Jumalan kaltaisiksi?

Vähäkyrö seurakuntatalo
Siionin Kanteleen -laulujuhla 11.3.2012

Ef 5:1-2
Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.

Tämän kuulemamme tekstikohdan edellä Paavali antaa ohjeita ”Uuteen elämään”. Siinä hän yksityiskohtaisesti luettelee asioita, joista uudessa elämässä tulee luopua. Luettelossa on meille hyvin tuttuja asioita: mm. vihastuminen, varastaminen, sopimattomat puheet, katkeruus, kiukku, viha, riitely ja kaikkinainen paha. Ne ovat todella tuttuja juttuja. Kun itse kohdallamme näitä mietimme, herää kysymys, elämmekö me todella ns. uutta elämää Jeesuksen yhteydessä, vai elämmekö vielä vanhaa elämää? Uusi elämä Jeesuksessa ei merkitse sitä, että synti olisi lopullisesti poispyyhitty elämästämme, vaan se tarkoittaa taistelujulistusta synnille ja vanhalle ihmiselle. Me emme saa hyväksyä ja hyvällä mielellä viljellä pahuutta. Meillä pitää olla omassa elämässämme koko ajan taistelutilanne pahuuden voimia ja tekoja vastaan.

Sitten tulemme päivän tekstiin. Paavali tekee todella yllättävän vedon. Hän kehottaa meitä ottamaan Jumala esikuvaksi elämässämme. Eikö tuo tunnu jo melkein Jumalan häpäisemiseltä, että me hänen kaltaisiksi pyrkisimme. Me jotka kaikenlaisessa synnissä kieriskelemme, voisimmeko olla Jumalan esikuvan kaltaisia. Alkukielen sana tarkoittaa, että yrittäisimme olla hänen jäljittelijöitään.

Paavalin ajatus on aivan Jeesuksen oman opetuksen mukaista. Monessa kohdassa Jeesus kehottaa meitä olemaan armahtavaisia toisiamme kohtaan, niin kuin Isäkin on armollinen. Meitä lapsia kehotetaan ottamaan mallia Isästä.

Mikä onkaan Isän perusolemus? Hän on ankara, hän vihaa syntiä, hän on oikeudenmukainen. Hän on kaikkea tätä, mutta ennen kaikkea hän on rakkaus. Muistamme Raamatusta: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. Rakkaudesta syntiseen ihmiskuntaan hän antoi oman Poikanssa uhriksi meidän pahojen tekojemme edestä. Jeesus, joka on yhtä Isän kanssa, täytti Isän, lähettäjänsä tahdon täydellisesti. Kaikki ne meidän teot, joita Paavali tekstissä luettelee, on Jeesus verellään jo pessyt pois. Paavali kehottaa meitä olemaan toinen toisellemme armahtavaisia ja rakastamaan kanssaihmisiä lähellä ja kaukana. Tässä kilvoituksessa voimme ottaa Isä Jumalan ja Jeesuksen ihanteeksemme ja esikuvaksi, johon pyrimme. Emme kuitenkaan saa ajatella kuten Adam, että tulisimme Jumalan kaltaiseksi niin, että emme enää tarvitsisi lainkaan Jumalaa omassa elämässämme. Pyrimme kasvamaan Jumalan rakkauden suuntaan, kuitenkin koko ajan tunnustaen Jumalan kaikkivaltiuden ja herruuden.

Me tiedämme, että taistelu pahuutta vastaan ei ole helppoa. Pahan vallat pyrkivät koko ajan sumentamaan silmämme, että emme kirkkaasti näkisi esikuvaamme. Vaikka taistelemme kuinka ankarasti, aina me löydämme itsestämme rakkaudettomuutta ja Jumalan tahdon vastaisuutta. Paha sitoo meitä. Me emme pääse siitä irti. Meidän on hyvä aina muistaa tämän sunnuntain aihe: ”Jeesus Pahan vallan voittaja”. Veisaammekin väkevässä virressä ”Viha vaikka on vastaamme sammumaton, niin me turvaamme puolustajaamme”. Vaikka kuinka kilvoittelisimme, jäämme valovuosien päähän esikuvastamme. Pelastuksemme ei avaudu tätä tietä, mutta kuitenkin meidän tulee myös tällä tiellä kilvoitella, koska olemme niin paljon hyvyyttä saaneet osaksemme. Pelastukseen vie vain armon tie, Jumalan rakkauden tie. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut…” Lähestymme kirkkovuodessa kärsimysviikkoa, mutta me saamme jo nyt, tässä hetkessä ja paikassa käydä Golgatan ristin äärelle ja tunnustaa Jumalalle kaikki pahat tekomme, kaikki nuo apostolin luettelemat teot ja kaikki muutkin, myöskin ne, joita itse emme edes tunne ja tiedosta. Kaikki saamme heittää ristin juurelle ja uskoa ne Jumalan sanan vakuuttamana anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Me saamme uskoa synnit anteeksi heti, ilman parannustekoja, temppuja tai uhreja. Kun kaikki se, mikä meitä painoi ja ahdisti, on armosta anteeksi annettu ja pois pyyhitty, se herättää kiitosmielen. Kun meille kadotukseen tuomituille julistetaan synnit anteeksi ja osoitetaan, että taivas on meille auki, ei voi pysyä hiljaa. Sielusta nousee ilo, kiitos ja ylistys. Tuo panee liikkeelle. Itse kohdattu ja koettu rajattoman rakkauden määrä, herättää rakkauden lähim­mäistä kohtaan. Se panee meidät liikkeelle, se saa meidät tekemään evankeliumin työtä lähellä ja kaukana. Se antaa voimia ja intoa taisteluun pahan valtoja vastaan elämän tiellä. Me lunastetut, armosta autuaat saamme laulaa kiitosta Jumalalle ja Vapahtajallemme Jeesukselle.

Hyvä Isä Jumala, armollinen Poika, Jeesus Kristus sekä kaiken eläväksi tekevä Pyhä Henki! Me kannamme eteesi jokainen toinen toisemme, läheiset, omaiset ja ystävät sekä itsem­me. Pyydämme Isä sinulta, että siunaat herätyksen ajoilla näitä meille kaikille niin rakkaita lakeuksia.

Isämme, joka olet taivaissa, me ylistämme sinua.
Sinä lähetit Poikasi maailmaan tekemään tyhjäksi Paholaisen teot. Niin helposti me kiinnymme pahaan, niin salakavalasti se kietoo ja pettää meidät. Vapauta meidät sanallasi, herätä usko anteeksiantamukseen. Anna Poikasi voiton näkyä meissä ja meidän arkipäivässämme. Anna meille elämäämme iloa ja rauhaa sekä kiitollinen mieli. Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset aina ja ikuisesti. Amen