ME TIEDÄMME

Seinäjoki 9.3.2015 Hyvän Paimenen kappeli

Lauluseurat

1 Joh 5:18-20. Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta.

Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.

Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.

Me tiedämme! Mistä me tiedämme? Me tiedämme, koska on kirjoitettu. Jumala on Raamatussa ilmoittanut meille kaiken sen tiedon, mitä me taivastiellä tarvitsemme. Raamattuun luottaen voimme näin rohkeasti sanoa: ”Me tiedämme”. Kaikki pelastusta varten tarvittava tieto on jo meidän käytettävissä. Ei tarvitse enää odottaa tai etsiä pelastusta varten mitään muuta tietoa. Mekin voimme rohkeasti sanoa: ”Me tiedämme”.

Mutta kuinka me voimme väittää, että ei kukaan Jumalasta syntynyt syntiä tee? Hätkähdyttävä toteamus. Voimme kysyä, kuka on syntynyt Jumalasta? Maailmaan on syntynyt vain yksi ihminen, joka on syntyperältään Jumalasta. Vain hän on vailla Adamin lankeemuksen perintöä. Kirjeen kirjoittaja tarkoittaa tässä Jeesusta, Kristusta, ei ketään muuta. Kaikki muut ovat inhimillistä syntyperää ja kantavat heti syntymästään lähtien perisynnin taakkaa. Toki jokaisen ihmisen syntymä on suuri Jumalan ihme ja Jumalan suuri luomisteko, mutta kuitenkin me kaikki olemme inhimillistä alkuperää.

Johannes suuntaa kirjeensä sanansa seurakuntiin, jossa oli opillisia ongelmia. Gnostilaisuus oli nostanut päätään kristittyjen keskuudessa. Tuo oppi perustuu vanhoihin juutalaisiin uskonsisätöihin, kreikkalaisiin filosofioihin, joihin he lisäsivät myös kristinuskosta peräisin olevia uskon kohtia. Muistakin uskonnoista siinä oli lainauksia. Gnostilaisuus oli varsinainen synkretistinen uskonto, uskontojen sekoitus. He käyttivät paljon myös kristinuskossa käytössä olevia sanoja, mutta antoivat niille aivan vääränlaisen sisällön. Kristinuskon levitessä gnostilaisuus tavallaan verhoutui kristillisyyteen, jota se ei missään tapauksessa ollut. He esimerkiksi opettivat, että Jumala ei ollut luonut aineellista maailmaa. Ihmisen mieli ja sielu sen sijaan olivat peräisin Jumalasta. Siksi materia ja ruumis olivat toisarvoisia asioita. Koska ruumis ja aine olivat vähäarvoista, kenties jopa pahaa, heille oli aivan sama, mitä ihminen ruumiillaan teki. Luulen, että tämä harhaopetus oli tuonut kristittyjenkin keskuuteen myös paljon haureuden syntiä. Gnostilaisuudessa pelastus oli siinä, että henki vapautui tuon materian kahleista, jolla tarkoitettiin, jonkinlaista järjen valaisua, joka lahjoitti todellisen tiedon. Tätä harhaopetusta vastaan Johannes kirjeensä osoittaa.

Evankeliumin mukaan pahan ja hyvän raja ei kulje hengen ja aineen välillä, vaan se kulkee ruumiin ja sielun halki ja poikki. Pelastus ei riipu tiedosta, vaan uskosta, katuuko ihminen ja kääntyykö hän anteeksipyytäen Jumalan puoleen, uskooko hän synnit anteeksi Jeesuksen tähden.

Kun Johannes kirjoittaa, että koko maailma on pahuuden vallassa, ei hän tarkoita vain, että meitä ympäröivä aineellinen olevaisuus olisi paha. Hän näkee, että myös ihminen on sisimmässään paha. Ymmärtämätön maailma ei tunne Kristusta eikä ota häntä vastaan sielunsa pelastajaksi, ja sen vuoksi se elää Saatanan puristuksessa ja synnin orjuudessa, näin maailma on pahan vallassa. Näin maailma eli noin 100 vuotta Jeesuksen maailman tulon jälkeen, yhä enenevässä määrin maailma on pahan vallassa nyt 2000 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen. Samoja vaaroja piilee tänäänkin. Kristillistä sanastoa viljellään, mutta sanoille annetaankin aivan vääränlainen, Evankeliumin vastainen sisältö. Mitä omituisempia uskomuksia yritetään markkinoida kristillisyyden nimissä. Näin yritetään harhauttaa ihmisiä pois oikeasta uskosta. Samoin myös korostetaan ihmisen yltiöpäistä yksilönvapautta, jonka mukaan ihminen saa omalla kehollaan tehdä aivan mitä haluaa. Näin johdetaan tänäänkin ihmisiä haureuden syntiin. Yhtä vakava on tilanne tänäänkin, kuin kristinuskon alkuaikoina, ellei sitten vielä pahempi.

Ei Johannes tässä väitä, että me ihmiset emme syntiä tekisi. Kirjoittaahan hän kirjeessään aikaisemmassa kohdassa: (1 Joh. 1:8,9) ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Vain yksi oli synnistä vapaa, Jeesus Kristus. Paha, synti riippuu meissä loppuun asti, mutta Jumalasta syntynyt, siis Jeesus, varjelee meitä, niin ettei Paha saa meistä lopullista otetta.

Me tiedämme myös… kun on kirjoitettu. Jumalan Poika tuli ja antoi meille ymmärryksen, jotta tuntisimme Hänet, Todellisen, joka on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä. Siinä on meidän sielumme valo. Emme tarvitse muita harjoitteita, meditaatioita tai valaistusmiskokemuksia pelastustamme varten. Syntien tunnustaminen, niiden katuminen ja anteeksi pyytäminen Jumalan edessä sekä kaikkien syntien ja rikkomustemme uskominen anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, siinä on meidän pelastuksemme. Tämän ystävä sinäkin olet saanut kastelahjana omaksesi. Tämä vapauttaa sinut maailman orjuuttavasta pahuudesta, saat elää Jumalan lapsena vapaana ja autuudesta iloiten.

Jeesus sanoi aviorikkoja naiselle: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Eli saat tehdä matkaasi syntisi anteeksisaaneena, mutta kuitenkin varo tekemästä syntiä.