KAKSI OVEA

Tervajoen rukoushuone 2.12.2012

Adventtijuhla

Room. 5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.

Adventtijuhlaan ehkä hieman epätavallinen teksti, mutta kyllä tämäkin sana avaa meille adventin näkymiä..

Kun Jumalan luomisviikon työpäivät olivat tulleet täyteen, hän ”katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää (1Moos 1:31)”. Kaikki oli juuri sellaista, kuin Jumala halusi. Täydellinen harmonia vallitsi, kaikilla oli hyvä olla. Luontokin voi hyvin. Kaikki oli sellaista kuin me voimme kuvitella Paratiisissa olevan. Vielä parempaa, mitä me edes ymmärrämme. Se oli maailman ja ihmiskunnan lähtötilanne.

Tähän ihanuuteen kuitenkin luikerteli käärme, joka viekoitteli Adamin Jumalan tahdon vastaiseen tekoon. Adam halusi nousta, jos ei Jumalan yläpuolelle, niin ainakin hänen rinnalleen, tasavertaiseksi viisaudessa Jumalan kanssa. Siksi Adam lankesi kiusaukseen ja söi kielletystä puusta. Sen yhden Adamin hedelmästä haukkaaman suupalan kautta synti tuli sisään Jumalan luomaan täydellisyyteen. Ihminen nousi Jumalaa vastaan. Harmonia rikkoutui. Sillä samalla puraisulla avautui ovi kadotustuomiolle.

Tuota kadotustuomiota mekin kannamme jo perimässämme. Kun ovi synnille ja pahuudelle oli avattu, pahuus levittäytyi kaikkialle. Se tavoitti kaikki ihmiset, se on vyörynyt koko ihmiskunnan historian ajan. Se on vallannut meidätkin. Ja kun ovi on kerran avattu, synti vyörymällä vyöryy jokaisen meidänkin sisimpäämme. Ajassamme synti saa yhä valtavampia, yleisesti hyväksyttäviä ilmenemismuotoja. Me itse kukin olemme suunnattomilla rikkomuksillamme vielä lisäämässä tuota syntymässämme saamaamme perisynnin määrää.

Paljon siitä, mihin me langenneet ihmiset olemme meitä ympäröivässä luonnossa ahneuksissamme koskeneet, on pilaantunut. Paratiisin harmonia on häipynyt. Tekojemme jäljiltä on vuotavia lietealtaita, haisevia jätevuoria, sukupuuttoon kuolleita eläin- ja kasvilajeja, hedelmättömiksi riistettyjä maita, savuavia taistelutantereita, hätää kärsiviä ihmisiä. Ilmasto-olosuhteet ovat horjumassa. Näin maakin huokaa synnin seurauksista.

Adamin avaamasta ovesta synti on käynyt myös meidän sisimpäämme. Se koettaa panna myös meidän elämässämme Jumalan viralta. Synti yrittää uskotella, että kyllä sinä pärjäät ilman Jumalaa, kun vaan yrität ja teet tarpeeksi. Synti alati lisää kuormaamme ja syöksee meidät lopulta epätoivoon ja epäuskoon. Adamin rikkomus ja omat syntimme, ovat vääjäämättömästi viemässä meitäkin kohti kadotustuomiota.

Mutta Sana sanoo: ”Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän”. Synti ja kuolema tulivat yhdestä ovesta maailmaan, mutta nyt on toinen ovi, josta maailmaan virtaa vanhurskaus ja elämä. Yhden miehen, yhdellä teolla on valmistettu ihmiskunnalle uusi toivo, uusi valo. Kun Jeesus antoi Golgatalla henkensä, hän antoi sen kaikkien, koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesuksen maahan vuotanut veri, on hinta Adamin lankeemuksesta, mutta se on myös lunastushinta sinun synneistäsi. Ei muuta tarvita, kuin yhden ainoan vanhurskas teko. Ei tarvita sinun, eikä minun tekoja. Tekemisen puolesta kaikki on jo valmiina, täysin loppuun asti suoritettuna. Jeesus avasi elämän oven.

Vietämme adventtijuhlaa. Se on odotuksen juhla. Saamme odottaa lunastajamme syntymän muistelemisen juhlaa. Kohta piirtyy mieliimme jouluyönä pimeyteen syttynyt taivaallinen kirkkaus, enkelten riemulaulu ja ilmoitus ”joka on tuleva kaikelle kansalle”. Adventin ajan tekstien mukaan nöyrä Kuningas ratsastaa aasilla kaupunkiin, mutta meitä muistutetaan että kerran saapuu kunnian kuningas. Muistelemme Jeesuksen ensimmäistä syntymää ja odotamme hänen toista tulemistaan.

Onko sydämesi ovi avoinna nöyrälle syntiemme sovittajalle? Hän koputtaa ovella. Ei hän halua rynnätä väkipakolla elämääsi, mutta hän todella haluaa tulla sydämeesi. Hän haluaa oman uhrinsa perusteella antaa sinullekin vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Älä sulje häneltä portteja vaan avaa ovi ja kutsu hänet sisään. Älä torju! Hän antaa lahjaksi joulurauhan, ilon, riemun ja iankaikkisuustoivon.

Kerran aikojen lopulla Jeesus tulee kunnian Kuninkaana. Silloin synti saa lopullisen tuomion, silloin kaikki palautetaan hyväksi jälleen. Silloin Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Kaikki on silloin jälleen hyvää ja Jumalan mielen mukaista. Silloin on jälleen kaikki niin kuin oli aikojen alussa. Tätä me saamme riemuiten jo nyt uskossa odottaa.

Ystävä! ”Avaja porttis ovesi käy Herraas vastaan nöyrästi” (VK 2). Kumarru hänen eteensä, tunnusta hänelle kaikki syntisi ja saat uskoa ne anteeksi Jeesuksen uhriveren ansiosta. ”Sen, minkä Aadam ja Eeva on hukanneet kerran, takaisin armosta sain minä Golgatan Herran” (SK 6).

Siunattua ja riemullista adventti ja joulujuhlaa! Nauttikaa teille valmistetusta joululahjasta! Nauttikaa iankaikkisen elämän lahjasta!