JOULUTERVEHDYS

SANANEN JOULUN EVANKELIUMISTA

Luuk 2:8-14 UT 2020 käännöksen mukaan

Paimenet ja enkelit

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Herran enkeli tuli heidän luokseen, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. He pelästyivät pahoin, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille suuren ilouutisen, joka koskee koko kansaa. Daavidin kaupungissa on tänään syntynyt teille Pelastaja. Hän on Kristus, Herra. Tunnistatte lapsen siitä, että hän makaa kankaaseen kapaloituna heinien päällä kaukalossa.» Äkkiä enkelin seuraksi ilmestyi valtava taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa:

»Kunnia korkeuksien Jumalalle

ja rauha maan päällä ihmisille,

joita hän rakastaa.»

Suomen Kuvalehdessä oli vasta artikkeli Ylä-Lapissa, Inarin kunnassa sijaitsevasta Angelin kylästä. Sieltä on matkaa lähimpään katuvaloon 62 km. Tähän vuodenaikaan siellä vallitsee syvin kaamosaika. Siellä on todella pimeää. Tänä vuodenaikana on täälläkin pimeää pimeää, vaikka katuvalojakin on melko tiheässä. Keskipäivälläkin on hämärää, varsinkin jos on hiemankin pilvinen sää. Tiedämme, että myös etelän mailla auringon laskettua tulee nopeasti pimeää. Vaikka päivällä aurinko porottaa, öisin on pimeää ja kylmääkin. Jeesuksen syntymän aikoihin ei keinovalojakaan tuikkinut missään päin. Voidaan sanoa, että tienoon peitti absoluut­tinen, täydellinen pimeys. Siellä pimeyden keskellä oli sikäläisen yhteiskunnan halveksimat paimenet vartioi­massa laumojaan. Ei yksin pimeys pelottanut, vaan he olivat kylmissään ja peloissaan myös petojen varalta. Aistit olivat todella viritetty äärimmilleen ja tilanne jännittynyt.  

Tähän jännitteiseen tilanteeseen leimahti yht´ äkkiä taivaallinen kirkkaus. Ei ollut ihme, että paimenet säikähtyivät todella isosti. Kirkkaudessa enkelit ilmoittivat paimenille suuren ilosanoman, ei syytä pelkoon. Nyt oli maailman Pelastaja syntynyt hän, jota oli vuosisatoja odotettu. Viestiin yhtyi suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he yhdessä ylistivät Jumalaa ja kuuluttivat hänen kunniaa.

Ketkä siis saivat ensimmäisenä viestin Vapahtajan syntymästä. Viesti ei ensimmäisenä mennyt tietotoimistoihin maailman laajuiseen jakeluun tai kuninkaiden hoviin tai valtaapitävien kartanoihin, vaan viesti kaikui ensimmäisenä yhteiskunnan vähäosaisille, jotka siellä pimeydessä värjöttelivat peloissaan harjoittaen hyljeksyttyä ammattiaan. Tustussa joululau-lussakin laulamme ”Enkelit ensin, paimenille lauloi”. Ehkä tuon tanskalaisen laulun sanat voitaisiin paremmin kääntää suomeksi sanoilla ”enkelit lauloi ensin maan paimenille”. Sanalla ensin on pääpaino.

Paimenet kuulivat viestin ensin, sitten se levisi myös Herodeksen hoviin ja viimein se on kaikunut sieluista sieluihin, - tänne meillekin saakka. Se viesti on tarkoitettu kaikille kansoille kautta maan äärien. Ei vaan hyljeksityille, vaan myös rikkaille ja arvossa pidetyille ihmisille. Mutta viestin myötä heti heräsi myös vastustaja, joka pyrki surmaamaan vastasyntyneen Vapahtajan. Näin tänäänkin. Siellä missä Evankeliumi loistaa kirkkaana, siellä on myös paholainen liikkeellä tukahduttaakseen Evankeliumin etenemisen.

Kuin enkelit julistivat Messiaan syntymistä, suuri valo syrjäytti pimeyden. Me ihmiset kuljemme täällä, ei vaan ulkoisessa pimeydessä, vaan myös hengellisessä pimeydessä. Meidän sydämissämmekin voi olla pimeää. Elämmekö maassamme hengellistä kaamosaikaa. Evankeliumin valo on tarkoitettu kaikille ihmisille, että he osaisivat kulkea turvallisesti taivastietä pitkin, eivätkä kompastuisi ja eksyisi pois turvalliselta tieltä, joka vie kotiin.

Ystävä, jos talven pimeys, lähellä riehuva sota, meitä ympäröivä rauhattomuus, tai kenties sydämesi hätä kiusaavat sinua, voit muistaa, että ensimmäinen joulu toi paimenien ympärille häikäisevän kirkkauden. Yhä evankeliumi luo ympärilleen valoa. Anna sen vapaasti tulvia sydämeesi, ota se vastaan älä peitä sitä. Älä yritäkään löytää tietä oman taskulamppusi valolla, vaikka käytössäsi olisi miten tehokas led-valaisin, sillä valolla ei tietä löydy, Oikea tie löytyy vaan Pyhän Hengen kirkastamasta Evankeliumista.

Valoja on monenlaisia, kutsuvasti vilkkuvia, eri väreissä houkuttelevia, kirkkaitakin. Valo, joka ei välitä viestiä jouluna syntyneestä maailman Vapahtajasta, ei kirkkaudesta huolimatta vie perille, vain häikäisee meidät ja johtaa harhaan. Meidän tulee tarkistaa, että valo, jota seuraamme todella lähtee Evankeliumista.

Jeesus toi syntyessään maailmaan Evankeliumin valon. Hän syntyi kuollakseen Golgatan ristinpuulla sinunkin syntiesi tähden. Hänen uhriteollaan on sinullekin taivastie avattu. Tie taivaaseen on raivattu auki. Taivaan portit ovat sinua varten jo avattuna, ja niistä loistaa tänne pimeyteen taivaallinen kirkkaus. Kaikki on valmista, saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä kalliissa veressä. Saamme yhtyä taivaallisen sotaväen kanssa ylistyslauluun:

»Kunnia korkeuksien Jumalalle
ja rauha maan päällä ihmisille,
joita hän rakastaa.»

Laulun sanojen myötä saamme rukoilla rauhaa maan päälle ja ihmisille hyvää tahtoa. Saamme rukoilla, että Pyhä Henki kirkastaisi Evankeliumin myös meille lakeuden lapsille. Muutaman päivän kuluttua alamme jälleen kulkea kohti kevättä. Valo alkaa lisääntyä ja saamme toivoa, että pian koittaa vihannoiva kevät ja lämmin kesä. Toivottavasti saamme käydä viimein kaikki yhdessä Evankeliumin valon saattamina ikuiseen kesään ja kirkkauteen.

Rukoilkaamme!

Pyhä joulun Herra, anna kirkkaan Evankeliumin valon valaista matkaamme. Anna sen valon levitä kautta maan äärien. Kirkasta se kirkkaammaksi täällä lakeuksillakin asuville. Anna rauha Ukrainalle. Varjele meidän isänmaatamme. Anna meille joulurauha. Jätämme itsemme, rakkaimpamme ja toinen toisemme sinun hoitoosi. Sinä tiedät, mikä on meidän parhaaksemme. Vie meidät kerran ikuiseen taivaan ilojuhlaan. (Ylihärmä srk.talo 15.12.2022)

TIENVARSIKUKKANEN

 

23.8.2022

HEINÄKUU 2022

 

EPISTOLASANANEN 19.6.2022

1Joh 4:16-21 (UT 2020)
Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden meitä kohtaan ja uskomme siihen. Rakkaudessa ei ole pelkoa Jumala on rakkaus. Kun joku pysyy rakkaudessa, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Näin me toteutamme rakkauden tarkoituksen ja voimme olla rohkeita tuomion päivänä. Olemmehan maailmassa Kristuksen kaltaisia. Rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelko onkin jo rangaistus sinänsä, sillä pelokas ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku väittää rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään tai sisartaan, hän valehtelee. Miten hän voisi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt, kun ei rakasta edes lähimmäistään, jonka näkee? Jos rakastaa Jumalaa, pitää rakastaa myös veljiään ja sisariaan. Tämän käskyn olemme Jumalalta saaneet.

JUMALA ENSIN, SITTEN ME

Jumalan rakkau­s on kaiken rakkauden alku ja lähtökohta. Se on ikuinen rakkaus, joka tuli tänne maailmaan Jee­suk­sessa. Jumala rakasti niin paljon luomiaan ihmisiä, vaikka he olivatkin langenneet syvälle syntiin, että lähetti oman Poikansa sovittamaan koko maailman synnit omalla ve­rel­lään. Tämän rakkauden osallisuuteen on meidät liitetty kasteessa. Siinä olemme tulleet iankaikkis­ten aarteiden perillisiksi. Vaikka kuljemmekin vielä täällä maailmassa kurjina ja vaja­vaisina, olemme Jee­­suksen veren ansiosta liitetyt Jumalan perheväkeen. Olem­me näin Jeesuk­sen sisaria ja veljiä. Isä rakastaa per­hettään ja lap­set rakastavat isäänsä.

Rakas­tam­me Jumalaa, Isää sen vuoksi, että hän on ensin rakastanut mei­tä rajattomalla rakkaudellaan. Siitä pulppuaa vasta­rak­­kaus Jumalaa kohtaan. Kun py­symme kiinni Jumalan rakkaudessa, silloin kuljemme Isän talu­tuk­sessa. Siinä ei tarvitse pelätä. Vaikka sodat riehuvat ja pahuus maailmassa jyllää, Jumalan täydellisessä rakkaudessa ei ole mitään pelkoa. Siinä on meillä turva tuomiopäi­vänäkin. Saamme tuomiolla vedota siihen, että Jee­suk­sen veri on pessyt meidän syntimme pois. Ju­ma­la itse on valmistanut meille armon. Täydelli­sessä Jumalan rakkaudessa ei ole yhtään pel­koa, siinä ei ole yhtään rangaistusta, se on täynnä armoa ja hyvyyt­tä.

Meille rak­kaus Jumalaan voi jotenkin olla itses­tään­selvyys. Perhepiirissä kaikkien pitäisi rakastaa toisiaan, niin kuin Isä rakastaa lapsiaan. Mutta kun katselemme miten ”sisarukset” elävät keskenään, näköala onkin toinen.  Kristi­kan­sakin osaa riidellä keskenään. Käsky kuitenkin käy, että joka rakastaa Jumalaa, hän rakastakoon myös veljiään. Jos emme rakasta sisaria ja veljiä, on rakkautemme Jumalaankin puutteellista. Tele­vi­sio ja lehdistö tuo päivittäin eteemme hädänalaisia veljiä ja sisaria kaukana maailmalla. He saavat hel­posti sympatiat ja jopa apumme heidän hyväksi on helposti irrotettavissa. Heidän puolestaan voidaan toimia, mutta entä rakkaus siihen lähellä elävään naa­puriin tai työtoveriin. Aito rakkaus joutuu koe­tukselle juuri niiden ihmisten kesken, jotka ovat päivittäin tekemisissä toistensa kanssa. Kilvoituk­seen on vie­lä tarvetta.

Olkoonpa meidän rakkautemme minkälaista hyvän­sä, Jumalan rakkaus on aina täydellistä. Jumala rakastaa meitä, olemme mil­lai­sia hy­­vänsä. Tämä on aina hyvä pitää muistissa, en­sin tulee Jumalan rakkaus, jonka me saamme vastaanottaa ilman mitään etu- tai jälkikäteisvaati­muksia. Me saamme tunnustaa Jumalalle kaikki syn­timme, rakkau­dettomuutemme. Saamme pyytää niitä anteek­si ja saamme ne sitten Jeesuksen ve­ren an­siosta uskoa anteeksi. Tästä armon ja an­teek­sisaamisen ymmärtämisestä ja kokemi­sesta läh­tee ver­somaan mei­dän rakkaus Jumalaan ja myös veljiä ja sisaria kohtaan, mutta meidän rakkau­tem­­me ei koskaan ole täydellistä. Meidän täytyy siinä jatkuvasti kil­voi­tella ja pyytää kilvoi­tuk­seen Ju­malalta voimia.

(Kirjoitus Pohjankyrö lehdessä 16.6.2022)

VUOKKO KAINO...

Vuokko kaino kuvustaan avaa silmät unestaan,
kaunokukat hymyten nousee kasteniityllen.

                  

 

KYLLÄ KEVÄT KOHTA KOITTAA

 

Kun tämä kakku sulaa, on kevät jo pitkällä!

LUMISIA KEVÄÄN ODOTUKSIA

Usein kevättä odotellessa me petymme vielä tuleviin lumisateisiin. Niin tänäkin vuonna on tehty, mutta ei se mitään erityisen poikkeavaa ole. Alla on muutamia ottamiani kuvia meidän kotipihalta ajalta 2010-2022. Kuvan alla on kuvanottopäivämäärä. Joiltakin vuosilta ei kuvia ole. Se ei tarkoita, että myöhäisiä lumisateita ei ole ollut, vaan on saattanut kuva jäädä napsauttamatta.

Kyllä kesä kohta koittaa tänäkin vuonna! 

05.03.2010

06.04.2012

19.04.2016

30.04.2017

03.04.2020

25.04.2021

09.04.2022