SOVINTO

Vähäkyrö Savilahtitalo 11.10.2015

Kol 1:21-23
Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija.

Kolossaan seurakunta oli todennäköisesti syntynyt, monien muiden alkuseurakuntien tapaan, juutalaisyhteisöön. He olivat ja vanhastaan tunteneet lain opetukset, mutta Kristusta he eivät olleet tunteneet. Nyt kristillinen seurakunta oli Pyhän Hengen voimasta syntynyt tälle alueelle. Työn menestyessä myös haraopit alkoivat Kolossassakin elää. Näin aina tapahtuu. Siellä missä Pyhä Henki herättää ihmisiä, siellä aina myys kiusaajakin aktivoituu. Näin on ollut maailman alusta ja näin on tänäänkin. Sen vuoksi Paavalin oli ojennettava ja rohkaistava seurakuntaa.

Ennen tämän päivän tekstiosuutta Paavali laajasti kertoo kirjeessään Jeesuksen suorittamasta sovituksesta. Tekstimme ensimmäisessä jakeessa on merkille pantavaa se, mitä apostoli kertoo tuon sovituksen ajankohdasta. Ennen kuin kolossalaiset olivat kuulleet Kristuksesta mitään, oli sovitus tapahtunut. Kolossalaiset olivat olleet Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä. Jo silloin, kun he vielä elivät juutalaisessa omavanhurskaudessa, kaikenlaisissa muissa synneissään, sovitus oli tapahtunut.

Sovinto
Sanassa sanotaan ”mutta nyt on tehty sovinto”. Siis koska nyt? Sovinnon teko tapahtui kahdessa vaiheessa. Sovinnon perusta tehtiin Kristuksen ristinkuolemassa. Se on ehdottomasti sovinnon ensimmäinen ja välttämätön edellytys. Toinen vaihe toteutui silloin, kun kolossalaiset kuulivat evankeliumin ja ottivat sen uskolla vastaan.

Ketkä olivat sovinnon osapuolet ja mikä oli sen sisältö?
Jumala näki hyväksi tehdä sovinnon ja vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on taivaassa ja maan päällä ja taivaissa. Toisena osapuolena oli Jumala ja toisena osapuolena koko maailman kaikkeus, koko universumi. Ei käyty sopimusneuvotteluita, joissa olisi yömyöhälle tingitty vastapuolen vaatimuksista, vaan Jumala näki hyväksi ja hän teki sovinnon. Erityisesti nyt tässä tilanteessa sanat kohdistetaan kirjeen saajille, kolossalaisille, jotka olivat vasta kääntyneet kristinuskoon. Sovinnolla on aina vaikutuksia molempiin sopimusosapuoliin. Jumala oli ennen vihassaan antanut pakanoiden pysyä synneissään, mutta nyt Kristuksen kuoleman jälkeen heille julistetaan evankeliumin ilosanomaa syntien anteeksisaamisesta. Jumalan viha leppyi. Mutta nyt myös entisistä pakanoista, Jumalan kieltäjistä onkin tullut Jumalalle kelpaavia pyhiä.

Miten sovinnonteko tapahtui?
Jumala on kolmiyhteinen Jumala, joka oli Jeesuksessa, kun hän vaelsi maan päällä. Hän oli aito ihminen, mutta samalla kertaa Hän oli Jumala. Ihminen, Jumalan Poika, Jumala kantoi Getsemanesta Golgatan ristille omassa lihallisessa ruumiissaan koko maailman syntitaakkaa. Huomaa, että tässä kohdassa ei siis puhuta siitä Kristuksen ruumiista, jonka kristillinen seurakunta muodostaa. Tuska hänen ruumiissaan oli hirveä, Jumalan Poika hikosi verta. Hänkin oli luhistumaisillaan taakan alle, Hänkin pelkäsi Jumalan hylkäämistä. Niin kamala oli koko maailman syntitaakka, jonka Jeesus kantoi Golgatan ristille. Siellä Jeesus maksoi hengellään ja verellään meidän rikostemme hinnan. Hän kärsi rangaistuksen, jonka olisi kuulunut meidän kärisä. Kun velka tuli maksetuksi, rikoksista rangaistus käristyksi, silloin oli pohja sovinnolle syntynyt.

Näin ihmiset voivat Jeesuksen ansion tähden nyt tulla rauhallisin mielin pyhinä ja nuhteettomina Jumalan eteen palvelemaan Häntä, mutta kerran myös iankaikkisen tuomarin kasvojen eteen tuomiota kuulemaan.

Ystävä hyvä! Paljon ennen kuin sinä synnyitkään, paljon ennen kuin sinä syntejäsi teitkään, ne olivat jo sovitettu Jumalan edessä. Vaikka ihminen ei itse tietäisi mitään Kristuksesta tai vaikka hän itse ei edes tunne omia pahoja tekojaan, hänen syntinsä ovat sovitetut. Niistä on täysi lunastushinta maksettu. Jeesuksen kuolemassa Jumala sovitti koko maailman synnit ikuisiksi ajoiksi. Koko maailma on autuas. Jumalan pelastusteko on ollut täydellinen pian 2000 vuotta. Ylösnousemisen jälkeen Jeesus käski julistaa evankeliumin kaikelle kansalle, kaikille luoduille. Kaikki ovat tuon Jeesuksen sovitusteon perusteella Jumalalle kelpaavia. Näin syntiemme sovitus, lunastus, on täysin meistä tai meidän tunteistamme riippumaton Jumalan teko. Lunastus on todellinen, tuntuu meistä miltä hyvänsä, tai ajattelemme uskon asioista, miten päin tahansa.

Armo on rajoittamaton, sovitus kuuluu koko maailmalle. Mutta apostoli jatkaa ”Teidän on vain pysyttävä…”. Mitään muuta ei meidän tarvitse tehdä. Kaikki muu on tehty. Meidän tulee elää uskon yhteydessä Kristuksen kanssa. Me Hänessä, Hän meissä. Niidenkin osalta, jotka lunastusarmoa pitävät halpana, Jumalan Pojan pyhä veri on kyllä virrannut, mutta se meni hukkaan. Halveksijat polkevat sen lokaan. Hylkääjän kohtalo on iankaikkinen kadotustuomio. Tästä pelastustiestä, armon tiestä meille kertoo pyhä Raamattu ja Evankeliumi, joka kuuluu kaikille ja on vietävä kaikkeen maailmaan. Meidän tulee pysyä evankeliumissa, piirtoakaan sen totuudesta periksi antamatta. Meille kyllä yritetään syöttää omien tekojen ja oman elämän parannuksen välttämättömyyttä. Vain itse ansaittu ja omin käsin tehty näyttää meille ihmisille arvokkaalta. Tarjotusta lahjastakin meidän pitäisi päästä maksamaan, – ainakin vähän, osakorvaus. Jumalan armolahjan arvo on niin valtava, että me emme pysty siitä senttiäkään maksamaan. Turha lähetö yrittämäänkään. Ainoa mahdollisuus on Evankeliumin osoittama armon tie. Jos luovumme sanasta ensin vähän, vaarana on, että ei meillä ole kohta ollenkaan evankeliumia, se on vesitetty kokonaan ja koko kansa syösty kadotukseen. Evankeliumiin ja sen armolupauksiin lujasti luottaen kuljemme Isän luokse.

Asia kiteytettynä: Koko maailman on Jumala sovittanut itsensä kanssa yhdellä kertakaikkisella, ikuisesti riittävällä uhrilla, joka on Jeesus Kristus Jumalan Poika. Tämän meille evankeliumi ilmoittaa Jumalan omana sanana, josta me pidämme lujasti uskolla kiinni. Pelastuksen perusta on ollut jo lähes 2000 vuotta valmiina, mutta tänään kohdallamme toteutuu se toinen vaihe. Saamme evankeliumin sanan perustella uskoa jokainen omalla kohdallamme kaikki syntimme anteeksiannetuiksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä kalliissa sovintoveressä. Sen perusteella olemme autuaita, olemme taivaan perillisiä.

ENKELI PELASTAJANA

Vähäkyrö srk-koti lauluilta 4.10.2014

(Kirkkoraamattu 1933/38: Ap.t. 12:9-11)
9. Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn.
10. Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä.
11. Kun Pietari tointui, sanoi hän: ”Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti.”

Pietari on vangittuna, pimeässä vankilassa, erittäin vahvasti vartioituna. Hän oli sidottuna kahteen vartijaan kiinni. Lisäksi oli vielä neljä muuta vartijaa. Seuraavana päivänä hänet oli määrä asettamaa kansan eteen, joka varmasti olisi tuominnut hänet kuolemaan. Herodes oli määrännyt hänet vangittavaksi ja odotti saavansa Pietarin teloituksesta osakseen kansan arvonantoa.

Kaikesta tästä huolimatta Pietari nukkui rauhallisesti vankityrmässään, kunnes Herran enkeli tuli ja pelastamaan Pietarin vankeudesta. Vaikka vankila täyttyi valosta, ei Pietari herännyt, niin sikeässä unessa hän oli. Enkelin täytyi oikein tönäistä häntä saadakseen Pietarin lähtemään hänen mukaansa ulos vankilasta. Enkeli saattoi hänet kaikkien vartioiden ohi vapauteen ja saattoi vielä jonkin matkaa kadullakin. Pietari ei oikein tajunnut silloinkaan mitä oli tapahtunut. Vasta kun enkeli oli lähtenyt, hän tajusi, että Herra oli pelastanut hänet Herodeksen ja kansan käsistä. Enkeli oli Jumalan sanansaattajana. Hän toteutti Jumalan antaman pelastustehtävän. Silloin oli pääsiäinen. Varmaan Pietarilla kävi mielessä, ne ehkä joitakin vuosia aikaisemmin tapahtuneet pääsiäisajan tapahtumat, jolloin hän kolmasti kielsi Jeesuksen ja kukko lauloi. Nyt hänellä oli erilainen pääsiäinen.

Oletko ystävä sinäkin Herodeksen vanki? Oletko teljettynä monien lukkojen, kaltereiden ja vartijoiden taakse. Nukutko sinäkin sikeästi pimeydessä odottaen lähestyvää, kenties piankin tulevaa tuomiota? Ehkä sinäkin tiedät, osaat ainakin aavistaa millainen tuomio sinua tekojesi perusteella odottaa.

Jouluyönä Betlehemin kedolla pimeydessä loisti taivaallinen kirkkaus. Enkeli ilmoitti suuren ilon, kaikelle kansalle, teille on syntynyt Vapahtaja. Pääsiäisaamun kirkkaudessa enkeli ilmoitti, ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Jerusalemin vankilassa Pietarille loisti suuri valo ja enkeli oikein tönäisi hänet unesta liikkeeseen ja vapauteen. Siellä missä Jumalan lähettämät enkelit toimivat, siellä loistaa valo ja vallitsee ilo.

Ystävä, joka tunnet, että syntisi kahlehtivat sinua Herodeksen lailla. Sinä, joka pelkäät viimeistä tuomiota, iankaikkista kadotustuomiota. Sinä, jonka maailma näyttää synkältä peräti toivottomalta. Sinulle tänään, Mikkelinpäivänä, enkeli Jumalan sanansaattajana ilmoittaa suuren ilon. Hän tökkää sinua kylkeen, herää jo nukkumasta, sinulle on syntynyt Vapahtaja, hän on maksanut sinun syntivelkasi, hän on noussut ylös kuolleista ja näin voittanut kuoleman vallan. Nouse pimeydestä, saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Synnin kahleet on murrettu, vankilan kalterit on poistettu. Olet vapaa lähtemään, iankaikkiseen elämään.

Kaikki on tehty sinulle valmiiksi, korvauksetta vastaanotettavaksi. Voit iloiten kulkea uskossa kohti taivasta. Mutta varo, että synti ei saa sinua uudelleen sidotuksi kahleisiinsa. Kilvoittele matkallasi niiden ohjeiden mukaan, mitkä Jumala on meille matkaohjeeksi antanut. Pysy lujana Jumalan sanassa, niin saavutat iankaikkisen elämän.

AARREKÄTKÖ

Vähäkyrö seurakuntakoti SK-ilta 13.9.2015

Matt 6:21 Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.

Mikä on aarre? Wikipedian, nettisanakirjan mukaan, ”Aarre on kätketty varasto rahaa tai kalleuksia.” Ennen, kun ei ollut pankkeja tai turvallisia kassakaappeja, kätkettiin rahat, arvokkaat korut ja muut kalleudet salaisiin piilopaikkoihin luontoon tai talojen rakenteisiin. Se oli omaisuutta, jonka arvo säilyi. Joskus saattoivat aarteiden kätköpaikat unohtua tai niiden omistaja kuoli kertomatta mihin oli omaisuuttaan kätkenyt. Aarretta kerättiin pa-hanpäivien varalle. Ajatuksena oli varautuminen tuleviin päiviin, se oli sitä huomisesta murehtimista.

Säästäminen ja varautuminen tuleviin päiviin ovat ihan hyviä ajatuksia tänäänkin. Varautuminen tulevaan vaan helposti yltyy sellaisiin mittoihin, että siitä tulee elämämme päätarkoitus, joka vie sydämemmekin mukanaan. Helposti se suistaa meidät myös röyhkeyden jopa vääryyden teille. Läheisten huomioiminen unohtuu ja kaikessa haemme vain oman omaisuutemme kartuttamista.

Missä on aarteesi siellä on sydämesi? Nämä ajallisten aarteiden metsästykset helposti täyttävät sydämemme niin täysin, että taivaalliset asiat unohtuvat. Näillä kassaholveihin ja sijoituspape-reihin piilotetut aarteet ovat täyttä roskaa, kun käymme ajan rajan yli. Silloin meiltä kysytään missä on sinun aarteesi, maanpäällisissä vai taivaallisissa? Vaikka sinulla olisi kuinka isot maan-päälliset aarteet, jotka ovat myös sydämesi vieneet mukaan. Niillä avuilla sinä et taivaaseen pääse.

Mitä ovat ne taivaalliset aarteet, mihin sydämemme pitäisi kiintyä? Taivaallinen aarre oikeataan on Jumala itse. Häneen me voimme kiinnittää sydämemme. Häneen voimme turvata koko ajallisenkin elämämme, puhumattakaan iankaikkisesta elämästä. Ei jumala odota meidän tekojamme, ansioitamme tai lahjojamme. Hän odottaa sitoutumista häneen, uskoa Jumalaan.

Suurin aarre on Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen ristinkuolemallaan meille ansaitsemassa syntien anteeksisaamisessa. Siinä on aarre, jota ei mikään voi pilata, eikä meiltä varastaa. Se on aarre, joka vie meidät sisälle iankaikkiseen elämäänkin. Kiinnitä sydämesi siihen aarteeseen.

Ystävä! Sinä olet saanut tuon aarteen omaksesi jo kasteessa. Siinä sinulle on lahjoitettu syntien anteeksisaaminen Jeesuksessa Kristuksessa. Olet niin rikas, että enää et voi rikkaammaksi tulla. Sinulla on arvokkampi aarre, kuin suurimmallakaan kapitalistilla tai veroparatiisilaisella. Pidäthän tuon lahjaksi saamasi aarteen arvossa, elä siitä! Usko lahjavanhurskauteen! Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä! Taivaan aarteet ovat sinun. Maallisia aarteita kätketään yritetään salata, mutta älä piilottele näitä taivaallisia aarteita, vaan anna niiden näkyä elämässäsi! Niitä ei tarvitse kadehtia, niitä riittää kaikille, jotka haluaa niitä vastaanottaa. Iloitse rikkaudestasi.

SYNTI, ARMO JA TASA-ARVO

Vähäkyrö Kappeli, SK-tilaisuus 19.8.2015

(Kirkkoraamattu 1933/38: Room. 3:21-24)

Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Pysähdymme tämän, erään kuluvan viikon tekstin äärellä lyhyesti kahteen asiaan; vanhurskaus ja tasa-arvo.

Vanhurskaus-sana tarkoittaa täydellisen oikeamielistä, virheetöntä, Jumalalle kelpaavaa. Sana pitää sisällään kaksi merkitystä, se on olotila ja toisaalta Jumalan olemus. Jumala on vanhurskas. Kaikki hänen tekonsa ovat oikeita, kaikki Hänen lupauksensa ovat peruuttamattomia ja iäti voimassa. Jumalassa ei oli mitään virhettä, kaikessa Hän haluaa toimia ihmisen parhaaksi. Toisaalta Jumalan vanhurskaus tarkoittaa myös sitä, että Hän ei salli yhteydessään mitään syntiä eikä vikaa. Hän itse on Vanhurskaus, mutta hän vaatii vanhurskautta myös Hänen yhteydessään eläviltä ihmisiltä.

Ihminen voi saavuttaa vanhurskauden, Jumalalle kelpoisuuden, vain lahjana Jumalan vanhurskaudesta. Omilla teoillaan tai omalla elämällään, ihminen ei voi vanhurskaaksi tulla.

Tästä sitten pääsemmekin siihen toiseen asiaan eli tasa-arvoon, josta tänä päivänä puhutaan paljon, aivan hyvä asia niin. Apostoli julistaa Jumalallista totuutta, kaikki ovat syntiä tehneet, kaikki ovat kirkkautta vailla. Ei mitään muttia tai poikkeuksia, vaan yksi sana KAIKKI. Siinä on meille melkoinen tasa-arvojulistus. Kun Aatami ja Eeva lankesivat Paratiisissa, vasta silloin he huomasivat olevansa alasti. Alastomuus paljastui, kun ihmiset synnin seurauksena menettivät Jumalan luomisteossa ihmisille antaman, heitä verhoavan Jumalallisen kirkkauden. Siitä hetkestä lähtien kaikki ovat olleet kirkkautta vailla. Ajallisten normien mukaan me ihmiset saatamme olla elämältämme parempia ja huonompia, siivosti eläviä tai täysiä konnia, mutta Jumalan silmissä me kaikki olemme tasa-arvoisia täysiä syntisiä. Ei kellään ole elämällään ansaittua vanhurskautta, joka kelpaisi Jumalalle. Kaikki olemme kelvottomia, lain kiroamia, kohti kadotusta kulkevia ihmisiä.

Meille on nyt kuitenkin tarjolla lahjavanhurskaus. Itse emme siis kykene sitä saavuttamaan, mutta saamme sen vastaanottaa lahjana. Jumala valmisti itse meille vanhurskauden Jeesuksen Kristuksen verellään ja hengellään suorittaman lunastuksen kautta. Jumala ei voinut noin vain huitaista koko maailman syntejä sivuun, silloin hän olisi hyljännyt lain määräykset. Silloin Jumala olisi perunut Moosekselle Siinailla antamat lain määräykset. Vanhurskas Jumala ei sanojaan peruuta. Voidakseen tarjota ihmiskunnalle pelastusta, tuli maailman syntien sovitukseksi antaa uhri, jolla ihmiskunta ostettiin vapaaksi synnin orjuudesta. Laki jäi voimaan ja se on edelleenkin jokaista kirjainta myöten voimassa täydessä ankaruudessaan, mutta Kristuksen lahja vanhurskaus täyttää puolestamme lain, jota itse emme pysty alkuunkaan täyttämään. Ottamalla uskolla vastaan Jeesuksen uhrillaan meille valmistaman anteeksiantamuksen, saamme lahjaksi Jumalan vanhurskauden, jonka varassa kelpaamme taivaaseen ja Jumalan yhteyteen.

Jälleen tulee voimakas tasa-arvonäkymä: ”Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.” Niin tasa-arvoisina kuin ihmiset ovat omassa varassaan syntisiä Jumalan edessä, yhtä tasa-arvoisina he saavat Jumalan lahjavanhurskauden, kun he uskovat Jeesukseen Kristukseen. Ei siinä ole minkäänlaista erotusta ihmisten välillä.

Ystävä! Sinunkin kaikista synneistä on täysi lunastushinta maksettu. Saat rohkeasti tässä ja nyt uskolla omistaa syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Saat lahjaksi vanhurskauden puvun, jossa kelpaat taivaan hääjuhliin. Usko Jeesukseen ja omista autuus jo nyt!

ISÄN SYNTYMÄPÄIVÄ

 

Jaakko Nestori Näsi 5.7.1915 - 18.1.1985

1.

Myös isämme uskoivat ennen
ja kylvivät, leikkasivat.
Me saarnaamme aikojen mennen
kuin isämme saarnasivat:
"On täyttynyt aika, sen soi Jumala,
on lähellä Kristuksen valtakunta.
Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen
ja suostukaa armahdukseen."

3.
Hän, Kristus, on toivo myös maamme,
siis häntä me rukoilemme.
Ja Herralta taas kevään saamme,
hän kasvun suo kylvöllemme.
Nyt Jeesuksen nimessä korkeassa
me saarnaamme anteeksiantamusta.
Kun syntinen armon näin turvaksi saa,
hän kiittää vain armahtajaa.

5.
Nyt uskossa autuuden rantaa
jo täältä me katselemme.
Jo virtemme kiitosta kantaa,
me toivossa riemuitsemme.
Vaan kerran kun pääsemme Karitsan luo,
soi laulumme uusi kuin pauhaava vuo.
Se iäistä kiitosta Herralle soi,
hän armahti, taivaaseen toi. 

Göran Widmark 1945.
Suom. Niilo Rauhala 1984.
Virrestä 178

TAIVAAN OMISTAJAT!

Ylihärmä seurakuntatalo 14.6.2012

SK-laulujuhla äidin ja isän syntymän 100-vuotismuiston merkeissä

Tämän sunnuntain aihe on ”Kutsu Jumalan valtakuntaan.” Eräs päivän teksteistä on kirjoitettu: 1 Kor 1:26-31

Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."

Arvoisat kutsuvieraat! Olette kaikki oikein lämpimästi tervetulleita tähän yhteiseen juhlatilaisuuteen. Nyt joku varmaan jo mielessään miettii, ketkä nyt ovat kutsuvieraita? Ai onko tänne joitain oikein erityisesti kutsuttu tulemaan. Olemme siskojen kanssa kutsuneet kaikkia kuulemaan Jumalan sanaa ja laulamaan Hänen kunniakseen. Isä ja äiti tapasivat aina kesällä järjestää seurat lähetystyön hyväksi. Kun heidän syntymästään tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta, päätimme kutsua ystäviä, tuttuja sukulaisia, teitä kaikkia yhteen. Sanan kuuleminen ja kiitoksen laulaminen olkoon meidän pääteemamme tänään. Siinä ohessa voimme muistella myös meidän vanhempiamme.

Te kaikki olette siis kutsuvieraita. Jumala on teidät kutsunut seuraamaan häntä jo silloin, kun meidät kasteessa liitettiin Jumalan perheväkeen. Tänään myös Hän on kutsunut teidät tähän juhlaan. Hänen Pyhä Henkensä on raivannut esteet tieltänne, että olette päässeet tulemaan juhlimaan.

Ystävä, täällä tämän päivän juhlassa sinä olet arvovieras. Varmaan vähän ujostelet, kun minä en ole oikein oppinut olemaan hienoissa juhlissa ja arvelet ovatkohan nuo vaatteetkaan oikein asialliset. No mitäs täällä sitten juhlitaan?

Juhlan aihe on ihana Suomen kesä. Saamme iloita, kiittää ja riemuita kaikesta kauniista, mitä Jumala on meille luonut. Saamme kiittää luonnon ihanuudesta, auringon valosta ja lämmöstä. Saamme nauttia koivun lehvän tuoksuista. Saamme pyytää sadonkasvulle suotuisia olosuhteita. Saamme kiittää esipolvista, jotka ovat tätä maata rakentaneet ja meitä lapsia ohjanneet kuulemaan Jumalan sanan kutsua. ”Niin paljon ois´ lapsella aihetta kiittää”.

Mutta tämä ei sittenkään ole meidän juhlamme syvin tarkoitus. Juhlamme ja kiitoksemme ydin on siinä, että Jumala on kutsunut meidät lapsikseen, seuraajikseen. Jumala on kutsunut meidät koko valtakuntansa perillisiksi, taivaan omistajiksi. Ajattele, olet taivaan omistaja. Jumala on ostanut sinut vapaaksi synnin orjuudesta uhraamalla oman Poikansa ristinkuolemaan sinun syntiesi maksuksi. Sinun puolestasi on Jeesuksen veri vuotanut Golgatalla. Olet Jumalalle kallisarvoinen henkilö, olet todella arvovieras.

Kristinuskon aamunkoitteessa Jumala oli kutsunut Korintin seurakunnan jäseniksi ihmisiä, joista Paavali sanoo suoraan, että heidän joukossaan ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Kutsutut olivat yhteiskunnan tavallisia rivijäseniä, ehkä paremminkin sieltä yhteiskunnan arvoasteikon alatasolta.

Jos muistelemme ketä Jeesus itse kutsui opetuslapsikseen, siinä joukossa oli kalastajia ja muita vaatimattomia kansalaisia. Joukossa ei ollut fariseuksia tai hallitusmiehiä, ainoastaan tavallista väkeä, ehkäpä hekin mieluimmin yhteiskunnan vähemmän arvostettuja henkilöitä. Heidät Jeesus kutsui mukaansa ja he lähtivät seuraamaan Jeesusta. He tottelivat kutsua.

Sittemmin Evankeliumin levitessä, kutsua on laajentunut koskemaan kaikkia ihmisiä. Kaikki ovat kutsutut. Monet olivat kutsutut myös Kuninkaan pojan häihin, mutta sali ei täyttynyt, vaikka mukaan haettiin väkeä toreilta ja aitovieriltä. Kiitollisena totean, ett tänään meitä on täällä koolla iso joukko, mutta yleensä salit, joissa Jumalan lapset kokoontuvat, täyttyvät vaivalloisesti tänäkin päivänä. Miksi niin? Ihminen haluaa olla vahva, viisas ja vaikutusvaltainen. Heille ei sovi Jumalan lapsen elämä, joka on elämää yksin armosta. Se on hullutusta viisaille. Kutsu kyllä kuuluu kaikille, mutta harvat sen ottavat vastaan, koska se vaatii nöyrtymistä ja maallisista statussymboleista luopumista. Siihen luonnollinen ihminen ei halua suostua. Näin oli Jeesuksen aikana, näin oli apostolien aikana, näin on meidänkin aikana. Apostoli kirjoittaa, että ei ollut monta… Ehkä joitakin menestyviä, hyvin toimeentulevia myös oli mukana. Heillekin yleinen kutsu kuului, mutta vain harvat heistä ottivat kutsun vastaan. Vaikka tehtävä tuntuu vaikealta, meidän on pidettävä kutsua laajasti esillä, kuuluettava sitä koko maailmalle. Osallistumalla tähänkin lähetystilaisuuteen olemme viemässä kutsua eteenpäin. Olemme viemässä Evankeliumin ilosanomaa veljeskansamme keskuuteen. Olemme samalla hengellisesti itse rakentumassa. Jokaisen ihmisen puolesta on Jeesuksen veri vuotanut. Jokaista Jumala kutsuu lapsekseen. Jumala Pyhän Henkensä kautta herättää kenet Hän haluaa. Saamme pyytää ja rukoilla, että Pyhä Henki tulisi herättämään seurakuntiamme ja lähetyskenttiämme niin, että monet ottaisivat kutsun vastaan ja lähtisivät seuraamaan Jeesusta.

Kun kuulet Jeesuksen kutsun ”seuraa minua”, älä hylkää kutsua. Kun kuulet kutsun, ”tulkaa kaikki koolle kuulemaan Jumalan sanaa”, älä sulje korviasi. Kun kuulet Jumalan kutsun, ”tule työhön minun vainioilleni”, tottele kutsua, ole valmis työhön. Sanasta tiedämme, että erityisesti Jumala kutsuu heikkoja, syrjäytyneitä, vähäosaisia. Turha on vedota omiin puutteisiimme. Kun Jumala kutsuu, hän antaa tehtävään voiman, viisauden ja rohkeuden. Ole valmiina, kuin partiolainen.

Mutta tänään meillä on juhlan aihe. Emme voi omista ansioistamme kerskata emmekä viisaudestamme tai vaikutusvallastamme ylpeillä, mutta me voimme rohkeasti sanoa olevamme taivaan omistajia. Ei kannata tyytyä kaupunkikiinteistöihin tai mitätöityviin arvopapereihin, kun taivas on meidän Jeesuksen veren ansiosta. Siinäpä on juhlan aihetta joka päivälle ja sinä olet juhlan kunniavieras!