SYNTINEN NAINEN FARISEUKSEN TALOSSA

Veteli srk-talo Lähetysjuhla 24.2.2013

Luuk 7:48-50. Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut". Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?" Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

Tervehdys Vähästäkyröstä, eli pitäisikö sanoa Vaasasta. Armi-serkku pienen tökkäyksen jälkeen kutsui meitä tänne Veteliin. Kiitos kutsusta. Me olemme tulleet tänne siis kutsuttuina. Tuossa Raamatun kohdassa on kerrottu merkillisestä tapauksesta, siinä Jeesus oli kutsuttu aterialle fariseuksen kotiin. Vaikea on tietää, mikä oli perimmäinen syy, miksi fariseus oli kutsunut Jeesuksen kotinsa. Oliko syy uteliaisuus tai kenties tietojen urkinta Jeesuksen toimista. Jeesus ei kuulunut fariseuksien läheisiin ystäviin. Vastaanotto oli ollut asiallinen, mutta ei erityisen ystävällinen. Emme tiedä myöskään miten luontevaa seurustelu oli ollut, mutta sitten tilanne sai vielä eriskummallisemman suunnan. Ruokasaliin tunkeutui täysin sopimattomalla tavalla, täysin sopimaton henkilö, joka vielä käyttäytyikin täysin sopimattomasti. Näin ainakin sen aikaisten käyttäytymistapojen mukaan ajateltuna. Ruokailijat olivat aterialla puolittain makuuasennossa matalan pöydän ääressä. Jeesuksen toisella puolella oli illan isäntä, uskonnollista eliittiä edustava lain tuntija, joka kaikissa elämänsä käänteissä pyrki noudattamaan Mooseksen lain ja perinnäissääntöjen määräykset ja nyt Jeesuksen jalkojen viereen oli asettautunut sisään hiipinyt julkisyntinen nainen, jonka tilan jokaisen kaupungissa piti tietää ja tuntea.

Isäntä odotti, että Jeesus häätäisi naisen pois. Hän jopa mielessään epäili, mahtaako Jeesus olla profeetta, kun antaa tällaisten tapahtua. Ehkäpä tässä olikin syy ateriakutsuun. Pitojen isäntä halusi tarkemmin tutkia Jeesusta, mikä mies hän oli. Näihin omiin ajatuksiinsa isäntä sai Jeesukselta ojennusta vertauksella kahdesta velallisesta, joista toinen sai anteeksi lähes kahden vuoden palkkaa vastaavan velan ja toinen sai anteeksi vajaan kahden kuukauden palkan suuruisen velan.

Mutta miksi tuo nainen tunkeutui kutsumattomana tuohon tilaisuuteen. Nainen osoitti katumusta elämäntavastaan. Hän pyrki parannukseen, etsi uutta tietä, mutta ei ollut löytänyt mitään muuta mahdollisuutta kuin tulla Jeesuksen luo. Elä­mä näytti ajautuvan umpikujaan. Sikäläisessä yhteiskunnassa hänellä ei ollut mahdollisuutta päästä ihmisarvoiseen asemaan. Hän tiesi myös mikä häntä odottaisi ajanrajan takana. Hän tiesi, mitä seuraa Jumalan tahdon vastaisesta elämästä. Kerta kaikkiaan ei ollut muuta mahdollisuutta. Ainoa mahdollisuus oli jopa hyvien tapojen vastaisesti työntyä Jeesuksen luo ja pyytää Häneltä armoa ja anteeksiantoa. Hän oli valmis uhraamaan ehkä koko omaisuutensa, osoittaakseen rakkautta Jeesukselle. Kaikki muut tiet olivat nousseet pystyyn. Se oli ainoa mahdollisuus. Hädässä nainen uskoi Jeesukseen.

Mitä tapahtui? Nainen sai kuulla ihanat synninpäästön sanat: "Kaikki sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Nämä sanat kaikuivat naisen korviin ehdoitta, ilman mitään ansiota tai edes lupausta elämän parannuksesta. Hänelle lausuttiin sanat, jotka avasivat tuolle syntisellä elämäntavalla itsensä ahdinkoon ajaneelle naiselle taivaan. Sitähän se tarkoittaa, kun kaikki synnit julistetaan anteeksi. Ei niitä kerta kaikkiaan enää ole olemassakaan. Kun synnit ovat poissa, taivas on auki.

Miksi tämä tapahtui? Senkö vuoksi, että nainen uhrasi hyvän hajuisen kalliin öljyn osoittaakseen pitävänsä Jeesuksesta. Senkö vuoksi, että nainen osoitti Jeesukselle ylenpalttista arvonantoa. Ei! Vaan juuri siksi, että hän uskoi Jeesukseen. ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” Usko siihen, että Jeesus antaa synnit anteeksi, pelasti tämän syntisen naisen. Teksti ei kerro naisen myöhemmistä kohtaloista, mutta kun hän sai paljon anteeksi, niin kyllä hän varmaan pyrki myös omaa elämäänsä kohentamaan.

Jotenkin tuo tilanne Simonin kodissa tuo mieleeni tilanteen Golgatalla, vähän ennen Jeesuksen kuolemaa. Hänen molemmilla puolilla ristinpuulla oli syyllisiä kärsimässä tekojensa ansaitsemaa rangais­tus­ta. Toinen saattoi olla hieman suurempi rikollinen kuin toinen. Molemmat olivat kuitenkin syyllisiä ja rangaistuksensa ansainneita. Toinen katui ja sai Jeesukselta lupauksen paratiisiin pääsystä. Toisen kohtalosta ei Raamattu kerro mitään. Simonin kodissa syntinen, katuva sai armon, mutta ehkä ihmisten edessä kunniallista elämää eläneestä, mutta Jeesuksen Jumaluutta epäilleestä fariseuksesta ei puhuta mitään. Syntien määrä ei merkinnyt Jeesukselle mitään. Usko tai epäusko Häneen ratkaisi aina lopputuloksen. Siinä oli kaksi velallista, toinen kenties ihmisten silmissä suurempi velallinen, mutta kumpikaan ei itse pystyisi velkaansa maksamaan, ei kahden vuoden eikä edes kahden kuukauden palkkaa vastaavaa summaa. Ei siinä auttanut velkajärjestelyt. He eivät olisi kumpikaan voineet maksaa velasta edes pientä murto-osaakaan. Ainut mahdollisuus oli suostua täydelliseen velkojen anteeksisaaminen. Nainen suostui vastaanottamaan armon. Fariseus kenties jatkoi omaa piinaavaa lyhennyssuunnitelmaansa, joka vain päivä päivältä kasvatti velkaa. Ellei muutosta hänen kohdallaan tulisi tapahtumaan, hänen kohtalonsa tuli olemaan iankaikkinen kadotus.

Ystävä hyvä! Tunnetko sinä olevasi elämän umpikujassa oleva, kaikkien hyljeksivä syntinen vai elämässä pärjäilevä lainkuuliainen kirkossakävijä. Onko velkasi 50 tai 500 denaaria. Tunnusta rohkeasti, että et pysty maksamaan kumpaakaan summaa. Summan suuruudella ei ole iankaikkisuutemme kannalta mitään merkitystä, vaan kysymys on siinä, uskotko sinä, että Jeesus on juuri sinun syntisi ottanut päälleen, kantanut juuri sinun syntisi Golgatan ristille ja siellä maksanut ne Jumalan edessä omalla verellään? Uskotko, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, sinun henkilökohtainen Vapahtajasi? Ei siinä meidän tekomme tai uhrauksemme paina mitään, vaan vain usko rajattomaan anteeksiantamukseen voi meidät pelastaa.

Paljon saamme anteeksi, rakastakaamme Jeesusta yli kaiken ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Ei meitä ole kutsuttu syntisiä luokittelemaan ja ryhmittelemään, vaan meitä kutsutaan saarnaamaan evankeliumia ja julistamaan syntejä anteeksi. Vaikka maailma oikeuksiamme kyseenalaistaakin, me saamme Jumalan sanan ja kasteemme oikeutuksella viedä rohkeasti ja joka tilanteessa anteeksisaamisen sanomaa eteenpäin.

Tänäänkin me saamme asettautua syntisen naisen paikalle, täysin kurjina ansiottomina. Saamme tunnustaa Jumalan edessä koko elämämme kurjuuden ja saastan, syntiemme valtavan määrän.  Saamme katua tekojamme. Mutta meille kaikuvat tänäänkin Jeesuksen omat sanat: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa." Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovinto­veressä. Ystävä sinulle kurjalle syntiselle on taivas avoinna. Siitä saamme tänään riemuita ja kiittää. Kun vuoden 1642 Raamatun käännöksessä puhutaan riemuvuodesta, käytetään sanaa cajahdoswuosi. Se on hyvä sana. Annetaan mekin riemun kajahtaa niin, että se kuuluu maan ääriin saakka.

PASUUNOIDEN PUOLUSTUS

eli mitä Jerikossa todella tapahtui?

Melkein aina, kun puhe kääntyy pasuunoihin, nousevat esille Jerikon tapahtumat. Monilla on jonkinlainen tieto Jerikon muurien sortumisesta ja tällä jotenkin syyllistetään pasuunoita. Puolustaakseni pasuunoita, päätin tutkia Jerikon tapahtumia hieman tarkemmin.

Olivatko kysymyksessä todella pasuunat, joilla Jerikossa soitettiin?

Meidän vanhempi sukupolvi on ahkerasti lukenut vuoden 1938 raamatun käännöstä, jossa Joosuan kirjan 6 luvussa puhutaan oinaansarvisista pasuunoista. Ei siis ollut kysymyksessä tänä päivänä tunnettujen Yamahan tai Bachin eikä Jupiterinkaan tuotteista. Tästä on omaksuttu vain sana pasuuna, joka on juuttunut mieliin.

Nykyinen Raamatunkäännös (-92) puhuukin seitsemästä oinaansarvisesta torvesta.  Ei enää siis puhutakaan pasuunoista, vaan yleensä torvista. Svenska Bibeln (-81) käyttää tässä termiä jubelbasun. Ei siis mikään tavallinen pasuuna vaan juhlapasuuna. Saksalainen LutherBibel (-84) puhuu kyllä seitsemästä pasuunasta. Englanninkielinen Good News Bible (-92) käyttää tässä yhteydessä sanaa trumpetti. Samoin New International Version Raamatunkäännös puhuu oinaan sarvisista trumpeteista. Suomenkielisessä vuoden 1642 käännöksessä Joos. 6:4 kuuluu: ”Ja seidzemen Pappia ottacan seidzemen cajahdoswuoden Basunata Arkin eteen.” Otappa tuosta nyt sitten selvää, kysymys on varmaan riemuvuoden pasuunasta. Vuoden 1776 käännöksessä kohta on näin:” Ja seitsemän pappia ottakaan seitsemän riemuvuoden basunaa arkin eteen”. ”Riemuvuosi on 3. mooseksen kirjassa määrätty juhlavuosi, jota kehotetaan viettämään riemuvuotta joka 50. vuosi. Riemuvuonna maa piti jättää viljelemättä, maa palauttaa entisille omistajilleen ja juutalaiset orjat vapauttaa” (Wikipedia.org).

Riemuvuoden basuna on todennäköisesti ”Šofar tai shofar, joka on Tooran määritelmien mukaan puhtaan (kosherin) eläimen, tavallisesti oinaan, vuohen tai lampaan sarvesta valmistettu soitin, jota käytetään juutalaisten juhlamenojen yhteydessä. Šofar on yksi vanhimmista juutalaisista soittimista ja sen ulkomuoto ei juuri ole muuttunut vuosituhansien aikana.”

(Kuva ja lainaus: Wikipedia.org). Soitinta käytettiin ilmeisesti signaalitorvena juhlien alkamisen ilmoittamisessa.

Melko todennäköistä on, että tällaisia soittimia käytettiin myös Jerikossa. Onko se sitten pasuuna, trumpetti vai vain yksinkertaisesti torvi, on tulkinta kysymys, jolla ei loppujen lopuksi ole tapahtumien kulun kannalta merkitystä.

Mitä Jerikossa tapahtui noin 1550 vuotta eKr.

Israelin kansa oli tulossa Kanaanin maahan 40 vuotta kestäneeltä pakomatkaltaan Egyptistä. He ylittivät Jordan-virran jonka länsipuolella oli vahvasti linnoitettu kaupunki, Jeriko. Kaupunki oli tavallaan viimeinen este luvatun maan haltuunottamisessa. Ylitettyään Jordanin, ennen Jerikon valloitusta Israelilaiset söivät jo luvatun maan ravintoa. Mannan tulo loppui. Mooseksen kuoleman jälkeen kansan johdossa oli Joosua, joka sai Jumalalta ohjeet Jerikon kaupungin valloittamiseen.

Joosua noudatti tarkkaan Jumalan antamaa käskyä. Kuutena päivänä kaupungin muuria kiersi kulkue, sotaväen etujoukko edellä, sitten seitsemän torvensoittajapappia puhaltaen torviin. Heidän perässään kannettiin liitonarkkia ja sitten seuraavana tuli muu väki. Joka päivä kierros tehtiin yhden kerran. Seuraavan, seitsemännen päivän tapahtumista kertoo Joos. 6:16. ”Kun papit seitsemännen kierroksen jälkeen puhalsivat torviinsa, Joosua antoi israelilaisille käskyn: "Kohottakaa sotahuuto! Herra antaa kaupungin teidän käsiinne.” Joos. 6: 20. ”Kansa kohotti sotahuudon, kun papit puhalsivat torviinsa. Heti torvien äänen kuultuaan kansa kohotti sotahuudon. Silloin Jerikon muurit sortuivat, ja joukot hyökkäsivät kaupunkiin, joka mies siitä paikasta missä seisoi. Näin israelilaiset valtasivat kaupungin.”

Aiheuttiko torvien ääni muurien sortumisen - luhistivatko ”pasuunat” muurit?

Ensinnäkin muurien sortuminen ei ollut Israelilaisten näkökulmasta moitittava terroriteko, vaan se palveli Jumalan lupausten täyttymistä. Muurien sortuminen avasi tien luvattuun maahan. Näin ”pasuunat” olivatkin edesauttamassa Jumalan tahdon toteutumista. Torvien soitto oli merkki merkittävien tapahtumien alkamisesta uuden aikakauden tapahtumien kynnyksellä. Entä mikä osuus oli kansanjoukkojen valtavalla sotahuudolla. Siitä ei koskaan puhuta Jerikon murtumisen yhteydessä.

Todellinen syy

Uskon, että ei ”pasuunoiden” soitto eikä kansan huutokaan muureja kaatanut, vaan Jumala antoi muurien luhistua, kenties sattuneen maanjärsityksen johdosta. Kansa, Joosuan johdolla, totteli Jumalan antamaa käskyä ja kävi rohkeasti valloittamaan lujasti linnoitettua kaupunkia luottaen Jumalan voimaan. ”Pasuunoiden” soitto oli merkki viimeisen, luvattuun maahan pääsemisen esteen luhistumisen alkamisesta. Muurien särkemisestä emme voi pasuunoita syyttää, vaan saamme kiittää niitä signaalista, joka herätti näkemään Jumalan suurien tekoja ja lupausten täyttymistä.

Tuleva keikka

Seitsikolla on vielä ainakin yksi tehtävä edessäpäin. Ilmestyskirjan enkelit soittavat kuusi merkkisoittoa, jotka ilmoittavat viimeisten taistelujen ja vitsausten alkamisesta. Sitten Ilm. 10:7 kertoo: ”Kun tulee päivä, jolloin seitsemäs enkeli kohottaa torvensa ja puhaltaa, on Jumalan salattu suunnitelma viety päätökseen, sen mukaisesti kuin hän on palvelijoilleen profeetoille ilmoittanut." Näiden viimeisten taistelujen jälkeen pääsemme luvattuun maahan, ikuiseen rauhaan, samoin kuin Israelilaiset pääsivät erämaavaellukselta Jerikon luhistumisen myötä luvattuun mahan.

Meidän torvet

Harvoilla meillä taitaa olla käytössä oinaan sarvesta tehtyjä Sofar-soittimia. Meillä on vaski- ja monia muita soittimia, joilla voimme olla soittamassa signaalia, että kansa heräisi näkemään Jumalan suuria tekoja, noudattamaan hänen sanaansa, että joukot olisivat joka hetki valmiina taisteluun Jumalan vihollista vastaan. Saamme myös olla muistuttamassa, että Jumalan voiman varassa me voitamme vahvimmankin vihollisen. Saamme käydä rohkeasti omaa matkaamme. Jo matkalla voimme virittää kiitosvirren, siitä että Jeesuksen verellä ovat taivaat avattu ja meille pääsy luvattuun maahan valmistettu. Tässä seitsikossa saa olla jokainen niillä lahjoilla, mitä on Jumalalta saanut, vaikka ei omistaisi mitään soittimia eikä musiikin lahjoja.

VALO VOITTAA

Vähäkyrö 3.2.2013 seurakuntatalo, SK-lauluilta

2 Kor 4:6-7. Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.

Syksyn synkeys ja keskitalven pimeys alkaa olla voitettuna. Kun päivä on pilvetön, on kirkkaus valkoisilla hangilla jo sanoin kuvaamaton. Vietämme tänään Valon ja valon päivää.

Nykyinen Raamatunkäännös sisältää 224 kertaa sanan valo. Aivan aluksi Jumala loi taivaan ja maan, mutta seuraavaksi tulikin sitten valo. Jo Raamatun kolmannessa jakeessa kerrotaan, miten Jumala loi valon sanoilla ”Tulkoon valo!” ja valo tuli (1Moos.1:3).

Myös Jouluevankeliumissa me aistimme suuren valon läsnäolon (Luuk. 2:9-10): Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle”.

Kolmas Raamatun kohta, jossa valo loistaa kirkkaasti on (Matt.4:16): ”Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus”. Näillä sanoilla Jeesus osoitti, että profeetta Jesajan ennustus oli hänessä täyttynyt. Valo on aina tuonut mukanaan maailmaan suuria muutoksia.

Näinä päivinä on Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta kuultu synkkiä uutisia. Synkkä oli Damaskoksen kristittyjen tilanne myös Paavalin aikoihin. Hän oli matkalla sinne vangitsemaan kaupungin kristittyjä. Pimeä kiihko oli vallannut hänet, mutta matkalla Damaskokseen Paavalin elämään tunkeutuikin Jumalan häikäisevä valo, joka ihan sokaisi hänet. Paavalille kokemus oli niin valtava, että hän vertaa kääntymistään maailman luomiseen. Hän oppi tuntemaan Jumalan kirkkauden, joka säteilee Kristuksen kasvoilla. Paavali koki uuden luomisen, hänessä alkoi uusi elämä. Kirkkaus oli niin valtava, että Paavali koki myös kutsun lähteä rakentamaan uutta luomakuntaa Jumalan sanalla, levittämään kokemaansa Evankeliumin valoa. Valo synnyttää uskoa ja usko uutta elämää.

Kun kevään valo kasvaa, se herättää luomakunnan uuteen eloon. Se saa aikaan käsittämättömiä asioita. Se murtaa jään, se sulattaa lumet, se saa kasvikunnan viheriöimään ja linnut laulamaan. Kevään auringossa on todella valtava, uutta luova voima.

Jumalan väärentämättömässä Evankeliumin sanassa on vielä suurempi voima. Se sulattaa synkät, routaiset sielut synninunesta. Se saa herätyksen tuulet humisemaan. Se saa ihmiset kulkemaan tietä, joka vie taivaaseen. Se kirvoittaa ihmismielissä, kevätlintujen tapaan kiitoslaulun.

Kristuksen kasvoilla loistaa Jumalan rakkauden kirkkaus. Se kirkkaus kertoo, että kaikki sinun syntisi on Jeesus maksanut Golgatan ristillä. Olet lunastettu, olet taivaan perillinen. Kun olemme oppineet tuntemaan tuon kirkkauden, meitäkin kutsutaan levittämään sitä eteenpäin. Meitä kutsutaan heijastamaan Kristuksen kirkkautta tähän hengellisesti pimeään maailmaan.

Tiedämme, että saviastia on hauras. Se rikkoutuu helposti. Meidän aikana sille ei anneta paljon arvoakaan. Aarre saviastiassa ei tarkoita sitä, että Raamattu olisi jotenkin hauras saviastia, jossa suunnaton Evankeliumin aarre on. Evankeliumi, Jumalan sanan aarre löytyy kyllä juuri Raamatusta, mutta sitä Paavali ei tässä tarkoita. Apostoli on edellä ylistänyt virkansa suuruutta, jopa uuden luomakunnan rakentajan viraksi, nyt hän kuitenkin vertaa itseään hauraaseen, halpaan saviruukkuun. Jumala käytti ja käyttää valtavassa työssään heikkoa, syvälle langennutta ihmistä. Näin Evankeliumin voima ymmärretään paremmin olevan peräisin Jumalasta eikä ihmisestä. Jos kuninkaat korskeiden sotilaiden avustamana olisi viemässä sanomaa, olisi vaikeampaa erottaa, onko oppi Jumalasta vai ihmisestä. Luulen, että Jumalan on myös helpompi saada käyttöönsä särkyneen saviruukun kappaleista koottuja ihmisiä, kuin ylhäisiä hoviherroja. Sinäkin olet armahdettuna syntisenä sovelias heijastamaan Jumalan rakkauden kirkkautta. Saamme lähteä, kilpaa kevätauringon kanssa, heijastamaan Jumalan kirkkautta ja hyvyyttä. Saamme olla herättämässä uutta elämää.