MITÄ SE SINULLE KUULUU...SEURAA MINUA!

Vähänkyrön kirkko 28.12.2012 SK-lauluilta

Vanhan perinteen mukaan on joulujuhlaa vietetty neljä päivää. Ensimmäisenä joulupäivänä muistellaan Vapahtajamme syntymää ja tapahtumia Betlehemissä. Toisena joulupäivänä on ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivä. Kolmas joulupäivä on omistettu apostoli Johannekselle ja sitten neljäntenä joulupäivänä joulukuun 28. päivänä on viattomien lasten päivä, jolloin muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja ja Joosefin, Marian ja Jeesuksen pakoa Egyptiin.

Aikaisempina vuosina viattomienlasten päivänä olemme käsitelleet neljännen joulupäivän aihetta. Kolmannen joulupäivän aiheet ovat hyvin harvoin esillä, jonka vuoksi ajattelin nyt ottaa esille katkelman kolmannen joulupäivän Evankeliumitekstistä

Joh 21:18-22 Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."  Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua." Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, se, joka aterialla oli nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: "Herra, kuka se on? Kuka sinut kavaltaa?" Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: "Entä hän, Herra?" Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua."

Nämä tapahtumat ovat Jeesuksen ylösnousemisen jälkeiseltä ajalta. Jeesus oli ilmestynyt opetuslapsilleen kolmannen kerran. He olivat ruokailleet yhdessä ja Pietari oli kolme kertaa vannonut rakkauttaan Jeesukselle ja saanut aina kehotuksen paimentehtävään. Sitten Jeesus sanoi Pietarille ”Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." Noihin sanoihin sisältyy ennustus, minkälaisella kuolemalla Pietari olisi kirkastava Jumalaa. Samoja sanoja Jeesus oli aikaisemmin käyttänyt myös puhuessaan omasta kuolemastaan.

Sitten Pietari sai Jeesukselta jälleen kehotuksen ”Seuraa minua”.  Tarkoittiko kehotus lähteä paikalta yhdessä eteenpäin, vai seurata Jeesuksen viitoittamaa tietä aina ristinkuolemaan saakka. Kristillisen perinne, ei siis Raamatun sana, kertoo Pietarin tulleen keisari Neron vainojen yhteydessä ristiinnaulituksi. Ehkä Jeesuksen kehotus tarkoitti näitä molempia asioita.

Kun Jeesus oli tehnyt Pietarille selväksi, mitä edessä oli, heräsi Pietarissa uteliaisuus, miten sitten Johanneksen kävisi. Mitä oli kaverilla edessä? Pietari sai Jeesukselta ällistyttävän töykeän vastauksen: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua.” Jeesus tarkoitti sanallaan sitä, että asia on Hänen vallassaan eikä kuulu tippaakaan Pietarille. Pietarin tuli seurata Jeesusta eikä udella muiden kohtaloa. Jeesuksen sana ei tarkoita, että Johannes voisi elää Jeesuksen toiseen tulemiseen saakka, ehkä vastauksesta voidaan lukea, että Johanneksen kuolema ei tulisi olemaan väkivaltainen. Pääasia tuossa sanassa kuitenkin on ”ei kuulu sinulle” ja sitten uusi kehotus ”seuraa minua”.

Tapaninpäivästä lähtien joulunajan aiheet ovat varsin väkivaltaisia. Jeesuksen sanat Pietarille viestittää meillekin, että Jeesuksen seuraajan tie ei ole helppo. Vastustusta on aina edessä. Pahanvallat nousevat aina Jeesuksen seuraajia vastaan. Mutta tärkeintä on, että tilanteessa kuin tilanteessa seuraamme Jeesusta. Ystävien tilasta saamme olla huolissamme, rukoilla heidän puolestaan, saattaa heitä Jeesuksen luo, mutta meidän tehtävänä ei ole ennustella heidän tulevaisuuttaan. Tämän päivän tekstin ydinopetus on Jeesuksen sana ”Seuraa minua”. Pysy sinä kiinni Jeesuksessa. Hän on kantanut meidän syntimme ruumiissaan Golgatan ristille ja maksanut ne omalla verellään. Hänessä ja Hänen kanssaan on meille taivas auki. Älä minkään uhkan tai kiusauksen edessä luovu Jeesuksesta sinun Vapahtajastasi. Kerran ahdistusten jälkeen alkaa ikuinen joulujuhla, jonka jälkeen ei tule marttyyrien eikä viattomien lasten päivää, vaan juhla jatkuu iäti. Nyt riennämme Jeesuksen ristin luo. Saamme laskea syntikuormamme hänen jalkojensa juureen ja uskoa ne anteeksi Hänen verensä ansiosta iloon ja rauhaan saakka. Vaikka tämän vuoden joulujuhla onkin ohi, saamme jo nyt nauttia ikuisen joulun rauhasta.

JOULUTERVEHDYS



Sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, kuoli ja haudattiin... Näinhän me uskomme. Joulun tähden valossa heijastuu myös Golgatan risti.

Hän syntyi neitsyestä, että hän olisi perisynnistä vapaa ja voimallinen lunastamaan meidät syntiset. Neitseestä syntyminen ei ole mikään pikkujuttu. Jos emme sitä tunnusta, on pelastuksemme mahdoton. Perisynnin turmelema veri, ei olisi kelvannut meidän rikkomustemme maksuksi.

Hän kävi ristille meidän syntiemme tähden. Hän antoi henkensä sinunkin syntiesi sovitukseksi. Joulun riemun keskellä, ikään kuin kaukaisena kumuna, kuuluu sanoma: "Se on täytetty". Ihmiselämä, joka alkoi jouluna, päättyi pitkänäperjantaina ristille. Elämäntehtävä, joka alkoi Betlehemin tallista tuli loppuun suoritetuksi Golgatalla. Koko ihmiskunnan syntivelat tulivat maksetuiksi ja kaikille avautui tie iankaikkiseen elämään.

"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa." Enkelien viesti kuuluu sinullekin. Älä pelkää, ota sanoma vastaan. Kulje avattua tietä pitkin. Liity rohkeasti laulamaan taivaallisen sotaväen kanssa "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

Sef. 3: 14-17

Iloitse, tytär Siion,
huuda riemusta, Israel!
Juhli ja laula täysin sydämin,
tytär Jerusalem!
Herra ottaa pois tuomiosi
ja karkottaa vihollisesi.
Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi,
sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa.
Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille:
- Älä pelkää, Siion,
älä anna kättesi hervota!
Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.

Kiitos ystävä sinulle päättymässä olevasta vuodesta.

Runsasta siunausta joulujuhlaasi ja tulevalle uudelle vuodelle!

Antti ja Terttu Näsi

KAKSI OVEA

Tervajoen rukoushuone 2.12.2012

Adventtijuhla

Room. 5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.

Adventtijuhlaan ehkä hieman epätavallinen teksti, mutta kyllä tämäkin sana avaa meille adventin näkymiä..

Kun Jumalan luomisviikon työpäivät olivat tulleet täyteen, hän ”katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää (1Moos 1:31)”. Kaikki oli juuri sellaista, kuin Jumala halusi. Täydellinen harmonia vallitsi, kaikilla oli hyvä olla. Luontokin voi hyvin. Kaikki oli sellaista kuin me voimme kuvitella Paratiisissa olevan. Vielä parempaa, mitä me edes ymmärrämme. Se oli maailman ja ihmiskunnan lähtötilanne.

Tähän ihanuuteen kuitenkin luikerteli käärme, joka viekoitteli Adamin Jumalan tahdon vastaiseen tekoon. Adam halusi nousta, jos ei Jumalan yläpuolelle, niin ainakin hänen rinnalleen, tasavertaiseksi viisaudessa Jumalan kanssa. Siksi Adam lankesi kiusaukseen ja söi kielletystä puusta. Sen yhden Adamin hedelmästä haukkaaman suupalan kautta synti tuli sisään Jumalan luomaan täydellisyyteen. Ihminen nousi Jumalaa vastaan. Harmonia rikkoutui. Sillä samalla puraisulla avautui ovi kadotustuomiolle.

Tuota kadotustuomiota mekin kannamme jo perimässämme. Kun ovi synnille ja pahuudelle oli avattu, pahuus levittäytyi kaikkialle. Se tavoitti kaikki ihmiset, se on vyörynyt koko ihmiskunnan historian ajan. Se on vallannut meidätkin. Ja kun ovi on kerran avattu, synti vyörymällä vyöryy jokaisen meidänkin sisimpäämme. Ajassamme synti saa yhä valtavampia, yleisesti hyväksyttäviä ilmenemismuotoja. Me itse kukin olemme suunnattomilla rikkomuksillamme vielä lisäämässä tuota syntymässämme saamaamme perisynnin määrää.

Paljon siitä, mihin me langenneet ihmiset olemme meitä ympäröivässä luonnossa ahneuksissamme koskeneet, on pilaantunut. Paratiisin harmonia on häipynyt. Tekojemme jäljiltä on vuotavia lietealtaita, haisevia jätevuoria, sukupuuttoon kuolleita eläin- ja kasvilajeja, hedelmättömiksi riistettyjä maita, savuavia taistelutantereita, hätää kärsiviä ihmisiä. Ilmasto-olosuhteet ovat horjumassa. Näin maakin huokaa synnin seurauksista.

Adamin avaamasta ovesta synti on käynyt myös meidän sisimpäämme. Se koettaa panna myös meidän elämässämme Jumalan viralta. Synti yrittää uskotella, että kyllä sinä pärjäät ilman Jumalaa, kun vaan yrität ja teet tarpeeksi. Synti alati lisää kuormaamme ja syöksee meidät lopulta epätoivoon ja epäuskoon. Adamin rikkomus ja omat syntimme, ovat vääjäämättömästi viemässä meitäkin kohti kadotustuomiota.

Mutta Sana sanoo: ”Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän”. Synti ja kuolema tulivat yhdestä ovesta maailmaan, mutta nyt on toinen ovi, josta maailmaan virtaa vanhurskaus ja elämä. Yhden miehen, yhdellä teolla on valmistettu ihmiskunnalle uusi toivo, uusi valo. Kun Jeesus antoi Golgatalla henkensä, hän antoi sen kaikkien, koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesuksen maahan vuotanut veri, on hinta Adamin lankeemuksesta, mutta se on myös lunastushinta sinun synneistäsi. Ei muuta tarvita, kuin yhden ainoan vanhurskas teko. Ei tarvita sinun, eikä minun tekoja. Tekemisen puolesta kaikki on jo valmiina, täysin loppuun asti suoritettuna. Jeesus avasi elämän oven.

Vietämme adventtijuhlaa. Se on odotuksen juhla. Saamme odottaa lunastajamme syntymän muistelemisen juhlaa. Kohta piirtyy mieliimme jouluyönä pimeyteen syttynyt taivaallinen kirkkaus, enkelten riemulaulu ja ilmoitus ”joka on tuleva kaikelle kansalle”. Adventin ajan tekstien mukaan nöyrä Kuningas ratsastaa aasilla kaupunkiin, mutta meitä muistutetaan että kerran saapuu kunnian kuningas. Muistelemme Jeesuksen ensimmäistä syntymää ja odotamme hänen toista tulemistaan.

Onko sydämesi ovi avoinna nöyrälle syntiemme sovittajalle? Hän koputtaa ovella. Ei hän halua rynnätä väkipakolla elämääsi, mutta hän todella haluaa tulla sydämeesi. Hän haluaa oman uhrinsa perusteella antaa sinullekin vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Älä sulje häneltä portteja vaan avaa ovi ja kutsu hänet sisään. Älä torju! Hän antaa lahjaksi joulurauhan, ilon, riemun ja iankaikkisuustoivon.

Kerran aikojen lopulla Jeesus tulee kunnian Kuninkaana. Silloin synti saa lopullisen tuomion, silloin kaikki palautetaan hyväksi jälleen. Silloin Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Kaikki on silloin jälleen hyvää ja Jumalan mielen mukaista. Silloin on jälleen kaikki niin kuin oli aikojen alussa. Tätä me saamme riemuiten jo nyt uskossa odottaa.

Ystävä! ”Avaja porttis ovesi käy Herraas vastaan nöyrästi” (VK 2). Kumarru hänen eteensä, tunnusta hänelle kaikki syntisi ja saat uskoa ne anteeksi Jeesuksen uhriveren ansiosta. ”Sen, minkä Aadam ja Eeva on hukanneet kerran, takaisin armosta sain minä Golgatan Herran” (SK 6).

Siunattua ja riemullista adventti ja joulujuhlaa! Nauttikaa teille valmistetusta joululahjasta! Nauttikaa iankaikkisen elämän lahjasta!