SOVINTO

Vähäkyrö Savilahtitalo 11.10.2015

Kol 1:21-23
Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija.

Kolossaan seurakunta oli todennäköisesti syntynyt, monien muiden alkuseurakuntien tapaan, juutalaisyhteisöön. He olivat ja vanhastaan tunteneet lain opetukset, mutta Kristusta he eivät olleet tunteneet. Nyt kristillinen seurakunta oli Pyhän Hengen voimasta syntynyt tälle alueelle. Työn menestyessä myös haraopit alkoivat Kolossassakin elää. Näin aina tapahtuu. Siellä missä Pyhä Henki herättää ihmisiä, siellä aina myys kiusaajakin aktivoituu. Näin on ollut maailman alusta ja näin on tänäänkin. Sen vuoksi Paavalin oli ojennettava ja rohkaistava seurakuntaa.

Ennen tämän päivän tekstiosuutta Paavali laajasti kertoo kirjeessään Jeesuksen suorittamasta sovituksesta. Tekstimme ensimmäisessä jakeessa on merkille pantavaa se, mitä apostoli kertoo tuon sovituksen ajankohdasta. Ennen kuin kolossalaiset olivat kuulleet Kristuksesta mitään, oli sovitus tapahtunut. Kolossalaiset olivat olleet Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä. Jo silloin, kun he vielä elivät juutalaisessa omavanhurskaudessa, kaikenlaisissa muissa synneissään, sovitus oli tapahtunut.

Sovinto
Sanassa sanotaan ”mutta nyt on tehty sovinto”. Siis koska nyt? Sovinnon teko tapahtui kahdessa vaiheessa. Sovinnon perusta tehtiin Kristuksen ristinkuolemassa. Se on ehdottomasti sovinnon ensimmäinen ja välttämätön edellytys. Toinen vaihe toteutui silloin, kun kolossalaiset kuulivat evankeliumin ja ottivat sen uskolla vastaan.

Ketkä olivat sovinnon osapuolet ja mikä oli sen sisältö?
Jumala näki hyväksi tehdä sovinnon ja vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on taivaassa ja maan päällä ja taivaissa. Toisena osapuolena oli Jumala ja toisena osapuolena koko maailman kaikkeus, koko universumi. Ei käyty sopimusneuvotteluita, joissa olisi yömyöhälle tingitty vastapuolen vaatimuksista, vaan Jumala näki hyväksi ja hän teki sovinnon. Erityisesti nyt tässä tilanteessa sanat kohdistetaan kirjeen saajille, kolossalaisille, jotka olivat vasta kääntyneet kristinuskoon. Sovinnolla on aina vaikutuksia molempiin sopimusosapuoliin. Jumala oli ennen vihassaan antanut pakanoiden pysyä synneissään, mutta nyt Kristuksen kuoleman jälkeen heille julistetaan evankeliumin ilosanomaa syntien anteeksisaamisesta. Jumalan viha leppyi. Mutta nyt myös entisistä pakanoista, Jumalan kieltäjistä onkin tullut Jumalalle kelpaavia pyhiä.

Miten sovinnonteko tapahtui?
Jumala on kolmiyhteinen Jumala, joka oli Jeesuksessa, kun hän vaelsi maan päällä. Hän oli aito ihminen, mutta samalla kertaa Hän oli Jumala. Ihminen, Jumalan Poika, Jumala kantoi Getsemanesta Golgatan ristille omassa lihallisessa ruumiissaan koko maailman syntitaakkaa. Huomaa, että tässä kohdassa ei siis puhuta siitä Kristuksen ruumiista, jonka kristillinen seurakunta muodostaa. Tuska hänen ruumiissaan oli hirveä, Jumalan Poika hikosi verta. Hänkin oli luhistumaisillaan taakan alle, Hänkin pelkäsi Jumalan hylkäämistä. Niin kamala oli koko maailman syntitaakka, jonka Jeesus kantoi Golgatan ristille. Siellä Jeesus maksoi hengellään ja verellään meidän rikostemme hinnan. Hän kärsi rangaistuksen, jonka olisi kuulunut meidän kärisä. Kun velka tuli maksetuksi, rikoksista rangaistus käristyksi, silloin oli pohja sovinnolle syntynyt.

Näin ihmiset voivat Jeesuksen ansion tähden nyt tulla rauhallisin mielin pyhinä ja nuhteettomina Jumalan eteen palvelemaan Häntä, mutta kerran myös iankaikkisen tuomarin kasvojen eteen tuomiota kuulemaan.

Ystävä hyvä! Paljon ennen kuin sinä synnyitkään, paljon ennen kuin sinä syntejäsi teitkään, ne olivat jo sovitettu Jumalan edessä. Vaikka ihminen ei itse tietäisi mitään Kristuksesta tai vaikka hän itse ei edes tunne omia pahoja tekojaan, hänen syntinsä ovat sovitetut. Niistä on täysi lunastushinta maksettu. Jeesuksen kuolemassa Jumala sovitti koko maailman synnit ikuisiksi ajoiksi. Koko maailma on autuas. Jumalan pelastusteko on ollut täydellinen pian 2000 vuotta. Ylösnousemisen jälkeen Jeesus käski julistaa evankeliumin kaikelle kansalle, kaikille luoduille. Kaikki ovat tuon Jeesuksen sovitusteon perusteella Jumalalle kelpaavia. Näin syntiemme sovitus, lunastus, on täysin meistä tai meidän tunteistamme riippumaton Jumalan teko. Lunastus on todellinen, tuntuu meistä miltä hyvänsä, tai ajattelemme uskon asioista, miten päin tahansa.

Armo on rajoittamaton, sovitus kuuluu koko maailmalle. Mutta apostoli jatkaa ”Teidän on vain pysyttävä…”. Mitään muuta ei meidän tarvitse tehdä. Kaikki muu on tehty. Meidän tulee elää uskon yhteydessä Kristuksen kanssa. Me Hänessä, Hän meissä. Niidenkin osalta, jotka lunastusarmoa pitävät halpana, Jumalan Pojan pyhä veri on kyllä virrannut, mutta se meni hukkaan. Halveksijat polkevat sen lokaan. Hylkääjän kohtalo on iankaikkinen kadotustuomio. Tästä pelastustiestä, armon tiestä meille kertoo pyhä Raamattu ja Evankeliumi, joka kuuluu kaikille ja on vietävä kaikkeen maailmaan. Meidän tulee pysyä evankeliumissa, piirtoakaan sen totuudesta periksi antamatta. Meille kyllä yritetään syöttää omien tekojen ja oman elämän parannuksen välttämättömyyttä. Vain itse ansaittu ja omin käsin tehty näyttää meille ihmisille arvokkaalta. Tarjotusta lahjastakin meidän pitäisi päästä maksamaan, – ainakin vähän, osakorvaus. Jumalan armolahjan arvo on niin valtava, että me emme pysty siitä senttiäkään maksamaan. Turha lähetö yrittämäänkään. Ainoa mahdollisuus on Evankeliumin osoittama armon tie. Jos luovumme sanasta ensin vähän, vaarana on, että ei meillä ole kohta ollenkaan evankeliumia, se on vesitetty kokonaan ja koko kansa syösty kadotukseen. Evankeliumiin ja sen armolupauksiin lujasti luottaen kuljemme Isän luokse.

Asia kiteytettynä: Koko maailman on Jumala sovittanut itsensä kanssa yhdellä kertakaikkisella, ikuisesti riittävällä uhrilla, joka on Jeesus Kristus Jumalan Poika. Tämän meille evankeliumi ilmoittaa Jumalan omana sanana, josta me pidämme lujasti uskolla kiinni. Pelastuksen perusta on ollut jo lähes 2000 vuotta valmiina, mutta tänään kohdallamme toteutuu se toinen vaihe. Saamme evankeliumin sanan perustella uskoa jokainen omalla kohdallamme kaikki syntimme anteeksiannetuiksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä kalliissa sovintoveressä. Sen perusteella olemme autuaita, olemme taivaan perillisiä.

ENKELI PELASTAJANA

Vähäkyrö srk-koti lauluilta 4.10.2014

(Kirkkoraamattu 1933/38: Ap.t. 12:9-11)
9. Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn.
10. Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä.
11. Kun Pietari tointui, sanoi hän: ”Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti.”

Pietari on vangittuna, pimeässä vankilassa, erittäin vahvasti vartioituna. Hän oli sidottuna kahteen vartijaan kiinni. Lisäksi oli vielä neljä muuta vartijaa. Seuraavana päivänä hänet oli määrä asettamaa kansan eteen, joka varmasti olisi tuominnut hänet kuolemaan. Herodes oli määrännyt hänet vangittavaksi ja odotti saavansa Pietarin teloituksesta osakseen kansan arvonantoa.

Kaikesta tästä huolimatta Pietari nukkui rauhallisesti vankityrmässään, kunnes Herran enkeli tuli ja pelastamaan Pietarin vankeudesta. Vaikka vankila täyttyi valosta, ei Pietari herännyt, niin sikeässä unessa hän oli. Enkelin täytyi oikein tönäistä häntä saadakseen Pietarin lähtemään hänen mukaansa ulos vankilasta. Enkeli saattoi hänet kaikkien vartioiden ohi vapauteen ja saattoi vielä jonkin matkaa kadullakin. Pietari ei oikein tajunnut silloinkaan mitä oli tapahtunut. Vasta kun enkeli oli lähtenyt, hän tajusi, että Herra oli pelastanut hänet Herodeksen ja kansan käsistä. Enkeli oli Jumalan sanansaattajana. Hän toteutti Jumalan antaman pelastustehtävän. Silloin oli pääsiäinen. Varmaan Pietarilla kävi mielessä, ne ehkä joitakin vuosia aikaisemmin tapahtuneet pääsiäisajan tapahtumat, jolloin hän kolmasti kielsi Jeesuksen ja kukko lauloi. Nyt hänellä oli erilainen pääsiäinen.

Oletko ystävä sinäkin Herodeksen vanki? Oletko teljettynä monien lukkojen, kaltereiden ja vartijoiden taakse. Nukutko sinäkin sikeästi pimeydessä odottaen lähestyvää, kenties piankin tulevaa tuomiota? Ehkä sinäkin tiedät, osaat ainakin aavistaa millainen tuomio sinua tekojesi perusteella odottaa.

Jouluyönä Betlehemin kedolla pimeydessä loisti taivaallinen kirkkaus. Enkeli ilmoitti suuren ilon, kaikelle kansalle, teille on syntynyt Vapahtaja. Pääsiäisaamun kirkkaudessa enkeli ilmoitti, ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Jerusalemin vankilassa Pietarille loisti suuri valo ja enkeli oikein tönäisi hänet unesta liikkeeseen ja vapauteen. Siellä missä Jumalan lähettämät enkelit toimivat, siellä loistaa valo ja vallitsee ilo.

Ystävä, joka tunnet, että syntisi kahlehtivat sinua Herodeksen lailla. Sinä, joka pelkäät viimeistä tuomiota, iankaikkista kadotustuomiota. Sinä, jonka maailma näyttää synkältä peräti toivottomalta. Sinulle tänään, Mikkelinpäivänä, enkeli Jumalan sanansaattajana ilmoittaa suuren ilon. Hän tökkää sinua kylkeen, herää jo nukkumasta, sinulle on syntynyt Vapahtaja, hän on maksanut sinun syntivelkasi, hän on noussut ylös kuolleista ja näin voittanut kuoleman vallan. Nouse pimeydestä, saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Synnin kahleet on murrettu, vankilan kalterit on poistettu. Olet vapaa lähtemään, iankaikkiseen elämään.

Kaikki on tehty sinulle valmiiksi, korvauksetta vastaanotettavaksi. Voit iloiten kulkea uskossa kohti taivasta. Mutta varo, että synti ei saa sinua uudelleen sidotuksi kahleisiinsa. Kilvoittele matkallasi niiden ohjeiden mukaan, mitkä Jumala on meille matkaohjeeksi antanut. Pysy lujana Jumalan sanassa, niin saavutat iankaikkisen elämän.