HÄLINÄN VAIETTUA

Vähäkyrö, kirkko Ristinjuhla 29.3.2013

Jes. 53:7-10 ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.

Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois - kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.

Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.”

Viime sunnuntaina vietimme palmusunnuntaita. Kunniankuningas ratsasti kaupunkiin riemuitsevan väkijoukon osoittaessa suosiota. Suuri juhla, Israelin kansan pääsiäisjuhla oli alkamassa. Kansa kerääntyi muistamaan vapautumista Egyptin orjuudesta. Keräännyttiin muistelemaan sitä, miten kuolema säästi karitsanverellä siveltyjen talojen asukkaat. Todella suuri juhla oli alkamassa.

Kansa oli nyt luvatussa maassa joutunut toisen orjuuttajan, Rooman hirmuvallan alle. Lähestymässä olevan juhlan aikana odotettiin tämänkin ikeen väistyvän. Odotettiin, että nyt Messias ottaa vallan ja vapauttaa kansan kaikista ikeistä. Odotettiin ihmettä, että yksi mies kukistaisi Rooman legioonat. Nyt odotettiin, että satoja vuosia odotettu vapautus tapahtuu juuri edessä olevan juhlan aikana. Odotukset juhlan onnistumiseksi olivat valtavat. Vaikka Messias ratsastikin kaupunkiin aasilla, ei se kansan hurmiota vähentänyt. Ilmapiiri oli todella odottavan innostunut.

Mutta kansa ei saanutkaan sitä mitä se odotti. Ennustukset kyllä täyttyivät, mutta toisella tapaa, kuin mitä toivottiin. Palmusunnuntaina hurrannut kansanjoukko käänsikin kelkkansa, kun asiat eivät edenneetkään heidän odottamallaan tavalla. Suurta juhlaa lähestyttiinkin nyt kiusallisen oikeudenkäynnin värittämänä. Prosessin lopputulokseksi tuli, että äsken suuresti juhlittu Messias tuomittiin ristiinnaulittavaksi, inhimillisesti ajateltuna väärin perustein.

Nyt oli kiire. Mikään ei saanut jäädä juhlaa varjostamaan. Nyt oli kiire saada ikävät asia pois näkyvistä ja varjostamasta juhlaa. Profeetta Jesaja jo 800 vuotta aikaisemmin oli ennustanut, että ”rikkaan haudassa hän sai leposijan”. Se toteutui, kun arvostettu neuvoston jäsen Joosef antoi käyttämättömän hautaluolan Jeesuksen hautapaikaksi. Ristin luota oli väki kaikonnut, vain muutama Jeesuksen tuttava seisoi etäämpänä. Siinä joukossa olivat myös ne Galileasta tulleet naiset, joka Joosefin kanssa suorittivat Jeesuksen hautauksen. Hoosianna huutoja ei enää kuulunut. Ristiinnaulitse vaatimuksetkin olivat täyttyneet. Kansa oli saanut, mitä se halusi. Nyt oli hiljaista. Oli meluisan hiljaisen viikon perjantai-ilta.

Jumala oli täyttänyt antamansa lupaukset. Jumala antoi sen, minkä hän parhaimmaksi näki. Hän ei vapauttanut kansaa vieraanmaan ikeen alta, vaan hän antoi vielä paljon arvokkaampaa. Jeesus vapautti kansan kuolemasta ja synnin orjuudesta. Vapauttaminen tapahtui juuri niin kuin ennustettu oli. Mutta kansa ei sitä ymmärtänyt.

Näin käy usein meillekin, kun me Jumalaa rukoilemme. Hän kyllä vastaa pyyntöihimme aina meille parhaalla tavalla, mutta me emme aina ymmärrä sitä, mikä on meille parasta. Sitten kerran perillä me vasta ymmärrämme kaiken.

Jeesus kärsi ristillä, meni kuolemaan ilman omia syntejään, mutta hänen päällään oli meidän kaikkien, koko maailman suunnaton syntitaakka. Se ei ollut kaunista katseltavaa, kun viaton veri vuosi kaikkien syntien sovitukseksi. Ihmisten on vaikea tunnustaa rikkomuksiaan, vielä vaikeampaa on vastaanottaa korvauksetonta armoa. Emme halua mitään armopaloja. Haluamme tehdä kaiken itse. Haluamme kyllä taivaaseen, mutta oman kunniallisen elämän ansiosta. Sen vuoksi emme tunne tarvitsemme Jeesusta. Hautaamme hänet siististi pois elämästämme, juhlailoa pilaamasta. Se on vaarallista, sillä Raamattu viestittää selkeästi, että Jeesus on ainut tie, joka vie taivaaseen. Omat ansiomme, olivat ne miten mittavia hyvänsä, eivät riitä, sillä syntimäärämme on vielä valtavampi. Ei syntejä voi kuitata hyvillä teoilla. Yksikin pieni rike johtaa kadotustuomioon. Vain täydellisen anteeksiannon vastaanottaminen pelastaa meidät.

Jeesus siis vapautti kansat. Hän on sinunkin Vapahtaja. Miksi yrittäisit hikeä vuodattaen ansaita pelastusta, kun se nyt on jo valmiina uskolla vastaanotettavaksi. Saat uskolla vastaanottaa Jeesuksen verellään, juuri sinulle valmistaman täydellisen syntien anteeksisaamisen. Sen saat uskoa juuri nyt, juuri sillä paikalla missä olet.

Hiljaisuus oli laskeutunut Jerusalemiin. Häly ristin ympärillä oli vaiennut. Kansa oli kaikonnut kauemmaksi. Ruumiit oli poistettu ristiltä ja hautaluola suljettu raskaalla kivellä. Israelin kansan pääsiäisjuhla voi alkaa.

Mekin vietämme hiljaista viikkoa, pitkänperjantain iltaa. Murhe valloittaa mielemme. Kirkkokin on mustiin verhoiltu. Olemme murhemielellä omien rikkomustemme vuoksi. Olemme murhemielellä, että viaton kuoli meidän edestämme. Tunnelma on hiljainen, niin kuin haudan äärellä aina on.

Kaiken hälinän vaiettua Jerusalemissa, alkoi pääsiäisjuhla. Iloittiin siitä, että karitsan veri oli pelastanut kansan Egyptissä. Pian mekin saamme käydä meidän pääsiäisjuhlaan. Nyt pitkänäperjantainakin murheen keskellä me saamme olla kiitollisia ja iloita siitä, Jumalan Karitsan veri pelastaa meidät synnin ja kadotuksen orjuudesta iankaikkiseen rauhaan. Saamme iloita, että risti ja Karitsan veri ovat merkit, jotka vievät meidätkin luvattuun maahan, taivaan kotiin.

Ystävä älä kätke Jeesusta elämästäsi pois. Älä hautaa häntä kivipaasien taakse. Älä häpeä tunnustaa häntä omaksi Vapahtajaksesi, vaan elä jo täällä ajassa hänen kanssaan riemullista elämää ja sitten kerran perillä, haudan tuolla puolen saamme jatkaa ikuista pääsiäisjuhlaa.