18.11.2012 Vähänkyrön kirkko, Siionin Kanteleen lauluilta
2.Piet 3:13. "Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee."
Kirkkovuoden lopulla meidät johdatetaan lopunaikojen näköaloihin. Tänään on valvomisen sunnuntai, joka on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. (http://evl.fi/Evkirja.nsf)
Sama sanoma Herran tulemisesta on esillä myös tuomiosunnuntain ja II adventtisunnuntainkin sanomassa.
Usein me pyrimme laskemaan ja ennustamaan sitä päivää, kun Herra tulee. Tämä on turhaa puuhaa, sillä Jumalan valtakunnassa ajanlasku on aivan erilaista kuin mitä me täällä ajassa harrastamme. Jumalan yksi päivä voi olla tuhat vuotta. Aikaa emme siis tiedä, mutta varmaa on se, että sitä kohti kuljemme. Jälleen on yksi kirkkovuosi armonajassa kulumassa loppuun. Herra antaa kuitenkin armonajan vielä jatkua sen vuoksi, että mahdollisimman moni ihminen löytäisi armon ja tulisi pelastuksesta osalliseksi.
Kun se Herran päivä tulee, se tulee yllättäen, kuin varas yöllä. Vanhempi Raamatun käännös sanoo, että ”silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat”. Nykyinen käännös kertoo, että ”taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat.” Kreikankielinen sana, joka on Raamatuissamme käännetty sanalla pauhinalla tai jylisten, kuvaa raipaniskun vingahtavaa ääntä tai salamaniskun räsähtävää ääntä. Tapahtuma on lyhyt mutta äärimmäisen voimallinen. Vanhempi käännös puhuu myös alkuaineiden hajoamisesta. Nykyinen käännös puhuu taivaankappaleiden hajoamisesta. Sama alkukielen sana voi tarkoittaa tähtiä mutta myös senaikaisia alkuaineita, joita oli neljä: maa, vesi, tuli ja ilma.
Ystävtät! Tässä on syyt, miksi meitä kehotetaan valvomaan.
Kirkkomme evankeliumikirja muistuttaa vielä, että. ”Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. (http://evl.fi/Evkirja.nsf)
Lukemassamme Raamatun kohdassa sanottiin, että meillä on hänen lupauksensa. Ei mikä hyvänsä lehtitieto tai kiertouutinen, vaan Jumalan oman sana on meillä vakuutena ja Jumala ei koskaan lupauksiaan peru. Lupaus on varma, siis lupaus mistä? Lupaus on siitä, että kerran Jumala lopettaa kaiken sen pahan, mitä ihminen on epäuskossaan maailmaan tuonut. Kaikki se, minkä ihminen tässä ajassa on pilannut, häviää. Mutta varma lupaus on myös siitä, että Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan, joissa vanhurskaus asuu. Sieltä on kaikki paha, sairaudet ja tuskat poissa. Siellä vallitsee vanhurskaus, oikeamielisyys. Se on Jumalan mielen mukainen maailmankaikkeus. Sinne pääsevät he, jotka valvovat, kun Herran päivä koittaa. Se päivä ei ole pelottava, vaan sitä saamme joka hetki kaivata.
Mitä on valvominen? Se on Jumalaan luottamista ja Jeesuksessa riippumista. Se on oman kertakaikkisen syntisyytemme tunnustamista, syntien anteeksi anomista, mutta ennen kaikkea se on omien syntien anteeksiuskomista Jeesuksen pyhän sovintoveren ansiosta.
Bo Gierz sanoo: ”Maailman tuhoutumisesta ja kaiken lopusta puhuu epäusko. Itse asiasta on kysymys alusta. Uusi maailma syntyy ja todellinen elämä alkaa.” Ei kysymys olekaan kaiken tuhoutumisesta, vaan ihanan, täydellisen uuden alusta.
Nukkuvat, jotka eivät usko pelastustaan Jeesuksen uhrin varaan, he pelkäävät sitä päivää, mutta Jeesukseen ja Jumalan armoon turvaaville se on riemun päivä, jota kiihkeästi odotamme.
Voimme jouduttaa tuon ilonpäivän koittamista, tekemällä ahkerasti työtä Evankeliumin viemiseksi kaikille kansoille. Saamme rukoilla, Herra lähetä Pyhä Henkesi Lakeuksille herättämään tätä nukkuvaa kansaa uskomaan, kiittämään ja laulamaan sinulle ylistysvirttä. Saamme olla ahkeroimassa lähetystyössä. Saamme huutaa koko maailmalle, että herätkää nukkumasta, sillä uusi aamu sarastaa!
