Enkelit ensin
Paimenille lauloi,
Sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
Massa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi!
Fil 4:4-7 (UT2020)
Iloitkaa aina Herran yhteydessä! Minä toistan: iloitkaa! Kaikkien on saatava tietää, miten lempeitä te olette. Herra on lähellä. Älkää murehtiko mistään, vaan kertokaa kaikki tarpeenne Jumalalle. Pyytäkää häneltä, rukoilkaa ja kiittäkää häntä. Kaiken ymmärryksen ylittävä Jumalan rauha vartioi sydäntänne ja ajatuksianne ja saa ne pysymään Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.
4. adventtisunnuntain kirkkovuoden aihe on: Herran syntymä on lähellä. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen.
Paavalin kirje Filippiläisille lähenee loppuaan. Ilmeisesti seurakunnassa oli ollut joitakin erimielisyyksiä kahden naisen välillä. Paavali ojentaa näitä naisia tasapuolisesti asettumatta kummankaan puolelle. Lisäksi hän kehottaa kolmatta ystävää olemaan näille naisille avuksi. Kaikki he olivat yhdessä taistelleet evankeliumin hyväksi.
Kuitenkin kaiken tämän jälkeen Paavali oikein huutomerkkien kera ja asiaa painokkaasti kerraten kehottaa Filippiläisiä iloitsemaan Herrassa, Herran yhteydessä, sillä Herra on lähellä. Lähellä voi tarkoittaa aikaa ja paikkaa. Herra oli Henkensä välityksellä seurakunnan keskellä, mutta myös hänen toisen tulemisen odotettiin olevan lähellä. Koko maailman Vapahtaja oli lähellä. Oli syytä iloon!
Toki oli elämässä huolia ja murheitakin. Apostoli kehottaa tuomaan myös ne rukouksessa Jumalan eteen. Kaikki huolet saamme tuoda Herran eteen. Sellaista asiaa ei ole olemassakaan, mitä ei voisi rukouksessa tuoda Jumalan hoidettavaksi. Niin maalliset arkipäivän murheet kuin uskonkin asiat saadaan antaa Jumalan hoitoon. Jumalalle saamme tuoda omien asioiden lisäksi muidenkin vaikeudet. Ennen kaikkea saamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen pyhässä kalliissa veressä. Näistä syntyy elämäämme käsittämätön ihana Jumalan rauha, joka varjelee meitä pysymään Jeesuksessa Kristuksessa.
Joulu on lähellä. Runsaan viikon päästä saamme viettää Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Hän syntyi maailmaan ihmiseksi, sovitti meidän ja koko maailman synnit Golgatan ristillä, hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme ja hoitaa meidän kaikki murheemmekin meidän parhaaksemme. Hän on nyt meidän keskellämme, mutta pian hän tulee hakemaan meidät Isän luo iankaikkiseen kirkkauteen. Vieläkin minä sanon ILOITKAA!
(Vähäkyrö 15.12.2021)
Room 10:12–13
Kirjoituksissahan sanotaan:
»Kenenkään, joka uskoo häneen, ei tarvitse hävetä.» Tässä ei erotella
juutalaista kreikkalaisesta, sillä Jeesus on kaikkien Herra. Hänen
rikkauksistaan riittää kaikille, jotka huutavat häntä avuksi. »Jokainen, joka
huutaa Herraa avuksi, pelastuu.» (UT2020)
Kirjeessään Roomalaisille
Paavali hieman aikaisemmin tuo esiin, kuinka ”Jumalallinen oikeudenmukaisuus
paljastuu kaikille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Tämä koskee kaikkia, koska
kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” (3:22–23 UT2020).
Ei ole siis mitään eroja ihmisten välillä. Kaikki ovat syntiä tehneet ja synnin
vuoksi ovat kirkkautta vailla. Ei mikään inhimillinen ominaisuus riistä meiltä
Jumalan kirkkautta, vaan sen tekee ihmiskunnan totaalinen synti. Kaikki ovat yhtä
lailla kirkkautta vailla. Lain sana kyllä osoittaa meille, meidän syntisyytemme,
mutta laki itsessään ei voi meitä pelastaa, koska emme pysty sitä täyttämään.
On toinen tie pelastukseen. Nyt
Apostoli kirjoittaa kuinka kaikki Herran rikkaudet ovat kaikkien saatavilla.
Merkitystä ei ole ihmisen kansalaisuudella tai syntyperällä, ei yhteiskunnallisilla
näkemyksillä. Olipa ihminen juutalainen, kreikkalainen tai kuka tahansa, heillä
kaikilla on yhtäläiset oikeudet Jumalan aarteisiin. Kaikki olemme yhtä lailla
vailla kirkkautta, mutta yhtä lailla olemme oikeutettuja pelastukseen.
Kaikki, jotka uskossa luottavat
Jeesukseen, joka kuoli ristillä meidän edestämme ja kolmantena päivänä nousi
ylös kuolleista, he pelastuvat. Kaikilla heillä on pääsy iankaikkiseen elämään.
Sinä voit täysin häpeämättä huutaa hädässäsi Herraa avuksesi. Voit koko
syntitaakkasi jättää Jeesuksen ristin juurelle. Hän on velkasi sovittanut
verellään. Se ei enää ole taivaaseen pääsyn este. Esteenä eivät voi olla mitkään
sinun henkilökohtaiset ominaisuutesi. Esteenä voi ainoastaan olla vain se, että
sinä et usko anteeksisaamiseen yksin armosta.
Uskaltaakseen huutaa Herraa
avukseen, ihmisen tulee uskoa häneen. Emmehän voi pyytää avuksemme mitään
sellaista, jolla emme usko olevan voimaa pelastaa meidät hädästämme. Usko
syntyy evankeliumin sanan kuulemisesta. Sana synnyttää Pyhän Hengen vaikutuksella
uskon. Jotta uskoa syntyisi, saamme häpeämättä julistaa kaduilla ja
aitovierillä sanaa yhtä lailla kaikille ihmisille.
1. Veri Jeesuksen meidät
taivaaseen / täältä murheiden maasta vie. / Sana ilmoittaa aivan tarkalleen, /
että sinne on yksi tie. / Muuta tietä ei ole taivaaseen, / ikivanha vain armon
tie. / Minut kerran se kodin autuuteen / kanssa uskovan joukon vie.
5. Veren armosta kiitos
valtavin / kerran taivaassa täysin soi. / Kuoro uskovain luona Jeesuksen /
vasta kirkkaimmin laulaa voi. / Muuta tietä ei ole taivaaseen, / ikivanha vain
armon tie. / Minut kerran se kodin autuuteen / kanssa uskovan joukon vie. (Siionin
Kannel 452)
Vähäkyrö 17.10.2021
 |
| Kirkkaan keltaista, valkoista, syvää vihreää ja ruskaa. Luonnon paletissa on monia värejä (07.10.2021). |
Room. 8: 18-23 (1. vuosikerta)
"Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden
rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa
hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua
katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on
alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois
katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme,
että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta,
vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme
odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi."
Taistelu tuo aina kärsimystä. Ei sellaista taistelua ole, joka ei kylväisi ympäristöönsä kärsimystä. Yllättävää on miten paljon Uudessa Testamentissakin puhutaan kärsimyksestä, lähes luonnollisen asiana. Tosiasia on, että kristityn elämä on jatkuvaa taistelua pahaa vastaan. Uskova ihminen joutuu nahoissaan kohtaamaan kaiken sen nurjamielisyyden, jota maailma tuntee Kristusta kohtaan. Siinä taistelussa ei voi selvitä ilman kärsimystä.
Kannattaako taistelu? Kyllä kannattaa. Kohtaamamme kärsimykset ovat pientä sen rinnalla, mitä on luvassa. Pientä on ahdistuksemme sen kirkkauden rinnalla, joka on ilmestyvä ja tuleva meidän osaksemme. Mitä on ajallinen häpeä tai henkinen ahdistus, kun tiedämme, että pian kohtaamme Kristuksen kasvoista kasvoihin ja pääsemme ikuiseen kirkkauteen. Sitä päivää kannattaa odottaa. Sen edestä kannattaa taistella.
Myös luomakunta on taivutettu katoavaisuuden alle. Syntiinlankeemus on turmellut myös meitä ympäröivän luonnon. Emme asu enää paratiisissa. Asumme maailmassa, joka voi yhä huonommin. Adamin lankeemus on kaatunut myös luomakunnankin ylle. Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Ja miehelle hän sanoi: - Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi”. Vielä Mooseksen kirjassa on sanat: ”Hän antoi pojalle nimen Nooa* ja sanoi: "Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut." Meidän jokapäiväinen ahneutemme lisää luonnon pahoinvointia päivittäin. Näin myös luonto ihmiskunnan kanssa ikävöi luvattua vapautta ja vaikeroi tuskissa.
Vanha käännös puhui esikoislahjasta. Uudessa käännöksessä on sana ensilahja. Sana tarkoittaa ”sadonkorjuun ensimmäisiä hedelmiä, jotka uhrattiin Jumalalle. Kun ne laskettiin alttarille, ne olivat todisteena siitä, että pellolla oli kypsynyt uusi sato.” Näin Bo Giertz selittää sanan. Pyhä Henki on tämä ensimmäinen lahja, jonka olemme kasteessamme saaneet osaksemme. Tämä henki todistaa meille lupauksesta. Apostoli kirjoittaa 2 Piet 3:13 ”Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee”. Kerran luodaan uusi maa, uudet taivaat, joissa vanhurskaus asuu. Silloin ei käydä taistelua, silloin ei koeta ahdistusta tai tuskaa. Silloin kaikki elää sovussa keskenään. Silloin vallitsee täydellinen harmonia. Silloin pääsemme me ja luomakunta todelliseen Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.
Me huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. Emmekö sitten vielä olekaan Jumalan lapsia? Emmekö vielä ole lunastettuja? Ystävät! Me olemme todella täydellisesti pelastettuja Jeesuksen veren ansiosta. Kasteessa meidät on täydellisesti kutsuttu Jumalan lapsiksi. Kaikki on valmista jo nyt, aivan tässä ja nyt. Saamme päivittäin uskossa elää Jumalan lasten riemullista elämää. Saamme iloita iankaikkisesta autuudestamme. Mikään ei ole kesken.
Täällä ajassa kuitenkin kaikki jää vajavaiseksi. Voimme aina aavistella tulevaa. Kun Kristus kerran saapuu kunniassaan, silloin meidät vapautetaan näistä rujoista ruumiistamme ja ajallisuuden rajoitteista. Saamme ylösnousemusruumiit, joissa ei kipu pesi. Pääsemme taivaan todelliseen kirkkauteen, jossa näemme Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Tuska ja ahdistus, mitä uskova täällä ajassa joutuu kärsimään, on täydellisesti poissa. Meitä ympäröi silloin uusi Eden, taivaan paratiisi. Tästä meillä on lupaus. Henki siitä meille todistaa. Siinä toivossa jaksamme elää ja taistella vielä hetken.
Me saamme jo nyt nauttia autuudestamme, niin paljon kuin se täällä ajassa vain on mahdollista. Saamme uskoa Jeesukseen. Saamme kulkea Häneen luottaen Hänen lapsenaan. Saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Hänen pyhässä nimessään ja kalliissa sovinto veressään. Saamme aavistuksen taivaan rauhasta. Saamme nauttia kauniin isänmaamme syksystä. Saamme elää vahvassa toivossa.
Tervajoen rukoushuone, seurat 23.9.2007
Puheenvuoro Tellervo Rajalan muistotilaisuudessa 11.9.2021 Ylihärmän seurakuntatalolla
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa."
Tässä sanassa apostoli ylistää Jumalaa kaikesta hyvyydestä, millä hän on siunannut täällä ajassa, mutta ennen kaikkea hän kiittää Jumalaa pelastussuunnitelmasta ja koko hänen pelastustyöstään Kristuksessa. Se on suurin ja syvin Jumalan siunaus ihmiskunnalle.
Siunaus käsitteenä tarkoittaa varsinaisesti Jumalan suomaa hyvyyttä, menestystä, varjelusta tai armoa. Siunaus tarkoittaa myös sitä, että me pyydämme Jumalalta hänen varjellustaan itsellemme tai toiselle ihmiselle, koko kansakunnalle tai miksei koko maailmalle. Jokainen elämämme hetki on Jumalan siunauksen varassa.
Katekismus opettaa siunauksesta: ”Elämme joka päivä Jumalan siunauksen varassa. Hänen hyvyytensä ja armonsa ympäröi meidät. Herra varjelee elämämme, vaikka emme hänen rakkautensa teitä aina tunnekaan. Hän antaa meille sisäisen rauhan, joka kantaa elämän rikkinäisyydenkin keskellä. Jumalan siunauksen turvissa voimme kerran myös kuolla.
Kun siunaamme toisiamme tai pyydämme siunausta
itsellemme, voimme luottaa siihen, että kolmiyhteinen Jumala kääntyy meidän
puoleemme ja on meidän kanssamme.”
Olemme tänään saattamassa Tellervoa viimeiselle matkalle. Hänen syntymisensä aikoihin maailmassa elettiin rauhattomia aikoja. Sotatoimet Euroopassa olivat alkaneet. Vain muutama viikko sen jälkeen myös meidän maassamme joukkoja koottiin rajoja vartioimaan. Runsaan parin kuukauden kuluttua myös meidän maamme joutui hyökkäyksen kohteeksi. Varmaan silloin maassamme pyydettiin ahkerasti Jumalan siunausta ja varjelusta. Luotettiin, että Jumalan siunauksen varassa maamme kestää. Kansan pyynnöt kuultiin ja maamme kesti sotien kärsimykset.
Jumalan siunauksen varassa Tellervokin sai elää tämän ajallisen elämänsä. Hän oli luonteeltaan ulospäinsuuntautuva ja sosiaalinen henkilö. Näitä ominaisuuksia hän sai käyttää hyväksi työssäänkin. Myös meihin sukulaisiin hän piti yhteyksiä ja kutsui meitä vierailulle. Siunausten ja kiitosvirren saattelemana hän sai myös matkansa päättää. Saamme uskoa, että Jumalan Jeesuksessa valmistaman siunauksen varassa hän myös pääsi perille Isän luo taivaan kotiin.
Me elämme tänäänkin sekavissa oloissa. Maailmassa on monenlaisia uhkia ja vaaroja. Uskoa Jumalaan halvennetaan. Meillä on todella paljon syitä pyytää Jumalalta siunausta toinen toisellemme ja koko kansalle. Talvisodan aikana presidenttikin kehotti kansaa rukoilemaan. Hyvä on meidänkin nyt liittyä oikein rukousrintamaan pyytämään meille kaikille, koko maailmalle Jumalan siunausta ja herätyksen aikoja.
Ystäväni, elätkö sinä siunauksen varassa? Jumalan siunaus on kanssasi, koska elät, mutta elätkö sen suurimman ja syvimmän siunauksen varassa? Elätkö sinä sen armon siunauksen varassa, jonka Jumala on meille valmistanut uhraamalla Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi? Se on suurin Jumalan siunaus. Sen varassa ajan koittaessa saamme käydä ikuiseen taivaan ilojuhlaan Herrassa poisnukkuneiden ystäviemme kanssa.
”Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon
teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa
teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”
”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen
armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan
teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (19.09.2020 APT 20:32)
1.Tess. 5: 16-24 (UT 2020)
Iloitkaa aina ja rukoilkaa jatkuvasti. Kiittäkää kaikissa
tilanteissa, sillä sitä Jumala teiltä tahtoo Kristuksen Jeesuksen vuoksi. Älkää
sammuttako Henkeä älkääkä tyrmätkö profetioita. Testatkaa kaikki asiat ja
säilyttäkää se, mikä osoittautuu hyväksi. Kaikesta pahasta sen sijaan
hankkiutukaa eroon.
Kunpa itse rauhan Jumala tekisi teistä kauttaaltaan pyhiä ja
suojelisi henkeänne, sieluanne ja ruumistanne. Siten te olisitte moitteettomia,
kun Herramme Jeesus Kristus palaa. Hän, joka on kutsunut teidät, on uskollinen
ja pitää lupauksensa.
Tulipa siinä meille käskyjä ja kehotuksia yhdellä kerralla.
Iloitkaa, rukoiltaa, kiittäkää - aina ja lakkaamatta. Varmaan heti nousee
mieliimme ajatus: en jaksa, en voi, en pysty. Kun talous on kuralla, työttömyys
uhkaa, toisaalta työstressi painaa mieltä, nälkä kurnii ovella, terveys
reistailee, korona pandemia vaanii joka puolella, maailma elää sodanuhkan alla
ja luonto uhkaa pilaantua. Miten siinä sitten voi olla iloinen ja kiitollinen.
Näyttää, että apostoli panee meidät kohtuuttomien vaatimusten eteen.
Kohtuuttomia vaatimukset ovatkin meidän inhimillisille
voimillemme. Apostoli osoittaa nämä sanat Jeesuksen omille. Kun meille on armo
kirkastunut ja elämme lähellä Jeesusta, alamme näkemäänkin asioita toisella
tavalla. On olemassa paljon asioita, joista voimme iloita ja kiittää aina,
olipa ajalliset olosuhteen millaiset hyvänsä. Aina on jotakin hyvää. Erityisesti
voimme, joka ainoa hetki kiittää siitä, että kaikki meidän syntimme ovat
sovitetut Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Voimme kiittää siitä, että Jeesus
on lähellämme, hän hoitaa ja varjelee meitä. Hänen käsiinsä ja varjellukseen
saamme jäädä. Vaikka ulkonaisesti näyttää kurjalta, kuitenkin on paljon
asioita, josta voimme kiittää.
Samoin voimme kauhistella jatkuvan rukouksen vaatimusta. Se ei
tarkoita jatkuvaa rukousasennossa ja kädet ristissä olemista, vaan Jumalaan
luottamisen asennetta.
Sitten apostoli vanhemmassa Raamatun käännöksessä kehottaa:
”Koetelkaa kaikkea”. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi antautua
kaikenlaisiin kokeiluihin ja seikkailuihin. Tuo vuoden 2020 käännös kehottaakin
testaamaan. Ehkä se onkin selvempi sana. Meidän tulee Jumalan sanan ilmoitusta
vastaan testata kaikkea kuulemaamme opetusta. Paljon on harhaanjohtavaa
opetusta, joka kuitenkin kuulostaa aidolta. Kaikki, mikä ei läpäise Jumalan
sanan testiä, on hylättävä. Kaikki se mikä kestää Jumalan sanan ilmoituksen, on
pidettävä ja sen mukaan elämäämme ohjata. Opin ja julistuksen tutkiminenkin vaatii
suurta viisautta ja tarkkuuta. Tähän testitoimintaankin saamme pyytää Pyhän
Hengen viisautta ja johdatusta.
Ihmisvoimat, meidän kykymme, meidän viisautemme, ne eivät näihin
vaatimuksiin riitä. Mutta saamme kaikkeen tähänkin pyytä voimaa Jumalalta. Rakkaudessaan
Hän antaa meille mitä näkee meidän tarvitsevan. Hän on uskollinen ja pitää
lupauksensa ja me saamme kiittää. Niin paljon ois lapsella aihetta kiittää. (Vähäkyrö
SK-lauluilta 5.9.2021)
Asiaa pohdittaessa on meidän hyvä huomata rakkaus -sanan erilainen merkitys eri tilanteissa. Meissä ihmisissä on rakkauden, jonkinlaisen hyvänolon tunne tai jonkinlainen yleinen hyväntahtoisuus. Oikein hyviä ja kehittämisen arvoisia asioita nämäkin.
Mutta jos ainoastaan tämä inhimillinen tunne meitä ohjaa elämässämme, laki jää kyllä täyttämättä. Jos ajattelemme näitä ajallisia velvoitteitamme lähimmäisiämme ja ympärillämme olevaa hätää kohtaan, jäämme aina velkaa lähimmäisellemme. Emme koskaan voi sanoa, että nyt olen täyttänyt velvollisuuteni viimeistä piirtoa myöten. Aina löytyy lisää ja lisää autettavia ja hoivattavia. Harjaantumista tälläkin alueella varmaan tarvitaan meidänkin keskuudessamme. Vielä on paljon tehtävissä lähellä ja kaukana olevien lähimmäistemme auttamiseksi hengellisesti sekä aineellisesti.
Mutta rakkaudessa on toinen aivan toisenlaisia ulottuvuuksia saava merkitys, se rakkaus joka ammentaa voimansa Kristuksen rakkaudesta. Ei hyväntahtoisuudella voida lakia täyttää, mutta jos me kuljemme Jeesuksen rakkauden ohjaamina, on omatuntomme herkkä ja kilvoittelemme käskyjen täyttämisessä, me varomme tekemästä lähimmäisellemme mitään pahaa.
Vaikka usko meissä olisi mielestämme vahvakin, kilvoituksemme hyvä, tulee rikkomuksia kuitenkin. Emme pystyneetkään rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme ja Jumalaa yli kaiken. Lain sana pääseekin vielä muistuttamaan ja tuomitsemaan. En onnistunut vaikka Jeesukseen uskonkin, vaikka yritin Hänen ohjeiden mukaan naapuriin suhtautua. Eikö rakkaus täyttänytkään lakia?
Tulee kolmas näkökulma. "Jeesuksen rakkaus on se niin suuri". Laki seisoo myrskyjenkin keskellä ikuisesti yhtä lujana, yhtä ankarana, yhtä tuomitsevana. Mutta Jeesuksen rakkaus meitä vajavaisia kilvoittelijoita kohtaan peittää kaiken lain vaatiman. Golgatan uhrin ansiosta on kaikki meidän syntimme sovitettu Jumalan edessä. Jeesus antoi henkensä rakkaudesta langennutta ihmiskuntaa kohtaan. Jeesus vuodatti verensä sen vuoksi, että Hän rakastaa juuri sinuakin. Ei hän kuollut vain joidenkin 2000 vuotta sitten eläneiden juutalaisten puolesta, vaan juuri sinun puolestasi. Tässä on huikein näköala rakkaus -sanan sisältöön. Antoi henkensä kaikkien syntien sovitukseksi. Tämän rajattoman rakkauden suojaan me saamme tulla, kun laki syyttää ja vaatii lisää ja lisää rakkaudentekoja. Laki yrittää näännyttää ja masentaa, mutta kaikki sen vaatimukset on Jeesus täyttänyt. Tämä rakkaus ei jätä pienintäkään murusta lain vaatimuksista täyttämättä. Jeesus sanoi Golgatan ristillä: "Se on täytetty". Se tarkoitti monta asiaa, lakiakin.
Käykäämme usein rakkauden lähteelle, Jeesuksen luo. Saamme kantaa hänen eteensä kaikki rakkaudettomuutemme, itsekkyytemme. Tämän lähteen äärellä olemme täällä juhlilla olleet. Olemme saaneet olla kokemassa anteeksiantamuksen voimaa ja vielä nytkin saamme jäädä uskomaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.(Laihia Kyrönmaan Evankeliumijuhla 10.09.1995)
APT 3:6-9
Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole,
mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen,
Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy." Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä
ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän
hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön,
käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja
ylistävän Jumalaa.
Pietari ja Johannes
olivat menossa pyhäkköön rukoushetkellä, kun he temppelialueella kohtasivat
ramman kerjäläisen. Kerjäläinen odotti saavansa heiltä almun. Pietari näki
hänen katseestaan, että hän uskoi voivansa tulla terveeksi. Miehen terveeksi
tulemisen usko joutui koetukselle, kun Pietari käski Jeesuksen Kristuksen
Nasaretilaisen nimessä hätä nousemaan ylös. Mies uskoi, nousi ja parantui. Hän
meni heidän kanssaan hypellen ja Jumalaa ylistäen temppeliin sisään.
Viikon aihe on Jeesus
parantajamme. Mikä on sinun sairautesi jonka haluaisit viedä Jeesuksen eteen. Onko
ongelmia sydämen kanssa vai prakaako polvet? Kannatko ruumiissasi kenties
riuduttavaa kasvannaista? Kaikki psyykkiset ja somaattiset vaivat saat rukouksessa
kantaa Jumalalle ja myös uskoa, että Jumala antaa sinulle juuri sen avun mikä
on sinulle tarpeellinen.
Ovatko nämä sairaudet
sittenkään niitä vaarallisimpia tauteja. Olisiko kuitenkin kaikkein vaarallisin
se Adamin perinnöllinen tauti eli synti. Syöpä, sydänsairaudet ja nivelrikko
vaivaavat vain tämän elämän ajan, mutta synti saattaa kantajansa iankaikkiseen
tuskaan. Olisiko meille tärkeintä hakea apua juuri tähän vaivaan. Ruumin
vajavuudet, sairaudet ja vammat me kaikki tunnistamme niiden kipujen ja
oireiden vuoksi. Synti on niin ovela, että sen oireita me emme tahdo edes huomata.
Tauti itse pyrkii myös peittämään sen oireet. Vähättelemme synnin ajallisiakin
seurauksia selittämällä, että kaikkihan niin tekee. Helposti odotamme ja
pyydämme almuja vain ajallisiin sairauksiin tajuamatta sitä, että meillä on tarve
ja mahdollisuus parantua myös iankaikkista tuskaa aiheuttavasta taudista.
Rampa mies temppelin
pihalla ei pyytänyt parannusta vammastaan, vaan helpotusta koko elämäänsä.
Aivan vieras ihminen tarjosi hänelle apua, jota hän ei edes osannut pyytää.
Kuitenkin hän heti uskoi parantumisen olevan mahdollista. Ehkä hän oli kuullut
suuria ihmetekoja tehneestä miehestä, joka oli teloitettu. Ehkä hän oli
nähnytkin Jeesuksen. Kun Jeesuksen nimessä rampaa kehotettiin nousemaan, hän
uskoi ja parantui. Pietari ei käyttänyt kirurgin veistä, ei mitään lääkettä.
Mies parantui, kun hän uskoi.
Minä saan välittää
sinulle samanlaisen sanoman, kuin Pietari välitti rammalle miehelle. Hopeaa ja
kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen
Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, saat uskoa syntisi anteeksi annetuiksi.
Kaikki Adamista periytyvät synnit, kaikki meidän itse tekemät synnit, kaiken
sen mikä erottaa meitä Jumalasta kaiken sen, mikä on viemässä meitä kadotuksen,
iankaikkiseen tuskaan, sen saamme uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja
sovintoveressä. Aivan samoin kuin rampa mies, mekin voimme parantua tuosta
vaarallisesta taudista. Jeesuksen anteeksiantava käsi on ojolla sinua kohti,
että tarttuisit siihen. Kun sinä tartut käteen, se vetää sinut ylös synnin
kadottavasta orjuudesta. Siihen ei tarvita lääkettä, ei tekoja, vain uskoa.
Kaikki on valmiiksi tehty Golgatalla, jossa Jumala uhrasi Poikansa meidän ja
koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesuksen veri on vuotanut meidän tähtemme.
Tartu käteen ja nouse. Usko pelastuksesi Jeesuksen kautta, armosta.
Mitä olisi
tapahtunut, jos rampa mies ei olisi tarttunut ojennettuun käteen ja uskonut
parantumisen mahdollisuuteen ja olisi jäänyt pyytämään ja vaatimaan ohikulkijoilta
suurempia almuja? Hän olisi kenties saanut joskus isompiakin lahjoituksia,
olisi saattanut elämän murheet vähäksi aikaa hellittää, mutta hän olisi jäänyt
kerjäläiseksi lopuksi ikää. Kun hän uskoi, hän tuli terveeksi ja hänen asemansa
muuttui kertaheitolla aivan uudeksi. Niin uudeksi, että se pani hyppelemään ja
ylistämään Jumalaa.
Kalliisti lunastettu
ystäväni! Tartu sinäkin Jeesuksen ojennettuun käteen. Usko syntisi anteeksi.
Silloin sinun tilanteesi muuttuu kokonaan uudeksi. Silloin sinut siirretään
kadotuksesta iankaikkiseen iloon. Sinä joka olet teoillasi oikeutetusti
ansainnut iankaikkisen kadotustuomion, sinut kertaheitolla siirretäänkin
taivaan kansalaiseksi täysin armosta, ilman mitään ansioita tai omia tekoja. Se
on vain uskallettava uskoa omalle kohdalleen. Älä keskity pyytelemään ajallisia
almuja, keskity tärkeimpään, iankaikkisen elämän löytämiseen. Tänään me saamme
lähteä täältä kokoustilasta hyppien ja Jumalaa ylistäen syntinen on saanut
armon. Kadotustuomion alainen on löytänyt iankaikkisen elämän.
Lopuksi palaan vielä
noihin ajallisiin sairauksiin. Ei niitä tule vähätellä. Ne aiheuttavat meille
tuskaa ja ahdistusta. Me saamme ja meidän tulee kantaa omia ja läheisten
sairauksia rukouksessa Jumalan eteen. Ihmistä kohdannut sairaus ei ole merkki
vajavaisesta uskonelämästä. Se miksi Jumala sallii sairauden, jää meille usein
arvoitukseksi. Se on niitä Jumalan suuria aivoituksia, joita me emme ymmärrä.
Lupauksensa mukaan Jumala kyllä kuulee
kaikki rukouksemme, mutta toiselle hän antaa terveyttä, toisen tauti ei parane.
Tämäkin on niitä Jumalan suuria tekoja. Sille, että tauti ei parane, on
Jumalalla oma tarkoitus, joka kerran perillä sekin selviää. Saamme pyytää
terveyttä ja parantumista ja sitten jättää asiat Jumalan kaikkitietävään hoitoon.
Jumala voi sallia ruumiillisen
sairauden jäävän meihin, mutta Adamin lankeemuksen aiheuttaman sairauden Jumala
haluaa parantaa jokaisesta. Jumalalla on suunnitelma, että jokainen pelastuisi.
Sen vuoksi hän lähetti Poikansa maailmaan kärsimään ristillä. Joka uskoo hän
pelastuu. Vaikka ruumis olisi kuinka rujo, henkilö voi hengellisessä mielessä
hyppiä ilosta ja ylistää Jumalaa. Hypitään yhdessä, koska kaikki olemme
autuaita Jeesuksen ansion tähden.
(Puhe Seinäjoella 6.9.2006)
Syntien tunnustaminen - Kristus puolustaa meitä
1 Joh 2:8–3:2 (UT2020)
”Jos sanomme, ettemme
ole syntisiä, petämme itseämme emmekä puhu totta. Jos taas tunnustamme
syntimme, antaa uskollinen ja oikeudenmukainen Jumala ne meille anteeksi ja
puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä,
väitämme Jumalaa valehtelijaksi emmekä elä hänen sanansa mukaan.
Kirjoitan teille tästä, rakkaat lapset, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku
kuitenkin tekee syntiä, meitä on Isän luona puolustamassa oikeamielinen Jeesus
Kristus. Hän on uhri, joka sovitti meidän syntimme – eikä vain meidän vaan koko
maailman.”
Sana varoittaa
välinpitämättömästä suhtautumisesta syntiin. Synti on Jumalan edessä aina
kauhistuttava asia. Sovittamaton synti vie ihmisen iankaikkiseen kadotukseen.
Ensimmäinen virheemme
on se, että uskomme itsemme synnittömiksi. Luulemme kehittyneemme ihmisenä
Jumalan vertaiseksi. Siihen samaan syntiin lankesivat jo Aatami ja Eevakin.
Pyhitysoppi ymmärretään niin väärin, että luullaan olevamme kokonaan pyhää ja
synnitöntä. Näin uskoessamme me eksytämme itsemme. Raamatun Sana todistaa
toista: "Jokainen on poikennut pois ja kirkkautta vailla".
Täysin Pyhää ei ole muuta kuin Jumala ja Hänen poikansa Jeesus Kristus.
Toinen virhe on se,
että emme huomaa omia syntejämme. Emme samentuneilla sielumme silmillämme
huomaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Hyvin moni luulee itsensä synnittömäksi,
kun ei ole maallisessa tuomioistuimessa rangaistukseen tuomittu, eikä elä missään
julkisynnissä jne. Valitettavasti Jumalan Sana näyttää meidät kaikki syntisiksi
ja kadotuksen omiksi. Ei yhden yhtäkään ole synnitöntä. Jos väitämme, että emme
ole syntiä tehneet, silloin me teemme Jumalan valehtelijaksi, koska Hänen
Sanansa osoittaa meidät syntisiksi. Jos synti ei sinua vaivaa, olet
vaarallisella tiellä. Saamme pyytää hartaasti, että Jumala saisi näyttää meille
meidän syntisyytemme.
Synti jää meihin
viimeiseen hengenvetoomme saakka. Siitä emme pääse eroon. Siitä huolimatta
meidän tulee taistella kaikella voimalla syntiä vastaan. Sana on kirjoitettu,
ettette syntiä tekisi. Jos me tunnustamme syntimme, on Jumala uskollinen ja
vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät
kaikesta vääryydestä. Katuvalle annetaan synnit anteeksi, syntiä
tunnustamattomalle ne luetaan syyksi iankaikkiseen kadotukseen.
Viikon aihe on itsensä
koetteleminen. Käännä katseesi sielusi syvyyksiin. Tarkastele taivaltasi
Jumalan Sanan valossa. Oletko rakastanut Jumalaa yli kaiken? Oletko rakastanut
lähimmäistäsi niin kuin itseäsi? Olet selittänyt asiat naapuristasi aina
parhain päin. Oletko auttanut naapuriasi kasvattamaan omaisuuttaan? Oletkos
koskaan tehnyt huorin katsomalla himoiten muuta kuin puolisoasi? Oletko koskaan
puhunut toisesta ihmisestä pahaa, tiedätkö, se on murha? Luetteloa voisi jatkaa
loputtomiin. Minä olen syyllinen, sinä olet syyllinen. Syyllisyys kysymyksessä
olemme kaikki tasa-arvoisia. Syntistä sakkia kaikki. Olemme Jumalan tahdon
rikkonutta surkeaa joukkoa. Koko elämänasenteemme on Jumalan vastainen. Turha
meidän on sitä kierrellä tai peitellä. Jumala näkee meidät kaikki. Kadotus
olisi meille oikeudenmukainen paikka.
Ystävä, joka näet ja
koet syyllisyytesi, nosta katseesi ylös sielusi syövereistä Jeesuksen
pyhyyteen. Sinulle kuuluu myös anteeksiantamuksen sana. Jumala on valmistanut
sinulle armahduksen Jeesuksessa. Sinä saat armosta vastaanottaa pelastuksen.
Sinulta ei edellytetä mitään hyvää, ei uhria, ei tekoja. Sinä saat uskossa
vastaanottaa armon. Ystävä Rakas! Sinä saat uskoa kaikki syntisi
anteeksiannetuiksi Jeesuksen kalliissa nimessä ja sovintoveressä. Saat
armahdettuna syntisenä iloita autuudestasi, jo nyt ja iäti taivaassa. Tämä
tarjous on voimassa kaikille, ei vaan sinulle ja minulle, vaan kokomaailma on
autuas, Jeesuksen veren ansiosta! Siitä saamme nauttia!
OLIIVIPUUN OKSAT
Room 11: 23-24 (UT2020)
Myös
nuo toiset oksat voidaan silti vielä liittää takaisin, jos ne luopuvat epäuskostaan.
Jumalalla on valta palauttaa ne runkoon. Leikattiinhan sinutkin irti villistä
oliivipuusta, johon kuuluit, ja liitettiin jalostettuun oliivipuuhun
keinotekoisesti. Kai nyt jalostetun puun alkuperäiset oksat on paljon helpompaa
liittää takaisin.
Jeesus käytti opetuksissaan
usein vertauksia arkielämästä tutuista tapahtumista, jotka ihmiset hyvin tunsivat
ja ymmärsivät. Tässä nyt apostoli Paavalikin käyttää vertausta hedelmäpuun oksastuksesta,
jonka menetelmän kirjeen vastaanottajat varmaan hyvin tunsivat.
Jalon hedelmäpuun juuri on Jumala,
hänen lupauksensa ja Israelin kantaisät. Heistä kasvoi jalo puu, Israelin
kansa. Samasta juuresta kasvaa myös nykyinenkin kristitty Kirkko. Jumala,
Jeesus ja pyhät lupaukset ovat se juuri, josta nousee pyhä puu, kristillinen Kirkko.
Kristityt ovat tämän puun oksat, jotka ovat liitetty jaloon juureen ja siitä
nousevaan runkoon. Pysyäkseen elinvoimaisina ja hedelmää tuottavina oksien on
pysyttävä kiinni rungossa ja yhteydessä juureen. Usko on asia, joka liittää
meidät tähän jaloon puuhun. Jos luovumme uskosta ja lakastumme, meidät
karsitaan pois. Mutta he, jotka pysyvät Jumalan hyvyydessä, he saavat jäädä
puuhun ja kukoistaa siinä sekä tuottaa hyvää hedelmää.
Ihana asia on se, että kerran
epäuskon takia pois taitetut oksatkin voidaan liittää uudelleen puuhun, jos he
luopuvat epäuskostaan. Jumala tarjoaa hyvyyttään, ansaitsematonta armoa meille syntisille.
Me emme voi ansaita pelastusta, mutta voimme sen kyllä hyljätä. Jos sinussa
herää kysymys olenko kiinni tuossa jalossa puussa, ei huolta. Sinulla on jatkuvasti
oikeus palata tuohon yhteyteen ja saada uuden elämän. Vajavuutesi tunnustaen ja
niitä anteeksi pyytäen sekä anteeksi uskoen, olet liitetty uudelleen pyhien
yhteisöön.
Hebr 10:19-23 (UT2020)
Veljet ja sisaret, Jeesuksen veri takaa teille vapaan pääsyn
kaikkein pyhimpään. Hän on avannut meille tämän uuden reitin, joka kulkee
väliverhon eli hänen ruumiinsa kautta ja vie elämään. Suuri ylipappi on
asetettu valvomaan koko Jumalan taloa. Astutaan siis hänen eteensä vilpittömin
sydämin ja uskossamme varmoina, omatunto verellä puhdistettuna ja ruumis
puhtaalla vedellä pestynä. Tunnustetaan rohkeasti, mihin toivomme perustuu.
Hän, jolta olemme saaneet lupauksen, on sanansa mittainen.
Jerusalemin temppelissä oli osa, jota kutsuttiin
kaikkeinpyhimmäksi. Siellä säilytettiin liitonarkkia. Tavalliset kansalaiset eivät
sinne päässeet, eivät saaneet edes kurkistaa sinne sisälle. Vain ylimmäinen
pappi kerran vuodessa suurena sovintopäivänä sai mennä sinne sisälle uhraamaan
kansan syntien edestä. Tämä tila oli erotettu esiripulla muista tiloista.
Kun Jeesus kuoli Golgatan ristillä koko maailman syntien sovitukseksi,
tuo esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Näin kansakin pääsi näkemään
sinne sisälle. Esteestä, joka ennen erotti kansan kaikkeinpyhimmästä tulikin
nyt portti käydä sinne sisään. Kun Jeesus antoi henkensä ja vuodatti verensä,
oli hänen päällään koko maailman syntikuorma. Näin hänen ruumiinsa ja verensä on
yksi kertakaikkinen uhri, joka sovitti koko maailman synnit hamaan maailman
loppuun saakka. Sen vuoksi ei enää muuta uhria tarvita. Kaikki vanhanliiton
uhrimääräykset tulivat näin täytetyiksi.
Tie kaikkeinpyhinpään on auki. Tie taivaaseen Jumalan luo
avattu. Tien sinne avasi Jeesus Kristus. Hän itse on elävä tie, joka elämään
vie.
Jumala on antanut meille lupauksen, jota hän ei petä eikä
peru. Saamme nousta rohkeasti ja varmoina todistamaan uskomme ja toivomme perustasta,
koska omatuntomme on Kristuksen verellä puhdistettuna ja ruumiimme puhtaalla
kastevedellä pestyinä. Saamme olla julistamassa koko maailmalle, että taivas
avoinna kaikille käydä sisään. Saamme elää elämämme jokainen päivä kasteen
armoliitossa. Se velvoittaa ja antaa uskonvarmuuden.
2 Kor 3:17 Herra on Henki, ja siellä, missä on Herran Henki, on vapaus. (UT2020)
Herra Jeesus
Kristus ja Pyhä Henki on verraton työpari, jonka tuloksena kristityt saavat
vapauden. Ilman Henkeä, emme opi tuntemaan Herraa ja ilman Herraa emme voi tuntea
Hengen johdatusta. Kun Pyhä Henki avaa meidän ymmärryksemme käsittämään
Raamatun sanan, opimme huomaamaan, että sana julistaa Messiaasta, Jumalan
Pojasta. Silloin kirjoitusten kautta opimme tuntemaan Herran.
”Henki on
vain siellä, missä on Kristus, ja siellä, missä on Henki, on myös Kristus.
Tässä puhutaan laista vapautumisesta ja vanhan liiton aikaisista rajoituksista
(vrt. Room 7:5-6; Gal 4:5-6; 5:1). Vapaus laista saadaan Pyhän Hengen eläväksi
tekevässä yhteydessä. Se merkitsee myös vapautumista synnistä (Room 6:6-7),
kuolemasta (Room 6:21-23) ja kadotustuomiosta (Room 8:1, 17-21, 23-39). Tätä
vapautta voidaan sanoa myös lapseuden vapaudeksi (Room 8:14-16) - Jumalan
lasten kirkkauden vapaudeksi (Room 8:21). Kristuksessa (DigiNovum kommenttaari)”.
Kysymys ei ole
siitä vapaudesta, mitä me ihmiset yleisesti ajattelemme vapauden tarkoittavan.
Se ei tarkoita vapautta hyljätä Jumalan sana. Se ei tarkoita vapautta tehdä
eikä ajatella kaikkea, mitä itse haluamme. Se ei anna meille lupaa laittomuuksiin.
Se ei salli hyljätä apua tarvitsevaa, kärsivää lähimmäistä. Kristityn vapaus on
omantunnon- ja mielenrauhaa, kun saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä
ja veressä. Synnit ovat poissa, kadotustuomio on poissa, taivas on auki meitä
varten. Tekoja tämän saavuttamiseksi, ei meiltä vaadita. Saamme kaiken uskolla
vastaanottaa yksin armosta, sillä Jeesus on tehnyt kaiken meidän puolestamme. Se
vasta onkin vapautta!
Puheenvuoro syntymäpäiväkonsertissa 20.6.2021 Isonkyrön Orisbergissä.
Puhallinorkesterin puolesta haluamme tervehtiä
Jormaa, kiittää häntä jo pitkään kestäneen soittouransa johdosta. Hän on
innokkaasti ollut toiminnassa mukana. Toivomme, että saa edelleenkin voimia
vielä jatkaa orkesterissa monia vuosia. Mutta ennen kaikkea me tänään kiitämme Jumalaa ja toivotamme hänen siunaustaan
Jormalle ja meille kaikille.
Haluan sanoa muutaman sanan johdannoksi
seuraavaan kappaleeseemme ”Go down Moses” eli suomennettuna ”Matkaan Mooses”. Teoksen
sanomaa voidaan tarkastella ainakin kolmella eri tasolla.
2. Mooseksen kirja 7:26
hän sanoi Moosekselle: »Mene faraon luo ja sano
hänelle: Näin sanoo Herra: ’Päästä minun kansani palvelemaan minua.
Israelin kansa eli orjuudessa Egyptissä, jossa
heillä oli varsin vaikeat olot. Faraot lisäsivät jatkuvasti rasituksia ja kansa
oli nääntymispisteessä. Silloin Jumala käski Aaronia ja Moosesta viemään
israelilaiset pois Egyptistä. Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja pyysivät
häntä päästämään israelilaiset lähtemään maasta. Jumalan voimalla he tekivät
monia tunnustekoja, mutta farao ei niiden edessä taipunut vaan kovetti sydäntään eikä
suostunut Jumalan tahtoon. Monet hyönteiset tuhosivat egyptiläisten satoja.
Poikkeukselliset rajuilmat koettelivat maata. Erilaiset taudit surmasivat
heidän karjaansa. Mutta farao pysyi lujana ja yhä enemmän kovetti sydäntään.
Monet kerrat Jumala lähetti Mooseksen ja Aaronin faraon luo kertomaan yhä
uusista vitsauksista, mutta turhaan. Farao ei laskenut Israelin kansaa
menemään, kunnes Jumala lupasi surmata kaikki esikoiset koko Egyptin maassa
karjasta ja myös ihmisistä.
Jumala antoi israelilaisille ohjeen teurastaa
virheetön karitsa, jonka heidän tuli syödä kokonaan. Teurastetun karitsan
verellä israelilaisten tuli sivellä asuntonsa pihtipielet ja oven päälliset.
Näin merkittyjen talojen esikoiset Jumala säästi. Lisäksi Herra kehotti
jokaisena vuonna viettämään tätä päivää Herran juhlana sukupolvesta sukupolveen
ikuisena säädöksenä. Sinä yönä Jumala toteutti uhkauksensa surmasi Egyptin
esikoiset ja vei kansansa pois Egyptin orjuudesta vapauteen. Pääsiäispäivän
uhri oli karitsa ja sen veri oli israelilaisille pelastuksen merkki.
Nyt esitettävä kappale on alkuperältään
afroamerikkalaista kansan musiikkia. Todennäköisesti se on syntynyt
arfikkalaisperäisten orjien keskuudessa Amerikan tulikuumilla pellavapelloilla
tai muissa epäinhimillissä työtehtävissä. Isännät ovat rasittaneet heitä aivan
kestävyysrajoille saakka, varmaan joskus ylikin. Työtä tehdessään he ovat
muistelleet Raamatun kertomusta Israelin kansan pääsiäispäivästä ja kaivanneet
pääsyä pois omasta orjuudestaan. Englanninkielisessä laulussa toistuu kuoro-osuudessa
sana ”let my people go, päästä kansani menemään”. Kappaleesta on monia
erilaisia versioita, monet niistä on esitetty alkuperälleen uskollisissa
jazz-sävyisenä. Ehkä kuuluisin laulun levyttäjistä Louis Armstrong. Vähitellen
ajallinen orjuus väistyi. Juuri eilen tuli kuluneeksi 156 vuotta, kun Texasissa
vapautettiin neljännesmiljoona orjaa.
Laulun tapahtumat juontavat juurensa kauas
Raamatun alkulehdille jopa tuhansien vuosien taa. Laulu on syntynyt ehkä menneinä
vuosisatoina. Mitä laulu kertoo meille tänään. Elämme vapaan maan vapaina
kansalaisina, näin ulkoisesti. Kuitenkin me elämme synnin orjuudessa. Synti on
se farao, joka ei halua päästää meitä irti otteestaan lähtemään ylistämään
Herraa. Synti lappaa meille yhä uusia syytöksiä ja vaatimuksia näännyttääkseen
meidät. Kaipaatko ystävä sinä vapauteen Kaanaan maahan, todelliseen vapauteen.
Jeesus oli juuri tulossa Jerusalemiin
mainitussa 2 Mooseksen kirjassa asetetutun pääsiäisjuhlan viettoon.
Vuosittainen juhla oli alkamassa. Jeesus nautti yhdessä opetuslastensa kanssa Mooseksen
kirjassa säädetyn pääsiäisaterian. Kun hän meni Öljymäelle rukoilemaan, hänet
otettiin kiinni ja hänet tuomittiin kuolemaan ristinpuulla. Hän antoi henkensä ja vuodatti verensä meidän syntien sovitukseksi. Hän on Jumalan oma viaton poika,
puhdas uhrikaritsa, jonka Jumala uhrasi koko maailman syntien sovitukseksi. Hän
on myös meidän pääsiäisuhrimme.
Ystävä! Painaako sinua synnin taakka, pitääkö
se sinua orjanaan. Ahdistaako ajatus iankaikkisuudesta. Muista silloin,
Karitsan veri on vuotanut juuri sinunkin syntien sovitukseksi, juuri sen
vuoksi, että sinä saat olla vapaa ja riemuitseva Jumalan lapsi. Saat Jeesuksen
nimessä ja kalliissa sovintoveressä uskoa kaikki syntisi anteeksiannetuiksi. Ja
kerran matkan päättyessä käydä sisään taivaan ikuiseen juhlaan. Kaiken tämän
hyvyyden saamme armosta omistaa ilman maksua tai vastapalvelua. Siitä meillä
vakuutena Jumalan oma sana. ”Riemulaulut soikaa, taivas auki on, nyt on autuus
tullut kaikille” (SK 62:1). Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus, ja
Pyhän Hengen osallisuus olkoon Jorma sinun ja läheistesi sekä meidän kaikkien
kanssa päiviemme loppuun saakka.
Hebr. 12:5–6 (KR1992)
Te olette unohtaneet tämän sanan, joka
rohkaisee teitä kuin isä poikiaan:
- Älä väheksy, poikani, Herran
kuritusta,
älä masennu, kun hän ojentaa sinua -
jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa,
hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.
Ekö ole ristiriitaista, että täydellisen rakkauden kaikkivaltias
Jumala antaa ihmisen kohdata erilaisia vaikeuksia ja koetuksia. Ei hän itse
niitä tuota, mutta hän sallii pahan voimien toimia keskuudessamme. Miksi?
Onko kuritus ja rangaistus samaa asiaa tarkoittavia sanoja.
Normaalissa käytössä noiden sanojen merkitykset ymmärrämme olevan hyvin lähellä
toisiaan. Tässä hengellisessä yhteydessä voimme taas sanoa, että Jumala
rankaisee vihollisiaan, mutta kurittaa omia lapsiaan. Rangaistus tuo esiin
Jumalan vihaa, mutta kuritus tuo esiin Jumalan rakkautta.
Jumala sallii meille kuritusta ohjatakseen meitä
haluamaansa uskontietä pitkin. Se on rakkaudellista kuritusta ei rangaistusta.
Vastoinkäymiset ohjaavat meitä kyselemään Jumalan tahtoa ja alistumaan siihen.
Meidän parhaaksemme hän toimii, ei aiheuttaakseen ainoastaan meille tuskaa. Hän
toimii kuin isä, joka kurituksen avulla haluaa ohjata lastaan oppimaan oikean
elämäntavan. Kuritus ei ole merkki siitä, että Jumala olisi hylännyt lapsensa,
vaan se on merkki hänen huolenpidostaan lastansa kohtaan.
Sana onkin tarkoitettu meille rohkaisuksi. Jokaisen
kohdalla tulee eteen erilaisia elämänvaikeuksia. Silloin meidän tulee ymmärtää,
että kysymyksessä on kuritus, jonka saamme vastaanottaa Jumalan sallimana ja
käydä sen läpi Jumalan johdatukseen luottaen.
Jumala ei koskaan lähetä omalle lapselleen rangaistusta, koska Jeesus on jo meidän rikkomuksistamme tuomittu kuolemanrangaistukseen, jonka hän on myös kärsinyt. Samoista rikoksista ei voida tuomita useampaan rangaistukseen. Näin me olemme rangaistuksen uhasta vapaita ja saamme uskossa kulkea rohkeina Isän osoittamaa tietä pitkin kohti kotia!
Ef 1:3 Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.
Televisiossa menee tai meni
tietovisailu ”Haluatko tulla miljonääriksi”. Kaikkiin kysymyksiin oikein
vastanneet voivat voittaa jopa miljoona euroa. En ole kyllä nähnyt kenenkään
päässeen tuohon tulokseen, mutta yrittäjiä aina kyllä löytyy. Monet joutuvat
jättämään pelin tyhjin taskuin. Meidän inhimillinen halumme halajaa maallisten
rikkauksien perään, vaikka ne ovat hyvin hauraita. Saamamme varallisuuskin on
Jumalan meille antamaa lahjaa, jota meidän tulee hoitaa ja pyrkiä ahkeralla ja
rehellisellä työllä lisäämäänkin. Mutta onko elämämme tarkoitus vain ajallisten
aarteiden tavoittelu, jossa ystävät, toiset ihmiset, tukeamme tarvitsevat
unohtuvat. Näillä maallisilla aarteilla voimme ehkä selvitä tämän elämän rajalle
saakka, mutta sen yli ei niillä avuilla päästä. Ovimaksuksi taivaaseen ei
suurinkaan ajallinen aarre riitä.
Apostoli ylistääkin Jumalaa
kaikesta hengellisestä siunauksesta ja taivaallisista aarteista, jotka Jumala
on Pojassaan meille valmistanut. On siis toinen aarre, jota kannattaa etsiä. Se
on rikkaus, joka avaa meille ovet taivaaseen, iankaikkiseen iloon. Se aarre
kestää koko elämämme ajan, se ei menetä arvoaan, eikä mikään voi sitä uhata. Ja lopuksi se vie meidät ajanrajan ylikin
taivaaseen saakka. Se aarre on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo. Jumala
antoi oman rakkaan Poikansa meidän syntivelkamme maksuksi. Kun Jeesus antoi
henkensä Golgatalla, se oli maksu meidän syntivelastamme.
Nyt meillä on niin suuri
perintöosa, että se riittää täysin koko syntivelkamme maksuksi. Tuohon taivaallisen
perintöosuuteen olemme saaneet omistusoikeuden silloin, kun meidät otettiin
Jumalan lapseksi, eli kastehetkellämme. Silloin saimme lahjaksi nuo kaikki
taivaalliset aarteet. Laulussa lauletaan ”En voi rikkaammaksi tulla, kuin jo
Kristuksessa oon” (SK108). Ei lapsi voi tehdä mitään hankkiakseen maallisen
perintöoikeutensa. Emme mekään voi tehdä taivaallisen perinnön eteen mitään. Se
on meille Jumalan lahja, jonka saamme nöyränä iloiten vastaanottaa. Ei meidän
tekojamme siihen tarvita. Pelastus on yksin armosta Kristuksen uhrin ansiosta.
Tänään sinulta kysytään: ”Haluatko
tulla miljonääriksi?” – Vastaamalla vain yhteen kysymykseen, voit saada
mittaamattoman aarteen omaksesi. Kysymys kuuluu; uskotko sinä, että Jeesus
Kristus on Jumalan Poika, joka Golgatan ristillä on omalla hengellään ja
viattomalla verellään maksanut koko sinun syntivelkasi. Myönteisen vastauksen
jälkeen saat todella uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja
kalliissa sovintoveressä. Olet niin rikas, että et rikkaammaksi voi tulla.
(UT2020 Apt. 2:5-6)
Jerusalemissa oli
hurskaita juutalaisia. He olivat lähtöisin kaikista maailman kansoista, ja ääni
keräsi koolle suuren väkijoukon. Kaikki hämmästyivät, sillä jokainen kuuli
puhuttavan omaa kieltään.
Pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseenastumiseen kului 40 päivää ja siitä 10 päivää, niin kansa oli viettämässä juutalaisten korjuuajan ja lain antamisen juhlaa. Pääsiäisestä oli siis kulunut seitsemän viikkoa. Kansaa oli kokoontunut juhlimaan monin verroin enemmän kuin mitä nykyiset aluehallintoviraston ohjeet sallivat. Koolla oli väkeä eri kansoista ja kieliryhmistä. Kirkkoraamattu 1933/38: Ap.t. 2:5 mukaan Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on. Todella laaja oli koolla olevien joukko.
Kun hämmästyttävä ääni kuului ja kuin tulen lieskat laskeutuvat jokaisen päälle, keräsi tapahtumat kuulijat paikalle. Hämmästystä lisäsi, kun jokainen kuuli puhuttavan omalla kielellään. Koolla oli väkeä kuin ”helluntainepistolassa”. Tästä tapahtumasta tuo sanonta juontanee juurensa.
Tässä tilanteessa Pietari nousi pitämään mallisaarnasa. Hän todisti profeettojen ennustuksista lähtien Jeesuksen syntymisen, kärsimisen, kuoleman ylösnousemisen. Hän lainasi myös ennustuksia Pyhän Hengen vuodatuksesta. Hän osoitti, että koko Israelin kansa voi siis olla varma siitä, että Jumala teki Jeesuksen Herraksi ja Kristukseksi – sen saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. Puheen johdosta kansa hätääntyi ja Pietari julisti heille: Muuttakaa elämänne suunta ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimissä, jotta saisitte syntinne anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Uskovien joukko sinä päivän kasvoi 3000 hengellä. Se oli sitä helluntain epistolan väkeä. Mallisaarnan elementtejä olivat Pyhän Hengen voima ja tarkka pitäytyminen pyhiin kirjoituksiin ja tapahtumiin sekä kehotus kääntymykseen ja anteeksiantamuksen julistaminen.
Pietarin julistus kuuluu myös sinulle. Yhtä lailla kuin nuo juutalaiset parintuhannen vuoden takaa, olet sinäkin syyllinen Jeesuksen kuolemaan. Yhtä lailla voit sinäkin Pyhän Hengen johtamana uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen veren ansiosta.
Ef. 1:16–23
6. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntain 3 vuosikerran epistolateksti kolmena eri Raamatun käännösversiona. Tästä voi hyvin vertailla tekstien ymmärrettävyyttä.
(Kirkkoraamattu
1992)
Olen lakkaamatta kiittänyt Jumalaa teistä muistaessani teitä rukouksissani. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.
(Kirkkoraamattu
1932/-38)
En minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme — sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
(Uusi Testamentti
2020)
Siksi kiitän
jatkuvasti Jumalaa, kun rukoilen puolestanne. Rukoilen, että Herramme Jeesuksen
Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden hengen ja kyvyn
nähdä pintaa syvemmälle. Rukoilen, että oppisitte tuntemaan hänet ja että hän
valaisisi sisimpänne. Silloin saisitte tietää, millaisen toivoa herättävän
kutsun olette saaneet ja miten suunnattoman arvokas on perinnöksi saamamme
paikka pyhien joukossa. Silloin ymmärtäisitte, miten Jumalan valtava voima
vaikuttaa meissä. Tuon vahvan voiman vaikutuksesta me uskomme. Samalla voimalla
Jumala herätti Kristuksen kuolleiden joukosta ja asetti hänet taivaassa
oikealle puolelleen. Se kohotti hänet kaikkien mahtien, valtojen ja voimien
yläpuolelle, ylemmäs kaikkia mahtavia nimiä, niin nykyisiä kuin tuleviakin. Jumala
alisti kaiken Kristuksen jalkojen alle, teki hänestä kirkon pään ja kirkosta
hänen ruumiinsa.
Siksi Kristus on
läsnä kaikkialla ja täyttää kaiken.
