maanantai 14. joulukuuta 2020

JOULURAUHAA

 

Niihin aikoihin keisari Augustus määräsi, että kaikkien maailman ihmisten piti ilmoittautua veronmaksajiksi. Näin laadittiin ensimmäinen veroluettelo Quiriniuksen hallitessa Syyriaa. Kaikki lähtivät omaan kotikaupunkiinsa ilmoittautumaan.

Myös Joosef lähti galilealaisesta Nasaretin kaupungista Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, koska hän oli Daavidin sukua.

Matkalla oli mukana Maria, joka oli luvattu Joosefille vaimoksi ja joka oli raskaana. Kun he olivat perillä, synnytyksen aika tuli ja Maria synnytti eläinten suojassa pojan, esikoisensa. Hän kapaloi vauvan kankaaseen ja laski tämän lepäämään kaukaloon eläinten heinille, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Paimenet ja enkelit

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Herran enkeli tuli heidän luokseen, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. He pelästyivät pahoin, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille suuren ilouutisen, joka koskee koko kansaa.

Daavidin kaupungissa on tänään syntynyt teille Pelastaja. Hän on Kristus, Herra. Tunnistatte lapsen siitä, että hän makaa kankaaseen kapaloituna heinien päällä kaukalossa.» Äkkiä enkelin seuraksi ilmestyi valtava taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa:

»Kunnia korkeuksien Jumalalle
ja rauha maan päällä ihmisille,
joita hän rakastaa.»

Kun enkelit olivat palanneet taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: »Lähdetään heti Betlehemiin katsomaan, mitä siellä on tapahtunut ja mistä Herra on meille ilmoittanut.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian, Joosefin ja vauvan, joka makasi kaukalossa heinien päällä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki kuulijat olivat ihmeissään paimenien puheista, mutta Maria painoi kaiken sydämeensä ja yritti ymmärtää, miten asiat liittyivät toisiinsa.

Paimenet lähtivät takaisin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli ollut juuri niin kuin heille oli sanottu. (Luuk. 2:1-20 aivan uuden UT 2020 käännöksen mukaan). 

Kiitos Sinulle ja Taivaan Isälle päättymässä olevasta vuodesta. Jumalan siunausta, johdatusta ja varjellusta myös tuleville päiville.

Rukoillaan kaikki yhdessä ja lakkaamatta, että Herra vapauttaisi maamme ja koko maailman pandemian kurituksesta ja johtaisi kansamme laajasti nauttimaan ja riemuitsemaan Jeesuksen meille omalla verellään hankkimasta armosta. Hän  on joulun Ihmelapsi!

maanantai 21. syyskuuta 2020

JÄÄKÄÄ SIIS...

Vähäkyrö srk-talo. Siioninkannel-hetki  
19.09.2020 APT 20:32

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.”

Apostoli oli kulkenut kolme vuotta opettaen seurakuntaa Efeson alueella. Oli rakennettu yhteisestä jumalan sanasta. Oli tapahtunut suuriakin asi­oita oli laulettu kiitosta Jumalalle. Nyt hänellä kuitenkin oli edessä matka Jerusalemiin. Ehkä enem­pi kuin matka, Paavalia murehdutti vastaan­ot­to määränpäässä. Ei ollut ensin­kään var­maa voiko hän tätä Efeson joukkoa enää kos­kaan tavata. Jerusalemissa saattoi odottaa kiinniottami­nen, kenties teloituskin.

Yhdessä ollessa oli oltu vahvoja. Oli paneu­duttu sanaan, oli nautittu kristillisestä yh­teydestä. Mutta vaara uhkasi myös tätä Efesson seurakuntalaisten joukkoa. Ei oltu vielä uskossa vahvoja. Kiusaaja heitäkin vaani ja maailma ahdisti.

 Mielet olivat haikeat ja tunteet ristiriitaiset. Tällaisessa tilanteessa Paavali nyt lohdutti Efe­son seurakunnan jäseniä äsken kuullulla sanalla.

Me olemme nyt yhdessä koolla Juma­lan Sanasta rakentumassa ja Hänelle kiitosta laulan. Helppo on meidänkin yh­dessä olla varmana ja vahvana. Mutta pian on meidänkin mentävä jälleen omiin työympäristöihin keskelle maailman hyörinää ja pandemian pelkoa. Olemmeko me vielä silloin vahvo­ja? Saatana yrittää kaikin tavoin kammeta harhaan. Maailma ahdistaa. Kuinka tässä lopuksi käy? Ei kilvoitus näytä ollenkaan selvältä. Mielessä on myös kysymys: Tapaammeko vielä?

Tilanteeseen ei minulla ole muuta lisättävää, kuin mitä Paavalikin sanoi: "Nyt minä uskon teidät Jumalan ja Hänen armonsa sanan haltuun". Sen sanan turviin saamme jäädä. Se rakentaa ja vahvistaa meitä usko­via. Se rakentaa seurakuntaa, kristittyjen yhteyttä. Mutta sana myös opettaa tunte­maan totuuden ja tuo meille ihanan taivaallisen perintöosan. Se jos mikään on hyvä osa. Sanassa on voima. Sana tuo keskellemme armon. Se on Jumalan työväline, jolla taivaasta armoa meille ammennetaan, runsaasti ylenmäärin. Jääkää SEN Sanan varaan, joka todistaa: "Kaikki sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä". Ei huolta, ei murhetta. Synnit ovat anteeksi, perintöosa taivaassa. Jos tämä yhteinen hetki jäisikin viimeisek­si, tapaamme täydellisessä juhlassa. Se tapaaminen on varma, kunhan emme Sa­nasta ja siinä olevasta ­Jee­suksesta luovu. Jääkää siis Jumalan ja Hänen armonsa sanan haltuun.

 

torstai 27. elokuuta 2020

JEESUS PARANTAJAMME


LAULUHETKI 26.8.2020 KLO 19
Vähänkyrön kirkko

Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.

Aihe on kirkkovuodessa ensi sunnuntain aihe. Yleensä viikon arkipäivinä käytetään edellisen sunnuntain aiheita ja tekstejä, mutta minun mieltäni nämä ensi sunnuntain aiheet puhuttelevat juuri nyt.

ALKULAULU
159 Jeesus, jalkojesi juureen

PELOSSA JA EPÄVARMUUDESSA
276 Et ole yksin, ylläsi on merkki
280 On Jeesus nimi suloisin
281 Mestari mahtava myrsky
286 Minne voin mennä

SANANEN
Mark. 7:33-34 Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.

Joh. 9:7 Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

APT 3:6-7Pietari sanoi: Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa.

Nämä kaikki kolme tekstiä kuuluvat kirkkovuodessa ensisunnuntain tekstikokoelmaan.
Viime kuukaudet olemme eläneet epävarmuudessa ja ehkä pelossakin. Maapalloa kiertää pelottava virus. Se tuo pelkoa. Kysymme varmaan, miksi Jumala antaa tällaisen taudin keskuuteemme? Jumala ei niitä viruksia lähetä, mutta Hän sallii niiden levitä. Vaikea meidän on käsittää, miksi näin. Hänellä on siihen joku syy, jota me emme ymmärrä. Josko hän haluaa ohjata meitä luottamaan hänen tahtonsa tielle. Ehkä hänellä onkin eri ihmisille eri tarkoitus. Ei meidän tarvitsekaan tietää Jumalan tahdon pohjimmaisia tarkoituksia, mutta siitä saamme olla varmoja, että Jumala voi myös tämänkin taudin pysäyttää, kun hän sen näkee hyväksi. Noissa luetuissa Raamatun sanan kohdissa Jumala, joko Jeesukseen tai apostolin välityksellä, saa mykän puhumaan, sokean näkemään ja ilmeisesti halvaantunut saamaan voiman jalkoihinsa. Monessa muussakin Raamatun kohdassa kerrotaan ihmeellisistä parantumisista. Jeesus on parantajamme, siihen saamme luottaa.

Meitä uhkaa toinen, vielä vaarallisempi tauti. Se on synti, joka ajaa meitä eroon Jumalasta ja on estämässä meiltä pääsyn taivaaseen. Mutta tämänkin taudin parantaja on Jeesus. Hän tuli maailmaan ja kuoli Golgatan ristillä sen vuoksi, että kaikki ihmiset voisivat päästä taivaan kotiin, sinäkin! Juuri tämä on Jeesuksen päätehtävä, avata kaikille ihmisille taivaan. Siksi hän tuli maailmaan. Haluathan sinäkin päästä iankaikkiseen elämään. Nauti Jeesuksen hankkimaa lääkettä, usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. 

Saamme jäädä Jumalan ja Hänen Poikansa hyvään turvaan. Hän antaa syntimme anteeksi ja parantaa sairautemme tahtonsa mukaan. Kaikesta maailman myllerryksestä huolimatta, saamme olla hyvässä turvassa.

HYVÄSSÄ TURVASSA
305 Ei silloin mitään puutu
307 Kun on turva Jumalassa
309 Ei paina mun murheeni täällä
311 a, Oi katsohan lintua oksalla puun
315 Päivä vain ja hetki kerrallansa

Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Hän antaa syntimme armosta anteeksi. Ja nyt saamme yhtyä kiitokseen ja ylistykseen, joihin meillä on valtava aihe. On kiitoksen ja ylistyksen aika.

KIITOS JA YLISTYS
344 Jeesusta taas minä tahtoisin kiittää
348 Autuas aivan armosta vain
350 Kiitos mielin laulaa tahdon

PÄÄTÖSRUKOUS
Herra, meidän Jumalamme.

Me kiitämme sinua uutta luovasta Sanastasi, Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta.
Herättäköön hän meidät kuolleista, niin että koko elämämme ylistää sinua.
Kiitämme armosta, josta saamme Jeesuksen veren ansiosta nauttia.
Pyydämme, että viisautesi mukaan antaisit meitä vaivaavan taudin talttua.
Suo, että Suomen kansa heräisi turvaamaan sinun armoosi ja johdatukseen.
Lähetä Pyhä Henkesi siunaamaan ja virkistämään meidän kotiseurakuntaamme ja sen toimintaa.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.


365 Kiitä sieluni Herraa ja kaikkeni näin

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

PERUUTETTU, SIIRRTETTY

Hartauskirjoitus Pohjankyrö-lehdessä 20.05.2020

Mark 16:15-16
Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.  Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Vuoden kierrossa on kevät monien iloisten juhlien aikaa. Mielet ovat olleet innoissaan, kun on odotettu ja valmisteltu esimerkiksi ylioppilasjuhlia, valmistujaisjuhlia ja konfirmaatiojuhlia. Monien odotukset murskaantuivat, kun koronaepidemian vuoksi juhlat on jouduttu peruuttamaan tai siirtämään myöhempään ajankohtaan. Rajaton ilo on vaihtunutkin isoksi suruksi. Kevään sanoja ovat olleet peruutettu/siirretty.

Lähestymme helatorstaita, Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaa. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus kehotti opetuslapsiaan menemään kaikkeen maailmaan saarnaaman evankeliumia kaikille luoduille sekä kastamaan ja opettamaan heitä. Samalla Hän lupasi lähettää Pyhän Hengen julistajien turvaksi. Jo tässä Jeesus tavallaan lausui julki maailman laajuisen Kristuksen kirkon perustan ja antoi seuraajilleen tehtävän. Usein helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen juhlaa, nimitetään kirkon syntymäpäiväjuhlaksi, mutta jo helatorstainakin voimme tavallaan viettää kirkon syntymäpäivää. Se on juhla, jonka keskiössä on Jeesus itse. Se on tapahtunut tosia asia, josta Raamattu, Jumalan oma sana, meille vakuuttaa. Sitä saamme tänäkin vuonna juhlia ja siitä nauttia ja iloita, sitä ei peruuteta eikä siirretä.

Entä se tehtävä, Evankeliumin julistaminen. Se on Kristuksen kirkon perustehtävä, johon sinutkin on kutsuttu ja lähetetty. Omilla lahjoillasi voit olla kuuluttamassa ilosanomaa siitä, että Jeesus on kuollut Golgatan ristillä koko maailman syntien puolesta, noussut kuolleista sekä astunut ylös taivaisiin. Synnit on sovitettu. Sen saat uskolla vastaanottaa jo nyt. Siitä vasta kevään riemujuhla puhkeaa, kun syntinen on armahdettu ja portit taivaan iankaikkiseen iloon avattu. Se on valmis, sitä ei voida peruuttaa tai siirtää. Vaikka emme voikaan isoilla joukoilla tänä vuonna kokoontua, saamme läheistemme ja oman sydämemme kanssa riemuita, kiittää ja lähteä liikkeelle.