PERINTÖASIAA

Vähäkyrö kirkko 26.5.2013 SK-lauluilta

Ef 1:13–14 Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Lapsena luimme satuja, jotka päättyivät onnellisesti ja todettiin, että prinssi sai prinsessan ja puolet valtakunnasta. Se oli valtava perintö. Satujen kuninkailla oli valtavat aarteet, isot alueet hallittavanaan. Niistä kaikista rohkea prinssi sai puolet.

Mutta tuo kaikki on roskaa sen rinnalla mihin meillä on oikeasti perintöoikeus. Isän lapsilla on oikeus kaikkeen Isän omaisuuteen. Olemme taivaan Isän lapsia. Näin meidän perintömme on osuus taivaan aarteista. Saamme periä koko taivaan ihanuuden. Eikös kuninkaiden omaisuudet ja valtakunnat olekin mitätöntä roskaa kaiken tämän rinnalla. Perintöoikeus syntyy lapsen syntyessä, mutta se toteutuu vasta sitten, kun perinnönjättäjä haluaa luovuttaa omaisuutensa perillisilleen. Oikeus on olemassa heti, mutta se realisoituu vasta myöhemmin. Myös taivaallinen perintöoikeus on jo meillä olemassa. Voimme siitä iloita joka päivä, mutta lopullisesti se toteutuu vasta ajanrajan takan. Tuon perintölupauksen olemme saaneet kasteessa, kun meidän otettiin Jumalan lapsiksi. Sen vakuudeksi olemme saaneet Pyhän Hengen, joka on meidän lunastuksemme takuuna.

Ovatko kaikki taivaan perillisiä? Voivatko syntiset periä taivaan? Eivät syntiset itsestään tai omin ansioin voi periä taivaan valtakuntaa. Syntisten perintö on kadotus. Jumala on valmistanut kaikkien edestä lunastuksen vapaaksi synnistä. Sen lunastuksen yhteyteen kaikki ihmiset ovat kyllä kutsutut. Hedberg kirjoittaa ”Jumalan Poika on ”alttiiksi annettu meidän rikkomustemme tähden ja kuolleista herätetty vanhurskauttamisemme tähden” niin me hänessä ja hänen kauttaan pääsemme kaikesta pahasta ja saamme myös hänen kanssaan periä taivaan valtakunnan ja iankaikkisen elämän, jo me olemme uskossa hänen omansa ja riipumme hänen sanassaan loppuun saakka.

Kun me kävelemme Jumalan sanan peilin eteen ja katsomme. Sieltä näkyy syntinen ihminen. Kiusaaja sanoo, että tuollainenko muka voisi olla taivaan perillinen? Kiusaajaa vaati sinua tekemään itsesi paremmaksi, pyhemmäksi, että voisit olla Kristuksen kanssaperijänä. Kiusaaja yrittää näännyttää ja katkeroittaa. Älä katsele itseäsi, älä kuuntele kiusaajaa, vaan kuule mitä Jumala sinulle puhuu. Hän sanoo, että tässä ja nyt, juuri tällä hetkellä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen veren ansiosta. Anteeksisaamisen armon kokeminen panee kilvoittelemaan elämän parannuksessa. Kaikista puutteistasi huolimatta saat uskoa itsesi taivaan perilliseksi, Jumalan aarteiden omistajaksi.

Hän, jolle anteeksisaaminen armo ei vielä ole kirkastunut, hänkin on kuitenkin lunastettu. Hänenkin synneistä on lunastushinta maksettu. Hän voi milloin vain uskossa vastaanottaa armahduksen ja siirtyä taivaan perinnöstä iloitsevien joukkoon.

Lunastus synneistä on tapahtunut täydellisesti Jeesuksen uhrikuolemassa Golgatan kummulla. Lopullinen lunastus, taivaallisen perintöosan realisoituminen odottaa vielä. Se toteutuu silloin, kun Helatorstaina taivaaseen astunut Vapahtaja palaa kunnian kuninkaana. Silloin pääsemme nauttimaan ihanasta taivaallista perinnöstämme. Jumala on antanut Helluntaina Pyhän Henkensä, jonka yhteyteen meidät on kastettu. Meillä on Pyhä Henki ikään kuin vakuutena taivaallisesta perintöosastamme siihen saakka, kunnes Jumala näkee hyväksi antaa aarteensa lastensa nautittavaksi.

Me olemme lupauksen kautta perillisiä. Me odotamme lopullisen perintöoikeuden toteuttamista. Tässä jo nytkin meillä on rajaton riemu. Saamme uskoa syntimme anteeksi, saamme uskoa itsemme taivaallisen perinnön omistajiksi, saamme luottavaisesti odottaa kotiin pääsyä. Siinäpä meillä on kiitoksen aihetta. Saamme laulaa Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

KESÄN KYNNYKSELLÄ

Kauhava Alakylän Metsästysmaja 9.5.2013

Metsäkirkko

APT 1:9–11. Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän."

Olemme koolla täällä luonnon keskellä. Kevät on pitkällä ja malttamattomana odottelemme ihanan kesän tuloa. Odotamme uutta kasvukautta vainioille ja muuallekin meidän kauniin isänmaamme, kauniisiin vihreisiin maisemiin. Kesän odotus, on tavallaan uuden mahdollisuuden odotusta. Vaikea on tietää millainen kesä on tulossa ja mitä se tuo tullessaan, mutta eikö mielissämme ole kuitenkin voimakas uuden ajanjakson odotus.

Kirkkovuodessakin olemme aloittamassa uutta jaksoa, kun olemme siirtymässä ns. pääsiäisajasta helluntaihin ja sen jälkeiseen aikaan.

Luetussa Raamatun kohdassa myös opetuslapset olivat uuden ajan kynnyksellä. He olivat seuranneet Jeesusta ja olivat läpikäyneet hänen kanssaan monia erilaisia, dramaattisiakin tapahtumia. Kuitenkin he olivat oppineet luottamaan Jeesukseen. Vaikka heidänkään usko ei aina ollutkaan luja, kuitenkin he hakivat turvaa Jeesukselta ja olivat hänen lähellään. Mutta nyt hän oli poissa. Varmaan mielessä kävi pelko siitä, miten nyt pärjättäisiin. Ihmeissään he jäivät katselemaan taivaalle Jeesuksen perään, kun pilvi vei hänet pois. He eivät varmaan osanneet mitenkään suhtautua tapahtuneeseen. Niin yllättäen kaikki tapahtui, vaikka Jeesus oli poismenostaan puhunut.

Viimeisinä sanoinaan ennen taivaaseen astumistaan Jeesus oli luvannut opetuslapsille voimaksi Pyhän Hengen. Ei nekään sanat ilmeisesti oikein vielä avautuneet opetuslapsille. He olivat aivan neuvottomina tuijottelemassa Jeesuksen jälkeen.

Voisiko tämä kesän odotus, kirkkovuoden jaksojen vaihtuminen, olla meillekin hengellisen muutoksen aikaa. Meidän ei tarvitse tuijotella neuvottomana taivaalle Jeesuksen perään, ei meidän tarvitse odottaa Hänen toista tulemistaan. Hän on täällä tänään meidän keskellämme. Elävä Jeesus Kristus on Pyhän Hengen välityksellä keskuudessamme. Kasteessamme on meille annettu Pyhän Hengen lahja. Hän on kansamme ja antaa meille voimaa taisteluissa. Meillä on Raamattu, Jumalan sana, jota Pyhä Henki avaa meille. Raamatussa on valtavan paljon asiaa, mutta seuraavassa kaksi tärkeintä ydin seikkaa, joita Pyhä Henki kirkastaa meille.

Ensinnäkin Raamatun sana paljastaa, millaisessa kunnossa sielumme tila on. Se on kuin keväinen tienvarsi, täynnä roskaa ja likaa, inhottavaa kuraa, kaikenlaista turhaa, tarpeetonta rojua. Pyhä Henki näyttää Raamatun sanan perusteella millaisilta me pohjimmiltaan olemme Jumalan kasvojen edessä. Kun tienvarsien lumet sulavat, paljastuu valkean lumen alta kamala saasta. Kun Pyhä Henki avaa silmämme näkemään todellisen tilamme, silloin elämämme valherakennelmat ja kulissit luhistuvat ja totuus paljastuu. Meille selviää, että omin asioinemme emme ole taivastiellä, vaan olemme matkalla kadotukseen.

Toinen asia, mitä Pyhä Henki haluaa meille erityisesti kirkastaa. Hän haluaa sinun ymmärtävän, että Jumala rakastaa sinua, juuri ystävä sinua. Niin paljon Jumala rakastaa sinua, epäonnistunutta likaista, saastaista, että antoi oman Poikansa vuodattaa verensä Golgatan ristillä kaikkien sinun syntiesi sovitukseksi. Jeesus kuoli, sen vuoksi, että sinä saisit iankaikkisen elämän. Kaikki maaliman synnit on sovitettu, kaikki on tehty valmiiksi. Valitettavasti niin monet hylkäävät tämän valmiiksi tehdyn armon eivätkä sen tähden tule perimään iankaikkista elämää. Pelastuksessa on kysymys siitä, uskomme Jeesukseen ja hänen tarjoamaan vapaaseen armoon.

Voimme pyytää Pyhää Henkeä kirkastamaan meille Jumalan tahdon ja taivastien. Tänään Jumalan sana todistaa sinulle, meille jokaiselle, että saat uskoa kaikki syntisi anteeksi annetuiksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Tätä viestiä Pyhä Henki erityisesti haluaa sinulle tänäänkin kirkastaa ja kun tämä kirkastuu, meissä alkaa uusi kevät. Hengellisen talven jäät sulavat. Ihana uusi kevät ja kukoistava kesä alkaa.

Pyhä Henki kuvataan usein tuullen vireenä, humisevana leppeänä. Mutta siinä on kuitenkin voima, joka voi vaikuttaa valtavia asioita. Emme voi tuulta käskeä puhaltamaan tai tyyntymään. Voimme toki pyytää, että Jumala antaisi meille suotuisat säät, mutta käskeä emme voi. Voimme rukoilla, mutta emme määräillä. Pyhä Henki vaikuttaa missä ja miten Jumala parhaaksi näkee. Tiedämme, että kun leppeät kevät tuulet alkavat puhaltaa, se sulattaa jäät ja herättää kasvun. Me saamme pyytää ja ruokoilla, että Pyhä Henki puhaltaisi tänne Lakeuksien maahankin, herättäisi yhä uusia ihmisiä näkemään ihanat lupaukset ja uskomaan syntien anteeksi saamiseen. Ystävät! Eikö olisikin ihanaa nähdä tämä lakeuksien kansa yhä kasvavana saattona, joka vaeltaa taivastiellä laulaen kiitoslauluja Jumalalle ja kerran perillä valkovaatteisena joukkona Karitsan edessä.