Gal. 5: 1 Vapauteen
Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen
orjuuden ikeeseen.
Me pohjalaiset olemme
tottuneet pitämään itseämme ”vapaan maan vapaina talonpoikina.” Olemme vapaita,
emme niin muodoin tunne tarvitse enää mitään Vapahtajaa.
Yhteiskunnallisesti saatamme
olla vapaita. Entä hengellisesti, olemmeko todella vapaita? Synti orjuuttaa
meitä. Pieni lapsi syntymästään saakka kantaa jo Adamista periytyvää perisynnin
takkaa. Joka päiväisessä elämässämme me rikomme lisää ja lisää Jumalan tahtoa
vastaan ja joudumme yhä syvemmälle kadotuksen ja kuoleman pauloihin. Vaikka
vain harvat syyllistyvät suuriin rikoksiin, eikö meidän kaikkien mielissä
kuitenkin asu ahneus, valehtelun halu, taipumus haureuteen, uskottomuuteen ja
kaikenlaiseen Jumalan tahdon vastaiseen elämään. Ainakin ajatuksissamme me
näihin tekoihin syyllistymme. Voitkos sanoa olevasi näitä vapaa?
Vanhan Liiton laki
vaatii meitä tekemään sitä ja tätä. Perinnäissäännöt vielä lisäävät vaatimuksia
elämäntapaamme kohtaan. Oman aikamme ympäristö, ihmiset myös asettavat meidän
elämällemme monenlaisia vaatimuksia. Et voi elää vapaasti tahtomallasi tavalla.
Eikös ahdista? Voitko sanoa olevasi näistä vapaa?
Mutta tänään meille
Jumalan pyhä sana julistaa: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti”. Ei hän
poistanut maailmasta syntiä. Ei hän kumonnut lain vaatimuksia. Ne ovat edelleen
voimassa täydessä ankaruudessaan. Jeesus vapautti meidät kärsimällä meille
kuuluvan rangaistuksen. Hän täytti kaiken lain meidän puolestamme. Hän kantoi
ruumiissaan meidän syntimme Golgatan ristille. Kaikki meidän rikkomukset ovat
sovitettu Jeesuksen ansiosta. Me saamme uskoa ne poispyyhityksi.
Jeesus poisti meiltä
kaiken hengellisen ahdistuksen ja painolastin. Iankaikkisen elämämme kannalta
hän teki kaikki tekemisen valmiiksi. Meille ei jäänyt mitään tekemistä. Ystävä!
Ei sitten yhtään mitään. Saamme vastaanottaa avoimen taivaan täysin valmiiksi
tehtynä. Saamme käydä valmiiksi katettuun juhlapöytään. Meidän ei tarvitse elää
riittämättömyyden ahdistavassa epävarmuudessa. Aivan turha on meidän näännyttää
itsemme tekemisessä, jolla emme voi tippaakaan asiaamme auttaa. SK laulussa 337
laulamme ”Vaan miksipä autuutta ansaitsemaan, kun Jeesuksen tähden sen lahjaksi
saan”. ”Siis rauhassa kuljen nyt kotia päin ja laulelen armonsa turvissa näin”.
Levollisien mielin saamme kulkea eteenpäin, rauhassa iloisella mielellä
kiitosta laulellen.
Iankaikkisuuden
murheista olemme vapaat. Kun Vapahtajan valmistama armo kirkastuu, se herättää
meissä rakkauden Jumalaa ja Jeesusta kohtaan. Kun tajuamme kuinka valtavan
velan olemme saaneet anteeksi, se herättää armahtavaa mieltä lähimmäisiämme
kohtaan. Samalla se myös herättää omantuntomme noudattamaan elämässämme Jumalan
tahtoa. Se ei ole kuitenkaan vaatimus, vaan se halu nousee kiitollisuudesta.
Kilvoittelu Jumalan tahdon seuraamisessa ei ole vaatimus vaan seuraus saadusta
lahjasta.
Rauha iankaikkisuuden
suhteen vapauttaa meidät myös ihmisvaatimusten orjuudesta. Kun meillä on rauha
mielissämme, emme välitä mitä muut meistä ajattelevat. Olemme maailman
onnellisimpia ihmisiä, onhan meillä taattuna iankaikkinen elämä. Mitä väliä
sillä on mitä meistä ihmiset ajattelevat, kun Jumala on edestäni uhrannut oman
poikansa. Jumala rakastaa meitä. Jumalalle olen arvokas ja se riittää
meillekin.
Jumala tarjoaa meille
pelastuksen uskolla vastaanotettavaksi. Ellemme usko näitä valtavia asioita
tosiksi omalle kohdallemme, ne jäävät meidän osalta turhiksi. Ilman meidän
uskoamme Jeesus on turhaan käynyt Golgatan ristinkuolemaan. Ystävä rakas! Sinä
saat juuri nytkin kantaa murheesi ja kaikki mieltäsi painavat pahat tekosi
Jumalan eteen, saat katuen pyytää niitä anteeksi, mikä ihaninta, saat uskoa
kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ystävät,
onhan niin, että me tarvitsemme kipeästi Vapahtajaa tänään ja joka päivä, joka
hetki. Jeesus on sinun Vapahtajasi, olet hänen omansa. Ei palata enää takaisin
orjuuteen, vaan kuljetaan Jumalan rakkauden ympäröiminä eteenpäin. Kiusaaja
yrittää saada meitä palaamaan entiseen ahdistavaan orjuuden, oman tekemisen
tilaan. Emmehän me halua enää siihen palata. Saamme jatkaa laulua ”Kun
Jeesuksen rakkaus voimani on, se rauha ja riemu on loppumaton.” Toivokaamme,
rukoilkaamme, että Pyhä Henki lähettäisi tähän riemuitsevaan joukkoon yhä uusia
laulajia myös täältä lakeuden kansan keskuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti