloin kun se on hänen tahtonsa mukaan tapahduttava. Meidän ajallamme on alku ja loppu, ne molemmat ovat Jumalan kädessä samoin kuin elämämme koko aika.

Tästä siirrymmekin seuraavaan kohtaan - ruoka, juoma ja vaatetus. Me olemme Jumalan luomia, hänen omiaan. Hän kaikkivaltiaana pitää kyllä meistä huolen ajallisestikin. Olemme hänelle niin arvokkaita, että ei Jumala anna omiensa jäädä pulaan. Linnut taivaalla, kukkaset maassa, ne ovat kauniita ja iloisesti laulavat. Lintujen kohtalona saattoi olla tulla myydyksi muutamasta kolikosta tai kukkaset kuihduttuaan pantiin polttoaineeksi uuniin, jossa perheen leivät paistettiin. Siinä on lopullisesti niiden arvo ja kuitenkin Jumala antaa niiden kasvaa, kukoistaa ja lisääntyä. Eikö ihminen, Jumalan luoma ja vielä kalliilla hinnalla omaksi ostamansa, ole monin verroin arvokkaampi Jumalalle. Kyllä Jumala heidänkin tarpeet tyydyttää meille parhaaksi näkemällään tavalla. 

Tekstin opetuksen ydin on siinä, että meille opetetaan luottamusta Jumalan rajoittamattomaan voimaan. Pakanat eivät tunne isää, sen vuoksi he hätäilevät ensisijassa oman ajallisen toimeentulonsa kanssa. He eivät tiedä kuinka hyvä isä heilläkin on. Kristityn, joka on tullut tuntemaan isän hyvyyden, ei tarvitse hätäillä toimeentulonsa tai ajallisen elämänsä kanssa. Hän voi luottaa siihen, että Isä hoitaa oman rakastamansa lapsen tarpeet, ei meidän tarvitse niistä murehtia, vaan voimme luottaa. Meidän tulee suorittaa ajalliset työmme ja tehtävämme kaikella tarmolla ja huolellisuudella, lopusta pitää Jumala huolen. Toimintamme pääsuuntauksen tulee suuntautua tuonpuoleisiin asioihin, ajallisten aarteiden kerääminen ei saa nousta iankaikkisuusasioiden edelle. Jumalan tulee saada elämässämme kaikessa mielessä valta-asema ja syrjäyttää kaikki ajalliset toimeentulomurheet.

Jumalalla on valta antaa ja ottaa. Kaikki mitä meillä on, on häneltä. Hän tietää mitä me tarvitsemme, mikä on meille hyväksi. Sen hän meille antaa. Etsikää ensin Jumalaa, niin hän antaa kaiken mitä me tarvitsemme. On etuoikeus ja iloinen asia luottaa Jumalaan. Saa rakentaa tulevaisuuttaan Jumalan varjeluksessa turvautumatta rahaan ja omaisuuteen, jotka ovat hyvin epävarmoja perustoja. Jumalassa on luja perustus, muuta emme tarvitse.

Ei uskovankaan elämä ole huolista vapaa. Jokaiselle päivälle riittää murheita, mutta ihana asia on, että jokaisen päivän saamme alkaa ja jokaisen päivän päättää Jumalan huolenpidossa. Ei meidän tarvitse tänään murehtia huomisesta. Sekin päivä on Jumalan huostassa.

Olemme oppineet sitä, kuinka Jumala hoitaa lapsiaan täällä ajallisessa elämässä. Hänen varsinainen toiminta kuitenkin tähtää iankaikkiseen elämään. Sinne hän haluaa lapsiaan johtaa. Senkin asian hän on valmiiksi hoitanut antamalla Poikansa ristinuhriksi meidän syntiemme maksuksi. Hän antaa sinulle, mitä sinä täällä ajassa tarvitset, mutta hän on avannut sinulle myös tien taivaaseen. Kuinka rakastava onkaan meidän Jumalamme, kun me vain muistaisimme hänen kunniaansa julistaa ja hänelle kiitosta laulaa. Saamme ottaa vastaan ajalliset antimet, saamme vastaanottaa iankaikkiset aarteet, kaikki armosta ilman ansiota. Kaikki on uskolla omistettavissa, - tämän päivän iltapalasta iankaikkiseen elämään.

MIKSI OVET EIVÄT AUENNEET MEILLE?

Päätimme vaimoni kanssa, että kesälomamatkalla käymme tutustumassa erääseen kulttuurihistoriallisestikin erittäin arvokkaaseen kirkkoon. Kun tulimme kirkon alueelle, totesimme, että kirkonmäellä oli muutakin väkeä menossa kirkkoon sisälle. Kun kesä oli kauneimmillaan ja matkailusesonki kuumillaan, niin väkeä liikkuu. Näin mietimme.

Kun olimme astumassa kirkon rappusille, tuli kaksi kirkon virka-asuista vahtimestaria meitä vastaan estämään pääsymme kirkkoon sisälle. He ilmoittivat meille, että kirkko on varattu lauantaisin kirkollisia toimituksia varten. Silloin sattui nimittäin olemaan juuri lauantaipäivä. Tämä oli hyvin ymmärrettävä syy. Jos pyhien toimitusten aikana kirkossa kulkisi edestakaisin matkailijoita, olisi toimitusten pyhyys vaarassa. Emme olleet siinä mielessä yhtään pahoillamme, vaikka tullimmekin ajaneeksi pienen lenkin turhaan. Muutamia muitakin ihmisiä käännytettiin kirkon rappusilta. Sisällä oli alkamassa vihkitoimitus.

Mutta sitä jäin miettimään, miten vahtimestarit tiesivät, kenet he voivat päästää sisään ja keiden sisäänpääsy täytyy evätä. En huomannut, että sisään lasketuilta olisi mitään kutsua tai lupalappua tarkistettu. Eivät vahtimestarit voineet myöskään jokaista kirkkoon sisään menevää henkilökohtaisesti tuntea.

Katselin itseäni ja kirkkoon meneviä ihmisiä, huomasin eron. Sisään päässeillä naisilla oli pitkät juhlapuvut ja miehillä asuna tummat puvut. Meillä sen sijaan oli matkalla rähjääntyneet lomavaatteet. En muuta erotteluperustetta keksinyt. Hääjuhla oli alkamassa. Sisään laskettiin vain ne, joilla oli asianmukaiset juhlavaatteet. Olikohan niin, että vahtimestarit tuossa kirkon ovella toimittivat maanpäällistä ”Pietarin virkaa”.

Jos haluamme päästä sisään, kun taivaallinen hääjuhla alkaa, on muistettava, että vaatetus on silloin oltava asianmukainen. Vaatetuksen perusteella taivaalliset ”vahtimestarit” erottelevat vieraat niihin, jotka lasketaan sisään tai jätetään juhlan ulkopuolelle. Sisään pääsevät vain he, joiden vaateet on valkaistu Karitsan veressä. Jäimme ulos ajallisesta hääjuhlasta, mutta Jeesuksen veren ansiosta pääsemme taivallisiin hääjuhliin.

ALMUJAKO ANELET?

Vähäkyrön srk-talo, SK-lauluilta 26.8.2012

APT 3:6-9

Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy." Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa.

Pietari ja Johannes olivat menossa pyhäkköön rukoushetkellä, kun he temppelialueella kohtasivat ramman kerjäläisen. Kerjäläinen odotti saavansa heiltä almun. Pietari näki hänen katseestaan, että hän myös uskoi voivansa tulla terveeksi. Miehen terveeksi tulemisen usko joutui koetukselle, kun Pietari käski Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä hätä nousemaan ylös. Mies uskoi, nousi ja parantui. Hän meni heidän kanssaan hypellen ja Jumalaa ylistäen temppeliin sisään.

Rampa mies temppelin pihalla ei pyytänyt parannusta vammaansa, vaan pientä almua, lievitystä arkiseen elämäänsä. Yllättäen vieras ihminen tarjosikin hänelle apua, jota hän ei edes osannut pyytää. Kuitenkin hän uskoi parantumisensa olevan mahdollista eikä epäillyt. Ehkä hän oli kuullut suuria ihmetekoja tehneestä miehestä, joka oli teloitettu. Ehkä hän oli nähnytkin Jeesuksen. Kun Jeesuksen nimessä rampaa kehotettiin nousemaan, hän uskoi ja parantui heti.

Ystävä! Me olemme uskonelämässämme rampoja. Synti rampauttaa meidät? Oletko sinä anelemassa vain jotain pientä lievitystä elämääsi temppelin ovenpielessä, vai osaatko pyytää jotain paljon suurempaa?

Tänään minä saan olla välittämässä sinulle samanlaista sanomaa, kuin Pietari välitti rammalle miehelle. Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi annetuiksi. Kaikki Adamista periytyvät synnit, kaikki meidän itse tekemät synnit, kaikki sen me emme itse edes synniksi tunnista, kaiken sen mikä erottaa meitä Jumalasta kaiken sen, mikä on viemässä meitä kadotuksen, iankaikkiseen tuskaan, sen saamme uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Aivan samoin kuin rampa mies parani, mekin voimme parantua tuosta vaarallisesta synnin turmiontaudista. Jeesuksen anteeksiantava käsi on ojolla sinua kohti, että tarttuisit siihen. Kun sinä tartut käteen, se vetää sinut ylös synnin masentamasta ja kadottavasta orjuudesta. Siihen ei tarvita lääkettä, ei tekoja, vain uskoa. Kaikki tekeminen on valmiiksi tehty Golgatalla, jossa Jumala uhrasi Poikansa meidän ja koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesuksen veri on vuotanut meidän tähtemme. Tartu käteen ja nouse. Usko pelastuksesi Jeesuksen kautta, armosta.

Mitä olisi tapahtunut, jos rampa mies ei olisi tarttunut ojennettuun käteen ja uskonut parantumisen mahdollisuuteen, vaan olisi jäänyt anelemaan ja vaatimaan ohikulkijoilta suurempia almuja? Hän olisi kenties saanut joskus isompiakin lahjoituksia, joilla olisi saattanut elämän murheet vähäksi aikaa hellittää, mutta hän olisi kuitenkin jäänyt kerjäläisen asemaan lopuksi ikää. Kun hän uskoi, hän tuli terveeksi ja hänen asemansa muuttui kertaheitolla aivan uudeksi. Niin uudeksi, että se pani hyppelemään ja ylistämään Jumalaa.

Kalliisti lunastettu ystäväni! Tartu sinäkin Jeesuksen ojennettuun käteen. Usko syntisi anteeksi. Silloin sinunkin tilanteesi muuttuu kokonaan uudeksi. Silloin sinut siirretään kadotuksesta iankaikkiseen iloon. Sinä joka olet teoillasi oikeutetusti ansainnut iankaikkisen kadotustuomion, sinut kertaheitolla siirretäänkin taivaan kansalaiseksi täysin armosta, ilman mitään ansioita tai omia tekoja. Se on vain uskallettava uskoa omalle kohdalleen. Miksi keskittyisimme pyytelemään vain ajallisia almuja jääden edelleen kerjäläisen asemaan, kun meille tarjotaan aivan uutta asemaa. Kerjäläinen korotetaan juhlavieraaksi kuninkaan pojan häihin. Toki saamme Jumalalta pyytää almuja ajallisiinkin sairauksiimme ja vaivoihimme, mutta keskity enempään, tärkeimpään. Keskity iankaikkisen elämän löytämiseen. Älä tyydy vähempään. Tänään me saamme lähteä täältä hyppien ja Jumalaa ylistäen, kun olemme saaneet osaksemme armon. Kadotustuomion alainen on löytänyt iankaikkisen elämän. Kerjäläisestä on tullut taivaan kaikkien aarteiden omistaja.

HEDELMÄPUUN HOITOA!

Ylihärmä srk-talo 12.8.2012

Härmänmaan evankeliumijuhla.

Room 11:17-24

Kristuksen seurakunta on jalo hedelmäpuu. Sen jalo juuri ja runko on Jeesus. Sen varassa oksat kasvavat ja tuottavat hyviä hedelmiä. Me tuohon jaloon run­koon liitetyt olemme peräisin villistä, metsäpuusta. Emme yksinämme, omassa, luonnollisessa kasvu­ympäris­tössämme voi tuottaa hyviä, maistuvia hedelmiä, mutta jaloon runkoon liitettyinä voimme kantaa rungon ja juuren ansiosta maukkaita hedelmiä. Ylpeyteen meillä ei siis ole aihetta. Kaikki se hyvä hedelmä, mitä kenties tuotamme, on peräisin jalosta juuresta ja rungosta, ei meistä.

Hyvän maukkaan sadon varmistamiseksi, hedelmäpuita leikataan, joskus rajustikin. Tuottamattomia oksia leikataan pois, että puun muut oksat voisivat ja kasvaisivat paremmin. Jos oksa menettää yhteytensä runkoon ja juureen, se leikataan pois. Monet ovat ne tulet, joissa keväisin ja syksyisin poltetaan, hedelmäpuista poisleikattuja, tuottamattomia oksia.

Ystävä, muista siis alkuperäsi. Olet villi, karvaita hedelmiä tuottava metsäpuu. Kaikki hyvät hedel­mät, joita kannat, ovat jalon rungon ansiota. Niin kauan kun pysyt kiinni rungossa, kukois­tat, mutta varo luopumasta yhteydestä Jee­sukseen. Kuihtunut, hedelmää tuottamaton oksa hakataan pois.

Uskonyhteys Jeesukseen saa meidät eläviksi kristityiksi. Uskonyhteys ylläpitää elämää. Ystävä kallis! Sinut on kasteessa oksastettu Kristukseen. Silloin sinut leikattiin irti villistä puusta ja liitettiin jaloon runkoon. Onko yhteys juureen vielä kunnossa. Elätkö Jeesuksen lu­nastusteonvarassa? Jeesuksesta irronneet oksat joutuvat poltettaviksi. Vähässäkyrössä saa jätekeskuksen alueelle viedä puutarhajätettä, joka haketetaan ja poltetaan. Keväisin tuolla alueella on rekkakuormittain tuleen meneviä oksia. Ystävä! Ethän Sinä ole irtileikattuna tässä tuleen menevässä kasassa?

Taitava puutarhuri voi liittää irtileikatunkin oksan takaisin jaloon hedelmäpuuhun. Jos olet poikennut pois, jos kasteessa luotu elämänyhteys olisikin kat­kennut, niin Jumala kykenee oksastamaan sinut uudelleen. Tähän uudelleen oksastamiseen ei tarvita uutta kastetta, vaan saamme uskossa palata siihen yhteyteen, josta olemme poikenneet pois. Yhteys voidaan palauttaa tulemalla Jeesuksen ristin luo esimerkiksi ehtoollisen, sanan ja rukouksen välityksellä. Myös voimassaolevaa elä­män­yhteyttä voidaan vahvistaa ehtoollisessa. Siinä meitä taivas­tien kulkijoita hoidetaan ja vahvistetaan.

Ei huolta, ei murhetta. Käy tänäkin iltana Jeesuksen luo. Vielä on etsikkoaikaa. Vielä Herran ääni kuuluu, kutsu on voimassa. Vielä voimme löytää Herran, vielä voimme huutaa Häntä avuksi. Hän on lähellä. Älä paaduta sydäntäsi, vaan ota kutsu vastaan ja usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovin­toveressä. Jeesuksen uskovilla ei ole mitään pelkoa kadotustuomiosta, he kiittävät ja ylis­tävä armoa ja odottavat varmoina iankaikkis­ta elä­mää.

KAKSI VIRKAA

Vähäkyrö, Savilahtitalo 25.7.2012, Kotiseutuviikon  laulutilaisuus

2Kor 3:7-11

Yhteiskunnassamme on monia erilaisia virkoja, joiden tehtäväkuvat ovat aivan erilaisia. Kaikkia niitä tarvitaan. Kaikki ne ovat asetetut erilaisia tehtäviä varten. Esimerkiksi meidän turvallisuuttamme varten on asetettu poliisin virka. Meidän terveyttämme ylläpitämistä varten on lääkärin virkoja. Tasapainoisen ja turvallisen yhteiskunnan ylläpitämiseksi tarvitaan näitä molempia virkoja eikä toinen tee toista tarpeettomaksi. Molemmat ovat aivan välttämättömiä.

Päivämme teksti kertoo myös kahdesta virasta, kuoleman virasta ja Hengen palveluvirasta.

Vanha liitto - Mooseksen lakeineen - toimittaa kuoleman virkaa. Laki ilmoittaa meille Jumalan tahdon, siitä miten meidän tulisi elää, mutta samalla se tuomitsee lainrikkojat kuolemaan. Laki siis antaa kristitylle elämän ohjeet, mutta julistaa myös rikkomuksista tuomion. Kun luemme tarkkaan Pyhän Hengen opastamina esim. Jumalan kymmentä käskyä, ne näyttävät meidät Jumalan tahdon rikkojiksi ja näin myös tuomionalaisiksi. Lain tehtävä on osoittaa meidän omin avuin mahdottomiksi iankaikkiseen elämään. Lainvirka ajaa meidät omavanhurskauden tiellä umpikujaan. Se virka riisuu meidät inhimillisistä luuloistamme ja omista mahdollisuuksistamme iankaikkiseen elämään.

Kuitenkin lain virkaakin tarvitaan. Se ilmoittaa meille Jumalan tahdon. Sen tähden laistakin loistaa Jumalan kirkkaus. Lakiakin meidän tulee tutkia ja julistaa, vaikka se tekee kipeää, mutta se ajaa meitä etsimään todellista pelastuksen lähdettä.

Entä se toinen virka, Hengen palvelun virka? Se virka on Evankeliumin virka, joka johtaa hätääntyneet ja katuvat, lain kadotukseen tuomitsemat syntiset Jeesuksen ristin äärelle. Se on todellinen kirkkauden virka, joka tänäänkin julistaa meille jokaiselle henkilökohtaisesti, että kaikki sinun syntisi on Jeesus Golgatan ristillä sovittanut. Saat uskoa armosta ne kaikki anteeksi Jeesuksen veren ansiosta. Jeesus on täyttänyt lain meidän edestämme. Laki ei voi meitä Jeesukseen uskovia enää tuomita kadotukseen, koska rikoksemme ovat jo sovitetut. Hengen palveluvirka julistaa sinulle taivaat avatuiksi ja kadotustuomion väistyneeksi.

Kaikkien synnit ovat sovitetut. Kaikille on lahja tarjona. Mutta he, jotka pitävät puheita Jeesuksesta satuina, jotka porskuttavat elämässään omin avuin eivätkä tarvitse anteeksiantamusta, jotka pilkkaavat Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta, he ovat edelleen lain jakaman iankaikkisen kadotustuomion alla. 

Kun paljon on saanut anteeksi, eikö mielellään pyri toteuttamaan anteeksiantajan tahtoa. Jolle armo on todella kirkastunut, hän ei halua kulkea rienaajien polkuja, vaan haluaa kaikin voimin toteuttaa Jumalan lain viitoittamaa elämäntietä. Ja kuitenkin, - aina langettuaan, päivittäin ja hetkittäin, hän palaa Jeesuksen ristin luo, armon lähteille.

Ystävä! Sinä saat uskolla omistaa syntien anteeksiantamuksen. Sinä saat uskoa Jeesuksen uhrin ansiosta tulleeksi laintuomion alta iankaikkisen kirkkauden perilliseksi. Saat uskoa tässä ja nyt itsesi pelastetuksi Jeesuksen veren ansiosta. Saamme riemumielin laulaa ”Oi kirkkautta, Siionin loistoa oi”. Saamme iloita ja riemuita pelastusvarmuudestamme. Saamme jäädä rauhallisin mielin odottamaan muuttoa todelliseen, iankaikkiseen kirkkauteen.

KUTSUVIERASTILAISUUS

Vähäkyrö seurakuntatalo 17.6.2012 Kesäjuhla

Herra Jumala, taivaallinen Isä!

Sinä tahdot, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Herätä meidät välinpitämättömyyden ja suruttomuuden unesta. Tule hallitsemaan elämäämme, että emme ajallisten lahjojen vuoksi kadottaisi ikuisia. Anna armo, että epäröimättä noudatamme kutsuasi, jonka sanassasi saamme. Lähetä Pyhä Henkesi tätä juhlaa rakentamaan. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

1Kor 1:26-31

Arvoisat kutsuvieraat! Olette kaikki oikein lämpimästi tervetulleita tähän juhlatilaisuuteen. – Ajattelitko jo, ketkä nyt ovat kutsuvieraita? Ai onko tänne joitain oikein erityisesti kutsuttu tulemaan. Te kaikki olette kutsuvieraita. Jumala on meidät kutsunut seuraamaan häntä jo silloin, kun meidät kasteessa liitettiin Jumalan perheväkeen. Tänään Hän on kutsunut meidät tähän juhlaan. Hänen Pyhä Henkensä on raivannut esteet tieltämme, että olemme päässeet tulemaan juhlimaan. Päivittäin meitä kutsutaan pysymään Jeesuksen seurassa.

Ystävä, täällä tämän päivän juhlassa sinä olet arvovieras. Varmaan vähän ujostelet, kun minä en ole oikein oppinut olemaan hienoissa juhlissa ja nuo vaatteetkin ovat nyt vähän arkiset. Mitäs täällä sitten juhlitaan?

Juhlan aihe on ihana Suomen kesä. Saamme iloita, kiittää ja riemuita kaikesta kauniista, mitä Jumala on meille luonut. Saamme kiittää luonnon ihanuudesta, auringon valosta ja lämmöstä. Saamme nauttia koivun lehvän tuoksuista. Saamme pyytää sadonkasvulle suotuisia olosuhteita. ”Niin paljon ois´ lapsella aihetta kiittää”.

Mutta tämä ei sittenkään ole meidän juhlamme syvin tarkoitus. Juhlamme ja kiitoksemme ydin on siinä, että Jumala on kutsunut meidät lapsikseen, seuraajikseen. Jumala on kutsunut meidät koko valtakuntansa perillisiksi, taivaan omistajiksi. Ajattele, olet taivaan omistaja. Jumala on ostanut sinut vapaaksi synnin orjuudesta uhraamalla oman Poikansa ristinkuolemaan sinun syntiesi maksuksi. Sinun puolestasi on Jeesuksen veri vuotanut Golgatalla. Olet Jumalalle kallisarvoinen henkilö, olet todella arvovieras.

Kutsu tähän juhlaan on julkaistu ainakin kahdessa lehdessä. Siitä on muutenkin tiedotettu. Kysymme, miksi sali ei ole täynnä?

Kristinuskon aamunkoitteessa Jumala oli kutsunut Korintin seurakunnan jäseniksi ihmisiä, joista Paavali sanoo suorasukaisesti, että heidän joukossaan ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Kutsutut olivat yhteiskunnan tavallisia rivijäseniä, ehkä paremminkin sieltä yhteiskunnan arvoasteikon alatasolta.

Jos muistelemme ketä Jeesus itse kutsui opetuslapsikseen, siinä joukossa oli kalastajia ja muita vaatimattomia kansalaisia. Joukossa ei ollut fariseuksia tai hallitusmiehiä, ainoastaan tavallista väkeä, ehkäpä hekin mieluimmin yhteiskunnan vähemmän arvostettuja henkilöitä. Heidät Jeesus kutsui mukaansa ja he lähtivät seuraamaan Jeesusta. He tottelivat kutsua.

Sittemmin kutsua on laajennettu koskemaan kaikkia ihmisiä. Kaikki ovat kutsutut. Monet olivat kutsutut myös Kuninkaan pojan häihin, mutta sali ei täyttynyt, vaikka mukaan haettiin väkeä toreilta ja aitovieriltä. Salit, joissa Jumalan lapset kokoontuvat, täyttyvät vaivalloisesti tänäkin päivänä. Miksi niin? Ihminen haluaa olla vahva, viisas ja vaikutusvaltainen. Hänelle ei sovi Jumalan lapsen elämä, joka on elämää armosta. Se on hullutusta viisaille. Kutsu kyllä kuuluu kaikille, mutta harvat sen ottavat vastaan, koska se vaatii nöyrtymistä ja maallisista statussymboleista luopumista. Kääntymätön ihminen ei halua siihen suostua. Näin oli Jeesuksen aikana, näin oli apostolien aikana, näin on meidänkin aikana. Apostoli kirjoittaa, että ei ollut monta… Ehkä joitakin menestyviä, hyvin toimeentulevia myös oli mukana. Heillekin yleinen kutsu kuului, mutta he eivät ottaneet kutsua vastaan. Meidänkin tehtävänä on pitää kutsua laajasti esillä huutaa sitä koko maailmalle. Jokaisen ihmisen puolesta on Jeesuksen veri vuotanut. Jokaista Jumala kutsuu lapsekseen. Jumala Pyhän Henkensä kautta herättää kenet Hän haluaa. Saamme pyytää ja rukoilla, että Pyhä Henki tulisi herättämään seurakuntiamme niin, että monet ottaisivat kutsun vastaan ja lähtisivät seuraamaan Jeesusta.

Kun kuulet Jeesuksen kutsun seuraa minua, älä hylkää kutsua. Kun kuulet kutsun, tulkaa kaikki koolle kuulemaan Jumalan sanaa, älä sulje korviasi. Kun kuulet Jumalan kutsun, tule työhön minun vainioilleni, tottele kutsua, ole valmis työhön. Sanasta tiedämme, että erityisesti Jumala kutsuu heikkoja, syrjäytyneitä, vähäosaisia. Turha on vedota omiin puutteisiimme. Jumala antaa voiman, viisauden ja rohkeuden. Ole valmiina, kuin partiolainen.

Mutta tänään meillä on juhlan aihe. Emme voi omista ansioistamme kerskata emmekä viisaudestamme tai vaikutusvallastamme ylpeillä, mutta me voimme rohkeasti sanoa olevamme taivaan omistajia. Ei kannata tyytyä kaupunkikiinteistöihin tai mitätöityviin arvopapereihin, kun taivas on meidän, Jeesuksen veren ansiosta. Siinäpä on juhlan aihetta jokaiselle päivälle.

MISTÄ APU?

Kirjoitus Pohjankyrö-lehdessä 7.6.2012

Katastrofi uhkaa. Koko maailman talous on rempallaan. Osakesalkut menettävät arvonsa. Monen elämäntyö on vaarassa valua hukkaan. Amerikassakin työttömyysluvut kasvavat. Yhä uusia valtioita näyttää ajautuvan ylikansallisen tuen varaan. Näkymät näyttävät edelleen synkistyvän. Valoisampia aikoja ei ole näköpiirissä. Monet yksityisetkin ihmiset, meidänkin maassamme, ovat velkakierteessä, vararikon partaalla, elävät puutteessa. Varsinkin perheet, joissa on työttömyyttä, ovat ahtaalla. 

Mistä apu? Ei talousviisaatkaan näytä osaavan auttaa. Tuskin kukaan ihminen voi näyttää tietä parempaan, mutta erityisen tärkeää tässä tilanteessa on, että luovumme yksilöinä, kansakuntana ja kansoina itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta. Nyt on lähimmäisen aika.

Lamat tulevat ja menevät. Niitä seuraavat nousukaudet. Me saamme rukoilla ja toivoa, että uusi taloudellinen nousukausi alkaisi pian ja ahdinko helpottaisi. Joskus yksityisen ihmisen taloudellinen ahdinko on ratkennut yllättäen saadun perinnön avulla.

Ahdistavaa on myös meidän hengellinen konkurssiuhka. Koko velkataakka, jonka olemme velkaa Jumalalle rikkomuksistamme, kauhistaa. Ei näy mitään toivoa tai valoa. Vaikka kuinka yrittäisimme ponnistella, ahdistus vain syvenee ja taakka kasvaa. Kukaan ihminen ei voi tässä hädässä auttaa.

Entä olisiko hengellisen perinnön mahdollisuus olemassa? Me olemme kasteessamme tulleet taivaallisen Isän lapsiksi. Isä omistaa kaikki taivaan iankaikkiset aarteet. Hän on jo maksanut meidän velkamme. Velkoja ei ole mitätöity joillakin yhteisesti sovituilla prosenteilla, vaan ne ovat kokonaan poispyyhityt. Meidän velkojemme maksuksi Jumala antoi oman Poikansa Golgatan ristille. Ajallisesta ahdingosta päästäksemme meidän on nähtävä vaivaa, mutta näitä hengellisiä velkoja meidän ei kannata edes yrittää maksaa. Saamme luottaa täydelliseen anteeksiantoon. Ainakin tulevaisuutemme iankaikkisuudessa on turvattu. Sehän on kaikkein tärkein asia. Velkamme anteeksisaaneina saamme laulella: ”Siis rauhassa kuljen nyt kotia päin ja laulelen armonsa turvissa näin. Kun Jeesuksen rakkaus voimani on, se rauha ja riemu on loppumaton. (SK 337:5)”.

Antti Näsi

Vähäkyrö

MURTAVIA VOIMIA

Vähäkyrö kirkko 20.5.2012, Maakunnallinen kirkkoilta

Ef 1:17-23 (klikkaamalla tätä Raamatun teksti avautuu)

”Oli sunnuntaipäivä toukokuun lopulla vuonna 1867. Ei missään näkynyt vielä kevään esikoisia. Paksuina kinoksina peitti lumi Pohjanmaan lakeita vainioita. Sen lisäksi nujutti ja ryöpytti lunta, ajaen eräälle Etelä-Pohjanmaan kirkolle tulevat ihmiset etsimään suojaa joko kirkosta tai likeisistä taloista.” Tämä kuvaus on Santeri Alkion teoksen ”Murtavia voimia” alkusanat. Talven ote oli luja, eikä se taittunut. Silloin elettiin ns. nälkävuosia, jolloin valtavia määriä ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin.

Kirjan viimeinen luku alkaa ”Tällä kertaa putosi kevät kuin suoraan taivaasta. Kaksivuotisen talven hyinen selkä köyristyi, pehmisi, suli ja hävisi. Kevätär avasi ihanat silmänsä ja niiden ihmeteltävä loiste sai toivottomuuteen vaipuneet sydämet uudelleen sykkimään rakkaudesta elämään. Se henki hurmaavaa tuoksuansa ja täytti sillä ilman. Suomen maankin sydän alkoi sykkiä.”

Tämän vuoden kevät ei vastanne oikein kumpaakaan noista Alkion kevätkuvauksista. Talvi on pitänyt maatamme otteessaan pitkään. Nyt aurinko kuitenkin on sulattanut lumet ja kylvötyötkin lakeuksilla alkavat olla jo hyvässä mallissa. Me ymmärrämme, mitkä valtavat murtavat voimat ovat liikkeellä, kun ankaran talven jälkeen kevät tekee tuloaan näille lakeuksille. Emme ihmisjärjellä voi oikein edes ymmärtää noiden voimien suuruutta. Kysymyksessä on luonnon suuri ihme. Jumalan voima herättää luonnon uuteen eloon. Ellei Jumala herätä voimallaan, talvi ei väisty. Kevään esille purkautumiseen tarvitaan todella murtavia voimia.

Se on se sama väkevä voima, jota Jumala osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa. Se on voima joka tekee kuolleet eläviksi. Se on voima, joka on suurempi kuin mitkään maailman voimat ja herruudet, tässä tai tulevassa maailmassa.

Sama valtava voima kutsuu meidät toivoon ja rikkaan perintöosan omistamiseen, pyhien joukkoon. Uhraamalla oman Poikansa Golgatan ristillä koko maailman syntien sovitukseksi, hän valmisti meille perintöosan pyhien joukossa, se tarkoittaa, että taivas on meille avattuna. Jeesuksen veren kautta saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi ja saamme omistaa iankaikkisuuden toivon.

Tämä sama voima vaikuttaa myös meissä uskovissa. Se pitää meidät joka päivä hengissä, se varjelee meitä vaaroilta. Mutta ennen kaikkea, se voima pitää meidän uskomme elävänä. Se voima panee meidät liikkeelle julistamaan Evankeliumin ilosanomaa kaikille luoduille. Se voima avaa sydämemme lähetysinnolle, se avaa tietä lähimmäisen auttamiseen. Se voima ohjaa meitä edesauttamaan hengellisen kevään koittamista keskuudessamme.

Tänäänkin olemme koolla, että Jumala valaisi meidän silmät näkemään kaiken sen rikkauden, jonka Jumala meille lahjoittaa. Että oppisimme tajuamaan sen voiman, jonka Pyhä Henki meille antaa. Usein me vähättelemme itseämme ja kykyjämme, emmekä näe sitä, että käytössämme on sama voima, jolla Jumala herätti Jeesuksen. Ilman Jumalan sanan voimaa, me olemme voimattomia. Vasta kun Pyhä Henki avaa silmämme näkemään, korvamme kuulemaan ja sydämemme ymmärtämään, tajuamme sen sanoinkuvaamattoman rakkauden ja rikkauden määrän, minkä olemme Jumalalta saaneet. Pyhä Henki antaa meille voiman.

Armon aurinko paistaa. Se tekee kevättä ja kesää. Nyt on kevätkylvöillä jo kiire. Ystävät lähdetään rohkeasti suurin joukoin liikkeelle viemään Evankeliumia eteenpäin. Sanassa meillä on voimaa. Kun me uutterasti kynnämme ja kylvämme, kohta Pohjanmaan viljavat lakeudet jälleen viheriöivät myös hengellisen herätyksen orasta ja aikanaan runsasta eloa korjataan aittoihin.  Kasvun edellytykset ovat olemassa, nyt on aika tehdä työtä.

Rukoilkaamme!

Kuule meitä, Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä. Anna meille viisauden ja näkemisen henki, niin että oppisimme tuntemaan hänet, että hän avaisi meidän silmämme näkemään sen toivon ja äärettömän rikkaan perintöosan pyhien joukossa, mihin olet meidät kutsunut.

Lähetä Pyhä Henkesi tekemään voimallasi hengellisen kevään tuloa näille lakeuksille. Pane meidät liikkeelle tahtosi mukaan. Lähetä murtavat voimasi taittamaan meidän hengellisen talvenselän. Suo että saisimme pian raikkaan hengellisen kevään ja ihanan herätyksen kesäajan.

TAAS LINNUT LAULUJANSA - MYÖS EIKÖ HERRAN KANSA...?

Pohjanmaan Evankelinen puhallinorkesteri ry:n
järjestämä kesäretki Länsi-Uudellemaalle

8.-10.6.2012

Pohjanmaan Evankelinen puhallinorkesteri järjestää kaikille avoimen kesäretken Lohjalle ja sen ympäristöön. Lähdemme myöhemmin vahvistettavan aikataulun mukaisesti perjantaina puoliltapäivin 8.6.2012 bussikyydillä Lohjalle, jossa majoitumme Vivamon toimintakeskukseen.

Lauantaina 9.6.2012 tutustumme aluksi Lohjan keskiaikaiseen kirkkoon ja sen ympäristössä olevaan vanhaan kartanomiljööseen.

Kartanoympäristöstä lähdemme Karjalohjan kunnan alueella olevaan Karkalin luonnonpuistoon, joka on yksi Etelä-Suomen hienoimmista lehtoalueista. Keväinen vuokkoloisto on vertaansa vailla ja syksyinen ruska hohtaa mitä moninaisimmissa väreissä. Retkemme aikoihin vuokkoloisto saattaa olla ohi, mutta alueella on varmasti paljon mielenkiintoista nähtävää. Siellä on jalopuulehtoja, pähkinäpuut vihertävät ja näsiät kukkivat sekä linnut laulavat. Alueella on eripituisia polkuja, joita pitkin voi kulkea ihaillen kasveja ja kuunnella lintujen laulua. Pohjalaiselle puisto on iso elämys! 

Käymme myös Elias Lönnrotin syntymä- ja kotikunnassa Sammatissa.

Päiväkummussa nautitun buffetlounaan jälkeen ajamme Fiskarsiin, jossa tutustumme pohjalaisille vieraampaan, vanhaan ruukkimiljööseen. Alueella on paljon vanhoja teollisuus – ja muita rakennuksia, joissa on käsityöläisten pajoja ja pieniä myymälöitä. Myös ympäröivä luonto on kaunista.

Paluumatkalla käymme vielä Mustion linnassa. Myös ajomatkoilla näemme vehmasta, uus-maalaista luontoa.

Sunnuntaina osallistumme Lohjan seurakunnan messuun ja SLEY:n Lohjan osaston 100-vuotisjuhlaan yhdessä Puhallinorkesterin ja Helsingin evankelisen kuoron kanssa. Juhlan jälkeen lähdemme kotimatkalle ja saavumme illalla kotitienoille.

Alustava reittisuunnitelma on Vähäkyrö, Isokyrö, Ylistaro, Seinäjoki, Ilmajoki, Kurikka, Jalasjärvi ja Lohja. Reittisuunnitelmaan voidaan tarvittaessa tarkistaa, mikäli isompia ryhmiä ilmoittautuu mukaan.

Ilmoittautumiset ja lisätietoja:     Antti Näsi, Fiinankuja 4, 66500 VÄHÄKYRÖ 

                                               Puhelin 0400-661789,

                                               Sähköposti antti.nasi(at)netikka.fi