TAPAHTUKOON MINULLE NIIN KUIN SANOIT

Vähäkyrö, Srk-koti SK-lauluilta 23.3.2014

LUUK 1:34-38.

Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella - hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Tämä Raamatun sana on osa tämän päivän 1. vuosikerran Evankeliumitekstistä. Tänä vuonna kirkoissa luetaan 2. vuosikerran tekstejä ja näin tämän päivän ”virallinen” teksti jatkuu heti tämän kohdan jälkeen.

Kuusi kuukautta aikaisemmin oli tapahtunut ihme: pappi Sakarialle ilmestyi enkeli Gabriel (Dan 9:21). Enkeli lupasi rukousvastauksena ja Jumalan yliluonnollisena tekona (Luuk 1:7,25) perheelle pojan, Johanneksen (1:11-13). Sakariaan vaimo oli jo niin vanha, että hän ei enää olisi voinut saada lasta.

Nyt kuusi kuukautta myöhemmin sama enkeli ilmestyi 14-vuotiaalle, koskemattomalle Marialle, joka asui Nasaretissa. Hän oli Daavidin sukuun kuuluvan Joosefin kihlattu morsian (Luuk 1:26-38).Enkeli kertoi käsittämättömästä ihmeestä, jossa Voimallinen suuret teot tulevat ilmi (1:49). Pyhä Henki ja Jumalan läsnäolo koskettivat Mariaa. Totisesti, "se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä" (Matt 1:20). Jumala käytti yli ymmärryksen käyvää, neitseestä syntymisen ihmettä antaakseen Poikansa tulla maailmaan (vrt. Jes 7:14; Fil 2:6-7).

Nämä kaksi tapahtumaa ovat, inhimillisesti ajateltuna mahdottomia tapahtumia. Mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Hän voi herättää kuihtuneen eloon. Hän voi avata vasta nupullaan olevan kukoistukseen.

Mitä me opimme Mariasta? Hän on meille kaunis, nöyrä esikuva Herran palvelijasta. Vaikka Jumalan suunnitelmat käyvät yli ihmisen ymmärryksen, hän ei ihmettele tai torju Jumalan suunnitelmia. Hän sanoi: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”. Maria on meille uskon esikuva, ei palvonnan kohde. Hänen poikaansa me rukoilemme ja häneen uskossa turvamme. Emme tarvitse Mariaa välittäjäksi. Me saamme lähestyä Jumalaa ja Vapahtajaamme suoraan, ilman välikäsiä. Uskomme myös, että Mariankin tie taivaaseen avautui hänen poikansa veren ansiosta.

Näiden Jumalan sanan kohtien perusteella me saamme vapain ja reippain mielin yhtyä uskontunnustuksemme sanoihin: ”Sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta”. Se on järjelle ja tieteelle käsittämätöntä. Sen vuoksi kautta aikojen onkin hyökätty neitseestä syntymisoppia vastaan. Meidänkin aikoina aallot sitä vastaan käyvät korkeina. Neitseestä syntyminen ei ole meille olekaan tiedon, vaan uskon asia.

Jos Messias olisi tullut maailmaan biologisesti normaalilla tavalla, hän olisi kantanut Adamin perisynnin taakkaa. Vaikka hän olisi elänytkin puhtaan elämän, hän olisi ollut perisynnin alainen. Sellaisen veri ei olisi kelvannut maailman syntien sovitukseksi. Tarvittiin täysin perisynnistäkin puhdas viaton veri ihmiskunnan vapaaksi ostamiseksi. Jos kiistämme neitseestä syntymisen, samalla me teemme Jeesuksen uhrin arvottomaksi. Ellei Jeesus olisi syntynyt neitseestä, olisimme edelleen synnin ja kuoleman orjia. Meillä ei olisi syntien anteeksisaamista. Taivaaseen kulkisi vain lain tie, jota me emme kuitenkaan pysty täyttämään. Ilman neitseestä syntymistä taivas olisi meille suljettu.

Jumala oli kuitenkin aikojen alusta suunnitellut asiat valmiiksi luodakseen rakastamalleen ihmiskunnalle uuden mahdollisuuden päästä taivaaseen. Jumala toteutti suunnitelmansa, kun aika oli täytetty. Uskontunnustus jatkuu: ”Kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, …nousi kolmantena päivänä kuolleista”. Jumalan hyvä suunnitelma on toteutunut. Jeesus on viattomalla verellään maksanut meidän syntivelkamme, anteeksiantamus on meille valmistettu. Saamme sen uskolla omistaa. Sinunkin syntiesi maksuksi vuoti Golgatalla Jumalan Pojan pyhä veri. Sen vuoksi saat uskoa kaikki syntisi anteeksi. Sekin on meidän järjellemme käsittämätön asia, mutta ei meidän tarvitse sitä tajuta, me saamme sen uskoa. Saamme yhtyä Marian kiitosvirteen

Ylistys korkein Isälle

ja ainoalle Pojalle,
Hengelle armon, totuuden
nyt soikoon kautta aikojen! (VK 50:6)

Kun kuulet Jumalan puhuvan sinulle, muista Mariaa ja vastaa, ”Herra tapahtukoon minulle niin kuin sinä sanot”.

 

HALVEKSITTU KUIN KOIRA - USKOSSA HELLITTÄMÄTÖN

Vähäkyrö kirkko, Evankelinen kirkkopyhä 16.3.2014

Matt 15:21-28

Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Sii­do­nin tienoille. Ja katso, kanaanilainen vai­mo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: »Herra, Daa­vidin poika, armahda minua. Rii­vaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni.»  Mut­­ta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen ope­tuslapsensa tulivat ja ru­koi­livat häntä sa­noen: »Päästä hänet mene­mään, sillä hän huu­taa meidän jälkeemme». Hän vastasi ja sanoi: »Mi­nua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huo­neen kadonneitten lammasten tykö». Mutta vai­mo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: »Herra, au­ta minua». Mutta hän vastasi ja sanoi: »Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää pe­ni­koille».  Mutta vaimo sanoi: »Niin, Herra; mut­ta syöväthän penikatkin niitä mu­ruja, jotka hei­dän her­ran­sa pöydältä pu­toavat». Silloin Jee­sus vastasi ja sanoi hä­nelle: »Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot». Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä ter­ve.

Jeesuksen kulkiessa hänen seurueeseen­sa liit­tyi nainen, joka ei ollut juutalainen. Markus e­van­­keliumissaan mainitsee hänet syyria­lais­foi­nikkialaiseksi. Matteus puo­lestaan puhuu Kanaanilaisesta. Joka ta­pauksessa nainen ei kuulunut juuta­lai­seen uskon­tokun­taan. Var­maan hän oli kuul­lut puheita Jee­suk­sesta ja hä­nen tun­nusteoistaan, osasi­han hän puhu­tel­la­kin Jeesusta aivan oikein, Jeesus Daavidin Po­ika, mutta syvempi tieto uskosta puut­tui. Nainen oli synty­peräl­tään juu­ta­lais­ten hal­veksimaa kansaa. Hän kuului siis halvek­sittuun pa­ka­nakansanryhmään.

Hädässään nainen kuitenkin huusi Jee­sus­ta avuk­si, vaikka hän tunsi hyvin omat lähtö­koh­­tan­sa. Opetuslapset ja jopa Jeesuskin näyttävät suh­tau­tui­vat häneen aluksi aika röyhkeän torju­vasti. Toimintansa tässä vaiheessa Jee­sus ha­lusi tehdä työ­tä vain Israelin kansan kes­kuu­­des­sa. Sen vuoksi Jee­sus heittikin nai­sel­le aika alentavan ver­tauk­sen, jossa hän vertasi nais­ta koiraan. Ei hä­nen, Jeesuk­sen, joka on lä­hetetty Israelin las­ten tykö, sopinut pa­ran­taa halveksittuja pa­ka­noita. Varmaan Jeesus ha­lusi myös koetella nai­sen uskon kestävyyttä ja aitoutta.

Mutta juuri tässä tulee esiin naisen uskon sitkeys. Kai­kis­­ta näis­tä alentavista letkauksista huo­li­mat­ta hän us­koi Jeesuksen voimaan. Ei hän läh­te­nyt itse­ään selittelemällä tekemään paremmaksi. Hän tyytyi siihen tilanteeseen, missä hän oli. Jos hän­tä verrattiin koiraan, niin se on sitten niin. Kutenkin hän pyysi saa­da osak­seen edes niitä muru­ja, joita lapset pöydältä tiputtavat. Kai­kes­ta nureasta suh­tau­tumi­ses­ta huolimatta, hän ha­lusi uskoa Jeesuksen parantavaan voimaan. Lo­pul­ta Jeesus ar­mah­ti hänet ja antoi hänen us­kol­leen kauniin tunnustuksen, ja paransi nai­sen sairaan tyt­tä­ren.

Tämän naisen kaltaisia saamme mekin ol­la. Ei mei­dän tarvitse salata omaa minääm­me. Vaik­ka olemmekin Jeesuksen näkö­vink­­ke­lis­tä huo­no­ja, säälittäviä syntisiä - tuskin edes koi­rankaan ve­roi­sia, saamme turvautua hä­neen. Ei meidän tar­vitse teeskennellä pa­rem­paa tai selitellä muuta, kuin mitä olem­me. Saamme tulla Jeesuksen luo aivan sel­lai­seina syntisinä, kuin me olemme. Saamme tulla hä­nen luok­seen ja yksinkertaisesti anoa ”Auta mi­nua Herra”. Saamme uskoa, että Jeesus kyl­lä auttaa meitäkin.

Kaikissa asioissa meillä on lupa tulla Jee­suk­sen luo, ja kertoa murheemme Hänelle ja jättää ne Hänen hoidettavakseen. Erityisen iloinen Jee­­sus on siitä, kun me tulemme hänen luok­seen syntitaakkamme kanssa ja pyydämme sitä an­teeksi ja uskomme sitten syntimme anteeksi Jee­suksen veren ansion tähden. Tässä osoitamme us­kon hellittämättömyyttä, kun kerta toisensa jälkeen,  uudelleen ja uudelleen langenneina,  käymme ristiinnaulitun Jeesuksen jalkain juureen katuen ja anteeksi pyytäen.

Ystävä! Jos sinusta tuntuu, että elämäsi ei ole riit­tävän hyvä, että voisit uskoa, juuri sinua var­ten on Jeesus tullut maailmaan ja uhrannut henkensä. Jeesus rakastaa huono­jakin ihmisiä. Hä­nen luonaan rauhaton saa levon. Hänen luo­naan syntinen saa armah­duksen. Me kaikki saam­me tänäänkin olla Jeesuksen edessä ja tun­nustaa oma kelvottomuutemme ja pyytää lai­min­­lyön­te­jämme anteeksi, ja meille kaikille kuuluu taas tänäänkin Jumalan oma sana: ”Si­nä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jee­suk­sen nimessä ja kalliissa sovintoveressä”. Jee­suk­­sen valmistaman armon avulla olemme tai­vaa­­seen matkalla.

Jeesuksen toiminnan tässä tekstimme kohdassa näem­me jo viitteen myös lähetykseen. Pakananainen, sai mu­ru­sia pöydältä. Jeesus oli tullut ensi­sijaisesti Israelin kansaa varten. Mutta paka­noille riitti mu­ru­sia. Kun valittu kansa ei otta­nut Messiasta vas­taan suunnattiin toiminta myöhemmin paka­na­kansojen keskuuteen voi­makkaam­min. Mutta jo tässä on merkki siitä, että Jeesus tuli koko maailmaa varten.

Kanaanilainen nainen oli kuullut Jeesuk­ses­ta. Siel­lä pakana alueella ehkä oli joku kerto­nut Jeesuksesta hä­nelle. Ei hän muuten olisi osannut hä­däs­sään tulla Jeesuksen luo. On hyvä, jos me tuon kanaanilaisen naisen sit­keydellä olemme kertomassa Jee­suksesta. Joku voi sen kuul­la ja tulla vaikka uteli­aisuuttaan sanankuuloon. Silloin Py­hä Henki voi aloittaa työnsä. Eihän se haittaa vaik­ka mei­tä koiriksin haukuttaisiin, jos saam­me olla ohjaamassa ihmisiä kohti taivaan tielle. Tänään saamme iloita armosta ja pyytää voimia ja uskollisuutta Evankeliumin työhön.