25.04.2021 |
(Kirkkoraamattu 1933/38: Hebr. 11:13-16)
Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua
saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja
tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.
Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata.
Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin
olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin;
mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä
häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut
heille kaupungin.
Apostoli kuvaa Israelin kansan esi-isiä sekä kansan korpivaelluksesta
Egyptistä kohti heille luvattua Kanaan maata. Näillä vaeltajilla oli katse
suunnattuna eteenpäin ja ylöspäin. He tekivät matkaa uskossa Jumalaan. He eivät
luvattua maata täällä maanpäällä saavuttaneet, mutta Kaanaan maa ei ollutkaan
heidän kaipaamansa lopullinen määränpää. He etsivät vielä parempaa. He etsivät
kaupunkia, jonka Jumala oli heille rakentanut. Kysymys ei ollutkaan mistään maallisesta
isänmaasta, vaan taivaasta, joka on ihmisen todellinen isänmaa. Ollemmehan mekin
kaikki syntyneet Jumalan tahdosta ja hänen Poikansa verellä taivasta varten
lunastettuja. Taivaassa on meidän juuremme. Sinne me kuulumme, sinne saamme
tähytä. Taivas on meille luvattu isänmaa ja sen me saavutamme, kun matkamme
Jumalaan ja Jeesukseen uskoen kerran päätämme.
Meillä on kaksi isänmaata. Tämä meidän rakas Suomemme maa,
jota esipolvet ovat ennen meitä rakentaneet ja puolustaneet. He ovat nähneet
tuskaa ja vaivaa, mutta ovat kulkeneet Jumalaan uskoen. He ovat rakastaneet
isänmaataan, mutta tähynneet kohti vielä parempaa - taivasta. Monet heistä ovatkin
uskossa poisnukkuneet ja saavuttaneet ikuisen rauhan. Sukupolven ajan olemme
saaneet rakentaa vapaata isänmaatamme rauhassa. Siitä alkavalla viikolla kiitämme
Jumalaa ja sankarivainajia sekä kaikkia veteraanisukupolvia. Meillä on ihana
isänmaa, mutta tähyämme vielä parempaan, katse suunnattuna ylöspäin.
(Kirkkoraamattu 1933/38: Hebr. 13:20-21)
Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen
liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän
tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen
tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen
Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
Jumala on rauhan Jumala. Hän
haluaa vain rauhaa. Sen vuoksi hän jo aikojen alussa laati suunnitelman, jonka
mukaan hän tulisi pelastamaan ihmiskunnan synnin orjuudesta ikuiseen rauhaan. Tätä
koskevat Jumalan antamat vanhan liiton lupaukset kulkivat Israelin kansan
mukana kautta sukupolvien. Israelin kansan temppelipalvelus ja uhrimenot olivat
esikuvia siitä, mitä nyt Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemisessa oli tapahtunut.
Vanhan liiton kaikki lupaukset olivat nyt tulleet täytetyiksi.
Nyt oli alkanut uuden liiton
aika. Sen sinettinä on Jeesuksen kuolema lammastensa edestä ja hänen
riemullinen ylösnousemisensa. Jeesus on suuri lammasten Paimen, joka kuoli
laumansa puolesta. Hyvänä Paimenena hän nousi kuolleista ja Ylipaimenena hän on
kerran palaava takaisin noutamaan laumansa ikuiseen rauhaan. Jeesuksen uhrilla
tuli yhdellä kertaa sovitetuiksi koko maailman synti. Se uhri riittää aikojen
loppuun sakka. Jeesuksen kuolema ja ylösnouseminen olivat samalla todiste
siitä, että vanhan liiton ennustukset olivat tulleet loppuun saakka täytetyiksi
ja ne ovat uuden liiton vakuutena meille. Sielujen pelastusta varten emme enää
tarvitse uhraamisia emmekä ylimmäisiä pappeja. Jeesus on meidän ylimmäinen pappimme
ja riittävä uhri. Sen saamme uskolla omistaa, muuta emme tarvitse.
SK 306:7 Jeesuksen kuolema,
kasteeni kallis, niissä on syntinen taivaaseen valmis.
Kun olemme saaneet äärettömän
velkamme anteeksi, emmekö me pyrkisi siitä kiitollisina seuraamaan pelastajamme
tahtoa. Mutta sehän ei meiltä ihmisiltä omin avuin onnistu. Vain Jumala voi antaa
meille voiman, halun ja tahdon tehdä sitä, mikä on hänelle hyvää. ”Se hyvä,
mitä me teemme, on Jumalan työtä meissä ja meidän kauttamme” Fil 2:12. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja pyytää
esirukoistusta kirjeen vastaanottajien puolesta. Keitä he olivatkaan, ei aivan
tarkkaan tiedetä, mutta saman rukouksen mekin saamme lausua itsemme ja toinen
toistemme puolesta.
Lopuksi kaikesta hyvyydestä
me saamme Jeesuksen Kristuksen kautta lähettää kiitoksen ja kunnian Jumalalle.
Amen!
(Kirkkoraamattu 1933/38: Ap.t. 13:32)
Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun
lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen.
Tässä
sanan kohdassa on kyse Paavalin lähetysmatkalla pitämästä puheesta niille maanmiehilleen,
jotka pelkäävät Jumalaa, mutta eivät ole vielä uskaltaneet ottaa sitä askelta,
joka olisi saattanut heidät ”käännynnäisiksi” Israelin kansan jäseniksi.
Jumala
toimii ennalta laaditun suunnitelman mukaan. Hän osoittaa olevansa ajassa ja
historiassa toimiva Jumala. Ennen tätä Raamatun kohtaa Paavali laajasti
osoittaa miten Jumalan Israelin kansalle Egyptin maalla antamista lupauksista
on kerrottu sukupolvesta toiseen satojen vuosien ajan. Näistä asioista oli juutalaisten
synagogissa jatkuvasti opetettu. Israelin kansalaiset tunsivat lupauksen ja
kiihkeästi odottivat niiden täyttymistä, mutta opetuksesta etäämpänä olevat
eivät tunteneet Jumalan toimintasuunnitelmaa.
Vain
muutama vuosi, Paavalin puhetta aikaisemmin, Jumala oli saattanut toimintasuunnitelmansa
päätökseen. Tuhansia vuosia valmisteilla ollut suunnitelma tuli tehtyä
valmiiksi. Paavali kertoi, että nyt Messias oli tullut, mutta Israelin kansa
oli hylännyt hänet ja surmannut Jumalan lähettämän Messiaan ristinpuuhun
naulittuna, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Silloin oli elossa vielä
monia, jotka silminnäkijöinä voivat yksityiskohtaisesti todistaa tapahtumat
tosiksi. Entä mitä sitten?
Paavali
julistaa: Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen
kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka
uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet
Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla. (Ap.t. 13:38-39).
Eikä
tämä sana ollut tarkoitettu vain Pisidian Antiokian kuulijoille, vaan myös
sinulle ja minulle. Esi-isille annetun suunnitelmansa mukaisesti Jumala
valmisti syntien anteeksisaamisen kaikelle maailmalle. Jeesuksen uhrin ansiosta
koko maailma saa olla autuas ja kulkea matkalla taivaaseen. Kaikki, mitä
ihmiskunnan pelastamiseksi synnin ja kuoleman vallasta tarvittiin, on tehty
valmiiksi. Ylösnousemisellaan Jeesus myös avasi meille portit kuolemasta taivaan
ihanuuteen. Mitään ei jäänyt meidän tehtäväksemme. Me saamme kaiken vain uskolla
vastaanottaa. Nykyisen ja myös lapsuuteni kotikirkkojen alttarin päällä lukee
Jeesuksen sanat ”SE ON TÄYTETTY”.
Paavali
sanoi me: ”Me julistamme hyvää sanomaa”. Hyvä niin, että apostolinen julistus
on jatkunut kautta sukupolvien, - meillekin. Nyt Paavalin sanat vuorostaan kaikuvat
meille, menkää ja julistakaa Hyvää Sanomaa, Ilo Sanomaa, Evankeliumia. Mennään!!!