Laihia srk-talo, Lähetyspiiri 15.4.2013
1 Piet 2:21-25
Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi
teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
joka »ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut», joka häntä
herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti
asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka »itse kantoi meidän syntimme»
ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme
vanhurskaudelle; ja hänen »haavainsa kautta te olette paratut». Sillä te olitte
»eksyksissä niinkuin lampaat», mutta nyt te olette palanneet sielujenne
paimenen ja kaitsijan tykö.
Pietarin kirjeissä toistuu hyvin
korostetusti kaksi aihetta. Ensimmäinen näistä on väistämätön vaino Kristuksen
tähden. Kristitty on osallinen Kristuksen kärsimyksistä saadakseen osan hänen
kirkkaudestaan. Toinen johtoajatus on ajatus uudesta, pyhitetystä elämästä,
johon kristityt ovat kutsuttu evankeliumin kautta ja johon heidät on kasteessa
vihitty. Siihen perustuu myös ns. yleinen pappeus, joka oikeuttaa ja velvoittaa
jokaista kristittyä toimimaan saamillaan lahjoilla evankeliumin todistajina.
Jos tarkkaan seuraamme luettua tekstiä
huomaamme, miten tässä tekstiosassa Pietari käyttää sanontoja, jotka ovat
peräisin Jesajan 53 luvusta, jossa kuvataan Herran kärsivää palvelijaa.
1 Piet 2:22. joka »ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta
ollut»,
- JES 53:9 ”--- sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut
hänen suussansa.”
1 Piet 2:24. joka »itse kantoi meidän syntimme»
- JES 53:12 ”hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän
kantoi monien synnit”
1 Piet 2:24. hänen »haavainsa kautta te olette paratut».
- JES 53:5 ”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa
kautta me olemme paratut”
1 Piet 2:25. Sillä te olitte »eksyksissä niinkuin lampaat»
- JES 53:6 ”Me vaelsimme eksyksissä niinkuin
lampaat.”
Tässä huomaamme hienon, alkukirkolle
tyypillisen piirteen, jota meidänkin tulisi noudattaa. Jeesus oli kärsinyt ja profeettojen ennustukset olivat
tältäosin täyttyneet. Kuitenkin haluttiin edelleen käyttää profeettojen
tekstejä, jotka olivat sen ajan Jumalan Sanaa. Näin haluttiin osoittaa tapahtuneet
asiat tosiksi ja Jumalan tahdon mukaan tapahtuneiksi. Ihmishavaintoja,
Pietarinkin omia pitkäperjantain kokemuksia, peilattiin Jumalan sanan ilmoitusta vasten.
Samalla haluttiin myös korostaa sitä, että Jeesus todella oli se luvattu
Messias, josta ennustukset puhuivat. Näin mekin huomaamme, miten selkeästi Vanha
Testamenttimmekin todistaa Kristuksesta.
Tuo Jesajan kirjeen kohta tuo eteemme
kuvauksen Jeesuksen kärsimyksistä meidän syntiemme tähden. Se kertoo myös sen,
miten Jeesus suhtautui tapahtumiin, joissa hän inhimillisesti ajatellen koki suurta
vääryyttä. Hän alistui eikä noussut kostamaan pahaa pahalla.
Kirjeelle tyypilliseen tapaan tässäkin
sanotaan ”Siihen te olette kutsutut” ... ”että te noudattaisitte hänen
jälkiänsä”. Pietari nostaa kärsivän Kristuksen meille esikuvaksi. Hän haluaa,
että ihmiset ahdistuksenkin keskellä käyttäytyisivät arvokkaasti, vaieten, ei
vainoojia solvaten. Meillä tulisi Jeesuksen esimerkin mukaan olla valmiutta
kärsiä kostamatta.
Sana myös kutsuu meitä omistamaan
armon, jonka Jeesus on verellään meille jokaiselle hankkinut. Meitä kutsutaan
armon osallisuuteen, tunnustamaan ja katumaan syntejämme. Mutta sanan perusteella
me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja
pyhässä kalliissa veressä.
Sana kutsuu meitä myös kuolemaan pois
synneistämme, elämään vanhurskaudelle. Siinäkin mielessä Jeesus on meille ylevä
esikuva.
Jeesuksen kärsimyksessäkin on meille
esikuva. Kristitty saa varautua kokemaan pilkkaa, vainoa, häväistystä uskonsa
vuoksi. Siihen saamme varautua, mutta tätä Jumalan Sanan kohtaa ei missään
tapauksessa pidä ymmärtää niin, että me antautumalla kärsimyksiin, kenties
jopa kärsimyksiä hakien, itse olisimme hankkimassa taivasosuuttamme tai edes pieneltä
osaltaankaan auttamassa pääsyä iankaikkiseen elämään. Taivaan portit on meille
avattu Golgatan ristinpuulla ja se ansio yksin riittää meille aivan perille
asti. Me emme voi omilla kärsimyksillämme, paastoillamme tai ahdistuksillamme
saada osaksemme pienintäkään etua taivasmatkallemme. Siinä mielessä ei
Kristuksen kärsimyksiä nosteta esikuvaksi, vaan siksi, että omassa elämässämme,
vaikeuksissamme edes jotakin oppisimme Jeesuksen käyttäytymisestä, ennen
kaikkea oppisimme nöyryyttä.
Lainaan lopuksi Bo Giertzin tekstiä:
”Hän kantoi meidän syntimme - kantoi ne todella omassa ruumiissaan - ristille
asti, niin että jokainen voi nyt katsoa ristiinnaulitun kuvaa ja ajatella;
tuossa, hänen piinatussa ruumiissaan, ovat kaikki minun syntini. Se merkitsee
kahta asiaa. Hänen haavansa ovat parantaneet meidät. Kaikki on sovitettu. Mutta
juuri siksi meidän on nyt elettävä vanhurskaudelle, hänen kanssaan, ja
tuomittava kuolemaan vanha ihmisemme ja kaikki sen itsekkyys. Sitä kaste
merkitsee, ja sen toteuttaminen on kristityn päivittäinen tehtävä.”
Näin Hyvän Paimenen sunnuntain
jälkeisellä viikolla saamme palata ja jäädä sielujemme paimenen ja kaitsijan
tykö. Hän pitää meistä huolen ja vie meidät perille kotiin.
