PIETARILLA ON ASIAA SINULLE

Vähäkyrö srk-talo, SK-lauluilta

APT 3:12-20

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Apt.3.html#o10

On helppo puhua, kun saa vapaasti lai­nata apostoli Pietarin, pian ensim­mäi­sen hellun­tain jälkeen, pitämää saarnaa. 

Pietari oli Jumalan nimessä tehnyt suuria tun­nustekoja. Rampa oli parantunut ja tästä kiin­nostuneena ihmiset seurasivat Pietaria suurena joukkona. Tälle joukolle Pietari nyt sa­nansa osoitti. Pietarin saarna jakautuu kol­meen osaan.

Ensiksi hän korostaa sitä, että tunnusteko, joka vasta äsken oli tapahtunut, oli täysin Ju­malan teko. Ei siinä hänen mielestään ollut mitään ihmettelemistä. Ei siinä ollut mitään apostolien voimasta tai uskosta tai hurskau­desta peräisin olevaa. Kaikki oli täysin lähtöisin Jumalasta. Jumalan voimasta todistamista Pietari käyttää tavallaan aasinsiltana varsinai­seen todistuk­seensa. Parantumistapahtumas­sa oli ­kysy­mys sa­mas­ta Jumalasta, jonka Po­jan kuuli­joina olijat olivat teloit­ta­neet.

Toisessa osassa Pietari varsin suorasukaisesti syyt­tää kuuli­joi­ta Jeesuksen surmaamisesta ja Barab­baan va­pauttamisesta. Samalla hän antaa omakoh­tai­sen todistuksen Jeesuksen ylös­nousemises­ta. Pietari antaa ymmärtää, että kuulijat olivat syyllistyneet tekoon tietämät­tään. Juutalaisilla oli ollut profeettojen ennus­tukset käytössään monia satoja, yli tuhatkin vuotta, mutta he eivät ymmärtäneet Jumalan Pohjan olemusta. He eivät pitkäperjantaina syvimmäl­tään tajunneet mitä he tekivät.

Sitten Pietari tulee puheensa kolmanteen koh­taan. Raamatun teksteihin viitaten hän todistaa, että näin juuri piti­kin Ju­ma­lan sää­tä­myk­sen mu­kaan käydä. Mm. Jesaja-pro­feetta oli tä­män jo 750 vuotta aikaisemmin ennus­ta­nut. Kaik­ki oli tapahtunut juuri prikulleen niin kuin van­hat kirjoi­tukset olivat ennustaneet. Ei ta­pahtu­nut mitään ennalta arvaamatonta, mut­ta ihmi­set eivät vaan olleet käsittäneet asioi­den kul­kua. Mutta nyt oli alkava uusi kausi. Kaikki oli ta­pahtunut noiden kuulijoiden näh­den tai aina­kin heidän ajassaan. Nyt ei voinut enää vedota tietämättömyyteen. Ei kaikki ollut vieläkään menetetty, vaikka he oli­vatkin tappa­neet Ju­malan lähettämän Messiaan. Jotta virvoituksen ajat tulisivat, tuli tehdä paran­nus, käännyttävä pois. Anteeksiantaminen oli tuleva uskon kautta myös Israelille. Uskon kaut­ta tuo sairas mies­kin oli parantunut. Usko Juma­laan oli antanut hänen jäsenilleen terveyden.

Mitä Pietari saarnaa meille? Ensiksi hän saar­naa yksioikoisesti sitä, sinä tapoit Jeesuksen. Kova sana, mutta meidän rikkomukset olivat Jeesuksen päällä Getsemanessa ja Golgatalla aivan yhtä lailla kun Juutalaisten vanhimpien. Yhtä lailla olemme mekin syyllisiä Jumalan lähettämän Messiaan surmaan. Meluavasta kansan joukosta kuuluu sinunkin äänesi ristiin naulitse. Sinunkin suusi huutaa: päästä Barab­bas. Koko maailma on tähän kauheuteen syylli­nen. Meidän, minun ja sinun, synnin täh­den Jeesus ristille antautui. Meidän rikostem­me tähden hän kävi ristin puulle. Rangaistus olisi kuulunut meille, mutta hän meni meidän sijas­tamme ristille.

Toiseksi Pietari saarnaa meillekin: Tehkää pa­rannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhit­täisiin pois. Meilläkin on mahdollisuus. Ei mei­dän ole pakko mennä kadotukseen. Kään­tymäl­lä, se tarkoittaa tunnustamalla syntisyytemme Jumalan edessä, katuen pahoja tekojamme ja pyytämällä ja uskomalla ne anteeksi, saamme syntimme anteeksi. Jee­sus on syntimme maksanut ris­tinpuulla. Risti on vedetty koko velkataak­kamme yli. Kaikki synnit, - koko maailman synti on sovitettu Jumalan edes­sä. Olemme pääs­seet velkavankeudesta suun­nattoman perinnön osallisiksi. Olemme päässeet kurjuudesta rikkauteen. Jee­sus on avannut meil­le tai­vaan, tien iankaik­ki­seen elä­mään. Meillä on aivan samanlainen mahdollisuus kuin Juutalaisil­la. 

Mutta synti, pienikin rike, jota emme usko an­teeksi annetuksi, vie kadotukseen. Ei pitkäper­jantaina ja pääsiäisenä tapahtuneet koko maa­il­man synnin sovittaminen ja iankaik­kisen kuole­man voittaminen tuhonnut kadotusta. Sekin on edelleen olemassa. Mutta se ei ole meidän väistämätön kohtalomme, myös tai­vaan tie on avoinna. Jumala tarjoaa meille taivaan tietä, otammeko sen armosta vastaan vai kuljemmeko itsepäises­ti kadotukseen. 

Virvoituksen ajat tulevat, kun synti pyyhitään pois. Turha on meidän seurakunnissamme ja piireissämme virvoituksen aikoja toivoa, el­lem­me tee parannusta. Se on tunnusta synte­jämme ja usko niitä anteeksi annetuiksi. Kun kotiseu­tumme väki, kun Suomen kansa kään­tyy paran­nukseen, tulevat virvoituksen ajat. Näin Jumalan pettämätön Sana vakuuttaa. Kalliisti Jeesuksen verellä lunastettu ystävä. Älä peitä kasvojasi Jumalan edessä, vaan avaa sy­dämesi Hänelle. Tunnusta koko elämä­si pahuus kaikkine pahoi­ne tekoineen hänelle. Ja usko Jumalan Sanan todistus sielusi pelas­tukseksi täysin armosta: Kaikki sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jee­suksen nimessä ja pyhässä kalliissa sovintove­ressä. Taivas odot­taa! Kerro siitä muillekin. Toimi, että kaikki maailmassa tulisivat sen tie­tämään. Tämän todistajiksi meidät on kutsuttu.