EI MISTÄÄN HINNASTA

Lapua Kauhajärvi, Esantuvan leirikeskus, Palmusunnuntain seurat 13.4.2014
Joh. 12: 1-8

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”

Yllättävä tapahtuma. Muistuisiko mieleesi toista vastaavan tyyppistä tapahtumaa? Hyvin samanlaisia piirteitä oli siinä, kun syntinen nainen tuli Jeesuksen luo ja pesi hänen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Mutta nyt me olemme kuitenkin eri tapahtuman äärellä.

Raamattu antaa meille hyvin tarkan kuvauksen tapahtuman ajankohdasta, kuusi päivää ennen pääsiäistä. Jos silloin pääsiäinen osui lauantaipäivälle ja kun Jeesus kuoli perjantaina, voimme laskea, että tässä kerrottu juhla oli lauantai-iltana sapatin jo päätyttyä. Jeesuksen viimeinen sapatti, ennen kuolemaansa oli päättynyt. Tästä alkaa Jeesuksen kärsimyshistoria Johanneksen evankeliumin kertomana.

Myös juhlapaikka kerrotaan Raamatussa. Oltiin Betanian kylässä, muutaman kilometrin päässä Jerusalemista. Oltiin samassa kylässä, missä Jeesuksen kuolleista herättämä Lasarus asui. Vaikka paikalla olivat myös Lasaruksen sisaret Martta ja Maria, ei oltu koolla heidän kodissaan. Evankelistat Matteus ja Markus myös kertovat tästä tapahtumasta varsin yhtäpitävästi Johanneksen kanssa. He kuitenkin mainitsevat, että oltiin koolla spitaalisen Simonin talossa. Myös Johanneksen toteamus, että Lasarus oli yksi pöytäkumppaneista viittaa siihen, että ei oltu koolla heidän kotonaan. Ateria tarjottiin Jeesukselle ja hänen pöytäkumppaninaan oli Lasarus. Ehkä he olivat juhlan arovieraat, joiden kunniaksi juhla oli järjestetty. Martta touhusi luonteensa mukaisesti pitokokkina ja Maria oli muuten juhlassa mukana.

Muistamme kuinka aikaisemminkin Mariaa arvosteltiin hänen epäkäytännöllisestä käytöksestään, mutta Jeesus asettui häntä puolustamaan. Niin tässäkin tilaisuudessa Maria sai läsnäolijoilta arvostelua, jota Jeesus tälläkin kertaa asettui torjumaan.

Yllättäen Maria otti pullon, joka sisälsi noin 300 grammaa kallisarvoista Intiasta tuotua öljyä. Öljyn arvo vastasi noin työmiehen vuoden palkkaa. Öljyllä Maria voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne omilla hiuksillaan. Matteus ja Markus kertovat, että Maria voiteli Jeesuksen pään. Koska öljyä oli runsaasti sekä pään että jalkojen voiteleminen ei varmankaan sulje toisiaan pois. Varmaan öljyä käytettiin molempiin kohteisiin, mutta eri evankelistat painottavat kerronnassaan asioita eri tavalla. Kiistatta kaikissa näissä kertomuksissa on kysymys samasta tapahtumasta. 

Öljyn käyttäminen tällä tavoin, sai läsnäolijoissa aikaan nurinaa, jonka Juudas Iskariot toi esiin julkisesti. Hänestä voide olisi tullut myydä ja saadut rahat, arvioiden 300 denaria, antaa köyhille. Näin puhuessaan Juudas Iskariot ei kuitenkaan tosissaan ajatellut köyhiä, vaan itseään. Hän oli köyhien varojen hoitaja. Evankelista Johannes sanoo aivan suoraan, että hän oli varas. Hän kavalsi itselleen köyhille kerätyt varat. Hän piti niitä ominaan. Hänen ajatuksissaan omat ja yleiset varat sekaantuivat. Nytkin varmaan Juudas mielessään näki, kuinka vuoden ansiota vastaava summa vyöryi hänen ohitseen.

Onko tänä päivänä vielä Juudaksia? Vaikka yhteiskunnalliset rakenteet pyrkivät estämään oman edun tavoittelun julkisilla varoilla, niin siitä huolimatta edelleen löytyy niitä, jotka haluavat itse hyötyä yhteisistä varoista. Lähes päivittäin me saamme lehdissä näistä lukea uutisia. Paljon enemmän lienee heitä, joiden teot eivät tule koskaan julkisuuteen. Kun tarkkaamme itseämme, eikö meistäkin jokaisesta löydy pieni Juudas. Omanedun tavoittelu on hyvin lähellä jokaisen mieltä.

Oliko Maria kenties ainoa henkilö, joka todella ymmärsi, mitä Jeesukselle tulisi pian tapahtumaan. Hän uhrasi kallisarvoisen voiteensa Jeesuksen hautaamisen varalle. Hän ikään kuin valmisti Jeesusta kärsimystielle, jonka päässä kuolema jo odotti. Vajaan viikon kuluttua Jeesus riippui ristillä kuolemassa koko maailman syntikuorman sovitushintana. Viikon kuluttua hän oli Joosef Arimatealaisen haudassa odottamassa pääsiäisaamua ja ylösnousemista.

Tuossa uhraamassa öljyssä saattoi olla Marian koko elämänsä aikana saama varallisuus, kaikki mitä hän omisti. Juudas Iskariot puolestaan oli muutaman päivän kuluttua valmis kavaltamaan Jeesuksen ristinkuolemaan vain kymmenesosalla tuosta Marian uhraamasta summasta. Siinä on kahden Jeesuksen lähellä eläneen tekemät arviot ystävästään ja opettajastaan. Toinen oli valmis uhraamaan kenties koko elämänsä ansiot, toinen oli valmis myymään opettajansa kuolemaan kuukauden palkkasummasta. 

Minkä arvoiseksi sinä Jeesuksen arvioit? Hänet, joka kävi tuskien tien ristinkuolemaan sinun rikkomustesi tähden. Oletko kenties valmis luopumaan hänestä ja kieltämään hänet jostakin yhteiskunnallisesta etuudesta tai arvostetusta tehtävästä. Haluatko kieltää tuntevasi Jeesusta, jos joku ajallinen vaara tai häpeä on näköpiirissä. Tuntuuko evankeliumin työ sinusta turhalta, jopa yhteiskunnallisten voimavarojen tuhlaamiselta? Mistä hinnasta sinä olet valmis myymään Jeesuksen? Minkä verran olet valmis uhraamaan Hänelle?

Käsitätkö sitä velan määrää, minkä Jeesus on edestäni maksanut. Pieniä ovat ne kymmenienkin miljoonien eurojen summat, joita joiltakin ihmisiltä haetaan, sen rinnalla, mitä Jeesus on meidän puolestamme maksanut. Ei kukaan muu olisi voinut meitä ostaa vapaiksi syntitaakastamme, kuin Jumalan oma, viaton Poika. Toivon, että Pyhä Henki meille jokaiselle kirkastaa kuinka äärettömän arvokas Jeesus on meille. Ilman häntä me olisimme ikuisen kadotuksen omia. Mutta hänen kauttaan me olemme iankaikkisten taivaallisien aarteiden omistajia. Siinä ei ole kysymys kuukauden tai vuoden palkkasummista, siinä on kysymys iankaikkisesta elämästä. Sen arvoa ei voi kuvata minkäänlaisella inhimillisellä mittarilla. Saamme uskolla vastaanottaa, täysin armosta kaikki iankaikkisen elämän aarteet, kun uskomme syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Kaiken saamme siis armosta uskolla vastaanottaa. Ei Jeesus vaadi meiltä mitään, vaan hän tarjoaa meille. Kenties oletkin kiitollisena siitä, mitä olet saanut, valmis uhraamaan Jeesuksen puolesta jotain elämästäsi ja omasta varallisuudestasi. Tätä Marian suorittamaa voitelua kuvaavan kertomuksen päätteeksi Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoo: ”Kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki”. Tätä Jeesuksen kehotusta olemme tänään täällä toteuttamassa. Sitä samaa sanomaa armosta ja anteeksiantamuksesta saamme olla viemässä lähellä ja kaukana eri tavoilla. Siihen meitä kutsutaan. Saamme iloita ja riemuita kaikesta hyvästä. Ystävät, emmehän luovu Jeesuksesta, ei koskaan eikä mistään hinnasta!