KAKSI LAKIA

Vähäkyrö seurakuntakoti 22.3.2015 SK-lauluilta

Room 8:1-4

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.

Adamilla ja Eevalla paratiisissa oli jo Jumalan käsky, kuinka heidän tulisi elää ja täyttää Jumalan tahdon. Oli vain yksi käsky, mutta tuo yksikin käskysana oli ihmiselle liikaa. Eivät he pystyneet sitä kiusauksen tulleessa kestämään. Mooseksen kautta Jumala antoi sitten kymmenen käskyä, joiden piti varjella ihmiset synniltä ja kuolemalta. Mutta ei sekään onnistunut varjelemaan turmeltunutta ihmistä synniltä. Laki vaan lisäsää ihmisen synnin määrää ja syyllisyyttä. Se nostaa meidän oman turmeluksemme kauhistuttavana esiin. Sen vuoksi Paavali puhuukin ”synnin ja kuoleman laista”. Lain rikkomus on viemässä ihmistä kohti kuolemaa.

Jumala halusi kuitenkin ihmisten pelastuvan. Hän teki itse sen, mitä laki ei voinut tehdä, mihin laki ei pystynyt. Jumala kuitenkoin halusi antaa ihmisille uuden mahdollisuuden. Hän ei kumonnut antamaansa lakia, vaan lähetti Poikansa kärsimään ja kuoleman koko maailman syntien tähden. Lain rikkomukset piti sovittaa kautta kaikkien aikojen voimassaolevalla yhdellä uhrilla. Vanhurskas Jumala ei voinut hyväksyä syntiä tuosta noin vaan. Silloinhan Hän olisi antamansa lainsanan vesittäjä ja kumoaja. Tehdyt rikkomukset piti sovittaa, rangaistus piti kärsiä. Jumalan Pojan sijaiskärsimyksen kautta Jumala antoi uuden Hengen lain, joka vapauttaa meidät tuosta kuoleman laista. Vapautettuja ovat Jumalan hengen saaneita, he, jotka ovat ja elävät Jeesuksessa Kristuksessa. Tästä vapautuksesta kertoivat jo profeetat, jotka ennustivat, että Jumala on antava kaikki synnit anteeksi ja lähettävä elämän Hengen, joka tekee myös kuuliaisuuden mahdolliseksi. Kasteessa meidät liitettiin tähän Hengen lain liittoon. Silloin saimme Pyhän Hengen, joka ohjaa meitä Hengen lain tietä pitkin, kunhan me Hänen ohjaukseen suostumme, emmekä lähde sen yhteydestä pois. Synnin ja kuoleman laki ei tuomitse meitä kadotukseen ja ikuiseen kuolemaan vaan Hengen laki johdattaa meidät iankaikkiseen elämään.

Molemmat lait ovat kuitenkin täydellisesti voimassa. Jumalan tahdon vastaiset teot ovat edelleen kuolettavia syntejä, mutta rakkauden ja Hengen laki antaa synnit anteeksi. Anteeksianto ohjaa meitä kuitenkin kilvoittelemaan Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Pyrkimyksemme pitää olla kohti lain mukaista elämää.

Paavali kirjoittaa Gal 4:4-5: Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Tänään me saamme iloita ja kiittää siitä, että Jumala lähetti Poikansa meidän syntiemme sovittajaksi. Saamme kiittää Herran äitiä, joka synnytti meille syntiemme sovittajan. Saamme kiittää myös siitä, että Jeesus syntyi neitsyestä, näin ilman perisynnin rasitusta. Näin Vapahtajamme oli kelvollinen uhri meidän syntiemme sovitukseksi. Saamme uskoa jälleen taas tänäänkin, kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saamme tehdä matkaa Hengen lain vapaudesta riemuiten.

KUVIA ALKUVUODELTA 2015

Sinivuokot 1.5.2015 klo 12:51

11.4.2015

Nyt se suuri päivä koitti! Pääsiäinen,
ensikukat kukkivat ja lämmintä noin + 8 astetta

Vähänkyrön maisemiin rakentuu 16
tällaista tuulivoimalaa

Vuoden ensimmäiset valonsäteet 5.1.2015
keskipäivän aikoihn.

ME TIEDÄMME

Seinäjoki 9.3.2015 Hyvän Paimenen kappeli

Lauluseurat

1 Joh 5:18-20. Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta.

Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.

Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.

Me tiedämme! Mistä me tiedämme? Me tiedämme, koska on kirjoitettu. Jumala on Raamatussa ilmoittanut meille kaiken sen tiedon, mitä me taivastiellä tarvitsemme. Raamattuun luottaen voimme näin rohkeasti sanoa: ”Me tiedämme”. Kaikki pelastusta varten tarvittava tieto on jo meidän käytettävissä. Ei tarvitse enää odottaa tai etsiä pelastusta varten mitään muuta tietoa. Mekin voimme rohkeasti sanoa: ”Me tiedämme”.

Mutta kuinka me voimme väittää, että ei kukaan Jumalasta syntynyt syntiä tee? Hätkähdyttävä toteamus. Voimme kysyä, kuka on syntynyt Jumalasta? Maailmaan on syntynyt vain yksi ihminen, joka on syntyperältään Jumalasta. Vain hän on vailla Adamin lankeemuksen perintöä. Kirjeen kirjoittaja tarkoittaa tässä Jeesusta, Kristusta, ei ketään muuta. Kaikki muut ovat inhimillistä syntyperää ja kantavat heti syntymästään lähtien perisynnin taakkaa. Toki jokaisen ihmisen syntymä on suuri Jumalan ihme ja Jumalan suuri luomisteko, mutta kuitenkin me kaikki olemme inhimillistä alkuperää.

Johannes suuntaa kirjeensä sanansa seurakuntiin, jossa oli opillisia ongelmia. Gnostilaisuus oli nostanut päätään kristittyjen keskuudessa. Tuo oppi perustuu vanhoihin juutalaisiin uskonsisätöihin, kreikkalaisiin filosofioihin, joihin he lisäsivät myös kristinuskosta peräisin olevia uskon kohtia. Muistakin uskonnoista siinä oli lainauksia. Gnostilaisuus oli varsinainen synkretistinen uskonto, uskontojen sekoitus. He käyttivät paljon myös kristinuskossa käytössä olevia sanoja, mutta antoivat niille aivan vääränlaisen sisällön. Kristinuskon levitessä gnostilaisuus tavallaan verhoutui kristillisyyteen, jota se ei missään tapauksessa ollut. He esimerkiksi opettivat, että Jumala ei ollut luonut aineellista maailmaa. Ihmisen mieli ja sielu sen sijaan olivat peräisin Jumalasta. Siksi materia ja ruumis olivat toisarvoisia asioita. Koska ruumis ja aine olivat vähäarvoista, kenties jopa pahaa, heille oli aivan sama, mitä ihminen ruumiillaan teki. Luulen, että tämä harhaopetus oli tuonut kristittyjenkin keskuuteen myös paljon haureuden syntiä. Gnostilaisuudessa pelastus oli siinä, että henki vapautui tuon materian kahleista, jolla tarkoitettiin, jonkinlaista järjen valaisua, joka lahjoitti todellisen tiedon. Tätä harhaopetusta vastaan Johannes kirjeensä osoittaa.

Evankeliumin mukaan pahan ja hyvän raja ei kulje hengen ja aineen välillä, vaan se kulkee ruumiin ja sielun halki ja poikki. Pelastus ei riipu tiedosta, vaan uskosta, katuuko ihminen ja kääntyykö hän anteeksipyytäen Jumalan puoleen, uskooko hän synnit anteeksi Jeesuksen tähden.

Kun Johannes kirjoittaa, että koko maailma on pahuuden vallassa, ei hän tarkoita vain, että meitä ympäröivä aineellinen olevaisuus olisi paha. Hän näkee, että myös ihminen on sisimmässään paha. Ymmärtämätön maailma ei tunne Kristusta eikä ota häntä vastaan sielunsa pelastajaksi, ja sen vuoksi se elää Saatanan puristuksessa ja synnin orjuudessa, näin maailma on pahan vallassa. Näin maailma eli noin 100 vuotta Jeesuksen maailman tulon jälkeen, yhä enenevässä määrin maailma on pahan vallassa nyt 2000 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen. Samoja vaaroja piilee tänäänkin. Kristillistä sanastoa viljellään, mutta sanoille annetaankin aivan vääränlainen, Evankeliumin vastainen sisältö. Mitä omituisempia uskomuksia yritetään markkinoida kristillisyyden nimissä. Näin yritetään harhauttaa ihmisiä pois oikeasta uskosta. Samoin myös korostetaan ihmisen yltiöpäistä yksilönvapautta, jonka mukaan ihminen saa omalla kehollaan tehdä aivan mitä haluaa. Näin johdetaan tänäänkin ihmisiä haureuden syntiin. Yhtä vakava on tilanne tänäänkin, kuin kristinuskon alkuaikoina, ellei sitten vielä pahempi.

Ei Johannes tässä väitä, että me ihmiset emme syntiä tekisi. Kirjoittaahan hän kirjeessään aikaisemmassa kohdassa: (1 Joh. 1:8,9) ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Vain yksi oli synnistä vapaa, Jeesus Kristus. Paha, synti riippuu meissä loppuun asti, mutta Jumalasta syntynyt, siis Jeesus, varjelee meitä, niin ettei Paha saa meistä lopullista otetta.

Me tiedämme myös… kun on kirjoitettu. Jumalan Poika tuli ja antoi meille ymmärryksen, jotta tuntisimme Hänet, Todellisen, joka on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä. Siinä on meidän sielumme valo. Emme tarvitse muita harjoitteita, meditaatioita tai valaistusmiskokemuksia pelastustamme varten. Syntien tunnustaminen, niiden katuminen ja anteeksi pyytäminen Jumalan edessä sekä kaikkien syntien ja rikkomustemme uskominen anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, siinä on meidän pelastuksemme. Tämän ystävä sinäkin olet saanut kastelahjana omaksesi. Tämä vapauttaa sinut maailman orjuuttavasta pahuudesta, saat elää Jumalan lapsena vapaana ja autuudesta iloiten.

Jeesus sanoi aviorikkoja naiselle: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Eli saat tehdä matkaasi syntisi anteeksisaaneena, mutta kuitenkin varo tekemästä syntiä.

VASTAUS KATUVILLE

KEVÄT TERVEHDYS 11 VUODEN TAKAA

Puheenvuoro Ylistaro Halkosaaren rukoushuoneen, Kevätjuhlassa 01.03.2004

Joel 2:18-26

Silloin Herran rakkaus syttyi, hän armahti kansaansa ja maataan. Herra vastaa omilleen: - Minä annan teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette kylläisiksi. En anna teidän enää joutua vieraiden kansojen pilkattaviksi. Viholliset, jotka tulivat pohjoisesta, minä karkotan pois teidän kimpustanne. Minä hajotan heidät kuivaan ja autioon maahan, työnnän etujoukon itäiseen mereen saakka, jälkijoukon läntiseen mereen. Heidän raadoistaan nousee lemu, leviää mätänemisen löyhkä. He ovat ylvästelleet teoillaan! Älkää pelätkö, pellot, iloitkaa ja riemuitkaa! Herra tekee suuria tekoja. Älkää pelätkö, metsän eläimet! Autiot laitumet tulevat jälleen vihreiksi, puut kantavat hedelmää, viikunapuu ja viiniköynnös antavat runsaan sadon. Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne! Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen, lähettää sadekuurot ajallaan, antaa syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen. Silloin puimatantereet ovat täynnä viljaa, ja puristamoissa öljy ja viini tulvivat yli reunojen. Minä hyvitän teille ne vuodet, jolloin sadon söivät sirkat ja niiden toukat, vaeltajasirkat ja kalvajasirkat, tuo suuri sotajoukko, jonka lähetin teidän kimppuunne. Te saatte syödä ja tulette kylläisiksi, te ylistätte Herraa, Jumalaanne, joka on tehnyt ihmeellisiä tekoja teidän hyväksenne. Minun kansaani ei enää koskaan pilkata.

Profeetta kuulutti Israelin kansalle Herran päivän tulemista. ” - Puhaltakaa torveen Siionissa, antakaa hälytys minun pyhällä vuorellani! Vaviskaa, kaikki maan asukkaat: Herran päivä tulee. Se on jo lähellä. Se on pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja sumun päivä.” Hän kertoo miten ”Kansat vapisevat niiden edessä, ihmisten kasvot kalpenevat.” Mutta sitten seuraavassa luvussa profeetta kuuluttaa ”Vielä on mahdollista kääntyä”. Hän kehottaa kansaa katumaan. Jälleen hän pyytää torvensoittajia puhaltamaan väki koolle, nyt yhteiseen katumukseen ja rukoukseen.

Seuraavassa jaksossa sitten profeetta kuuluttaa:” Jumala vastaa katuville” Tästä jaksosta on tämän päivän tekstimme. Israelin kansan kohtalot olivat olleet taistelua, alistetuksi joutumista ja vitsauksia täynnä. Heinäsirkkaparvet olivat syöneet sadon. Nälkää oli nähty. Koettelemuksia oli ollut monenlaisia. Mutta jos kansa katuisi, sille annettiin lupaus. Saatiin lupaus uudesta keväästä, lupaus runsaasta sadosta ja yltäkylläisyydestä ja lupaus siitä, että viholliset tulisivat lyödyiksi.

Tässä profetioiden sarjassa on varmaan ennustusta ajallisen Israelin kohtaloihin. Mutta siinä on kyllä selvä ennustus ja lupaus Israelille hengellisessä mielessä. Kansa, joka vaelsi lain alla, eli hengellisen kadon kourissa. Epäjumalien palvonta ja Jumalasta luopuminen oli koko ajan uhkaamassa. Pakanakansat pilkkasivat Jumalan valittua kansaa. Nyt tuli ennustus uudesta keväästä. Öljyä ja viiniä oli aivan astiat yli virraten. Laitumet viheriöivät. Kaikilla oli ruokaa syötäväksi kylläiseksi asti. Kansa ylistäisi Herraa. Ei tätä yltäkylläisyyttä kuitenkaan luvattu kansan katumisen johdosta, vaan sen vuoksi, että Herran rakkaus syttyi, hän armahti kansaansa ja maataan.

Onko tuo yltäkylläisyyden aika jo koittanut? On. Yltäkylläisyyden ajan vuotuinen muistojuhla lähestyy. Lähes kaksituhatta vuotta on jo eletty yltäkylläisyyden aikaa. Jumala rakkaudessaan armahti koko maailmaa, lähettämällä Poikansa maailmaan kärsimään ristinkuoleman ja omalla hengellään sovittamaan kaikki maailman synnit. Jumala valmisti meille anteeksiantamuksen armosta, ilmaiseksi vastaanotettavaksi. Tätä hetkeä profeetta Joelkin ennusti. Lain ankara vaatimus tuli Golgatan ristillä täytetyksi. Kuolema ja saatanan ylivalta tulivat voitetuiksi. Alkoi riemun ja yltäkylläisyyden aika. Alkoi hengellisen kevään aika. Hengellisillä laitumilla viheriöi sana armon Evankeliumista. Golgatan veressä meille valmistettu armo on aivan ylenmääräinen. Me saamme sitä nauttia täysin niin paljon kun katsomme syntitaakkamme tarvitsevan. Pihistellä ei meidän tarvitse. Kaikille on riittävästi tarjottavaa. Meidän ei tarvitse kadehtia sitä muilta. Armoa ja anteeksiantamusta on meille riittävästi.

Vieläkin profeetan ääni kuuluu ja kuuluttaa herran päivän tulemista. Torven ääni kaikuu myös Suomen Siionissa, jolle kuulutetaan, että se päivä on lähellä. Elääkö tämä kansa armon yltäkylläisyydessä? Elääkö tämä kansa hengellistä kevättä vai riutuuko kansamme vieläkin laintekojen tekemisessä, vai onko kansamme kenties kokonaan Jumalasta vieroutunutta epäjumaliaan palvovaa joukkoa. Profeetan ääni kuuluu ”Vielä on mahdollista kääntyä”. Vielä on mahdollisuus tunnustaa synnit, katua niitä ja pyytää niitä anteeksi. Tämänkin kansan puolesta on Jeesuksen veri vuotanut Golgatalla Herran rakkauden merkiksi. Yltäkylläisyyttä tarjotaan meillekin. Vielä on mahdollisuus siirtyä jäätävästä talvesta viheriöivään kevääseen.

Profeetan sana on julistettu Israelin kansalle. Se kuuluu Suomen kansalle, mutta se kuuluu myös sinulle. Sinä ystävä, joka et enää jaksa tehdä parannusta, sinä, joka olet uupumassa hengellisten vaatimusten alle, sinä, jota omat synnit kauhistavat ja Herran päivän tuleminen pelottaa, sinä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ei sinun tarvitse, vaan sinä saat uskoa anteeksiantamuksen omalle sielullesi iankaikkiseksi autuudeksi. Siitä alkaa hengellinen kevät. Armon aurinko sulattaa mieltäsi vangitsevan jään ja kevät sateet virvoittavat hengellistä elämääsi. Saamme siirtyä ahdistuksista ja nälästä iloon ja yltäkylläisyyteen. Saamme siirtyä suorituspakosta lahjan vastaanottamiseen.

”Te saatte syödä ja tulette kylläisiksi, te ylistätte Herraa, Jumalaanne, joka on tehnyt ihmeellisiä tekoja teidän hyväksenne.” Nyt on juuri tuon ylistyksen aika. Herra on tehnyt ihmeellisiä tekoja meidän hyväksemme. Hän on rakkaudessaan valmistanut meille syntisille anteeksiantamuksen ja sen kautta avannut meille portit iankaikkiseen elämään. Vielä kiusaukset meitä ahdistaa, vielä kuolema meitä pelottaa, nälkäkin voi vielä yllättää, mutta silloin kerran iankaikkisuudessa nämä kaikki ovat täydellisesti poissa. Meidän ylistys täällä on vajavaista, mutta kerran taivaassa se kaikuu täydellisenä. Kaikki, mitä me teemme täällä elämän ajassamme, jää vajavaiseksi, mutta Jumalan armo on täällä ajassakin täydellinen. Sen me saamme täydellisesti uskolla vastaanottaa ilman mitään maksua. Tekstimme jälkeisessä osassa profeetta vielä kuin vakuudeksi yksityiselle kristitylle sanoo tutut sanat: ”Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu”.

Profeetta käski ensin soittaa torvea ja kuuluttaa Herran päivän tulemista. Sitten hän käski puhaltaa torveen uudelleen, kutsua koolle juhlakokous. Hän käski koota väen, vanhukset, lapset, sulhaset ja morsiamet. Siinä on meille tehtävä. Me jotka olemme löytäneet yltäkylläisyyden ja siitä tänään riemuiten kiitämme Herraa, meidän tulisi kuuluttaa Evankeliumia muillekin. Eikö nyt alkava kevät voisi olla näissä Kyrönjoki-varren seurakunnissa oikein sellaista rukousmyllyä, jossa jokaisessa seurakuntiemme tilaisuuksissa pyydettäisiin Pyhän Hengen virvoittavia kevätsateita meidän kotiseurakuntiimme. Olisi niin mahtavaa nähdä miten Jumalaa ylistävien joukko Pohjanmaan lakeuksilla kasvaisi jälleen, niin kuin ennen, hengellinen kevät alkaisi viheriöidä ja kesälinnut laulaa.

”Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne! Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen, lähettää sadekuurot ajallaan, antaa syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen.”