Joh 14:6 Jeesus vastasi:
"Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin
minun kauttani.
Olemme matkalla, täällä alhaalla. Olemme
matkalla täältä kohti ylhäistä maata. Elämä täällä ei aina ole yhtä juhlaa. On
vastoinkäymisiä. On sairautta, on ahdistuksia. Elämään kuuluu taistelua. Mutta
olemme matkalla kohti parempaa, matkalla kohti täydellistä iloa ja rauhaa.
Aloitimme illan laulamalla ”Niin alhaalla
ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois.” Olkoon elämän tilanteemme mikä
hyvänsä, saamme tietää, että Jeesus on kuitenkin lähellämme. ”Hän ei karkota
ketään pois”. Vaikka ystävät kaikkoavat, ihmiset ahdistelevat, Jeesus ei sinua
luotansa sulje. Jeesus voi auttaa ahdistuksissa, kun häntä avuksi pyydämme.
Täältä ahdistuksen maasta me uskonsilmällä
voimme katsella kohti päämäärää, josta monet laulut niin kauniisti kertovat. Se
meidän päämäärä, jossa on ikuinen rauha, ilo ja onni. Sairaudet ja vajavuudet
ovat poissa. Me emme sitä voin näillä ajallisilla aisteillamme ymmärtää, mutta
uskonsilmä luo jonkinlaisen utukuvan siitä, mitä perillä odottaa. Siellä
iloitaan, kiitetään ja riemuitaan aina, ikuisesti, joka hetki. Siellä kiitos
laulu soi kuin suurten vetten pauhu. Haluammehan me päästä siihen maahan.
Riennämmehän me nyt taivaaseen. Onhan matkamme päämäärä se ylhäinen maa.
Jeesus sanoo: ”Ei kukaan pääse Isän luo
muuten kuin minun kauttani.” Jeesus on se tie, joka vie siihen ylhäiseen
maahan. Tuosta sanasta selvästi näemme myös sen, että sinne ei ole mitään muuta
tietä. Jos joku yrittää itse omilla töillään rakentaa oiko- tai
rinnakkaistietä, hän joutuu harhaan, näännyttävään korpeen ja joutuu ikuiseen
kärsimykseen. ”Polut toiset vie harhaan, kuolemaan, ne on ansoja Kiusaajan”.
Miten sille Jeesustielle päästään ja miten
sitä tietä kuljetaan? Se tie on helppo löytää. Raamatun sana sen meille
osoittaa. Liittymät ovat kokoajan vapaina. Ajorampit Jeesustielle ovat leveät.
Kaikki voivat tulla, kaikki sopivat kulkemaan sillä tiellä. Jeesustielle tulet,
kun Jumalan kasvojen edessä tunnustat kaikki rikkomuksesi ja syntisi, katuen
pyydät niitä anteeksi. Saat jättää murheesi Jeesuksen hoidettavaksi. Saat
kuulla Raamatun sanan vakuutuksen, ”ystävä ole turvallisella mielellä, kaikki sinun
syntisi annetaan anteeksi”. Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi annetuksi
Jeesuksen pyhässä sovintoveressä. Jumala antoi Jeesuksen Golgatan ristille
sinun syntiesi sovitukseksi. Kaikki synnit ovat maksettu. Saat tämän uskolla
omistaa omaksi autuudeksesi. Kaikki muu tekeminen on pelastuksen kannalta
turhaa.
Että pääsemme perille, meidän pitää pysyä
tällä tiellä loppuun saakka. Me saamme päivittäin ja hetkittäinkin, palata
sinne Golgatan ristin äärelle ja tunnustaa huonoutemme, mutta samoin saamme
uskoa armon omaksemme. Armoa riittää, voit huoleti tarjota sitä muillekin
ihmisille. Tunnustaminen, katuminen ja anteeksiuskominen, se on Jeesustiellä
kulkemista. Se on sitä kristityn kilvoitusta. Sitä tietä me tulemme perille
ylhäiseen maahan.
Kun kerran pääsemme perille, valkeuden
vaatteissa meidän laulumme kiitosta tuo. Mutta jo täällä ahdistuksenkin maassa,
me voimme riemuita siitä, että olemme matkalla kohti päämäärää, iankaikkista
elämää. Saamme iloita siitä, että Jeesus on kärsimisellään aukaissut meille
tien, jota me saamme kulkea. Saamme iloita siitä, että tätä tietä kulkiessamme
pääsemme varmasti perille. Sillä tiellä ei tarvitse epäillä. Antakaamme riemun
soida jo nyt!
