Vähäkyrö Savilahtitalo 5.3.2017
Evankelinen kirkkopyhä, päiväjuhla
1 Moos 3:1-6 Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'” Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
Tänään kirkkovuodessa on voimakkaasti esillä kiusaukset. Tässä tekstissämme kuvataan maailman ensimmäistä kiusausta ja ensimmäistä lankeemusta. Avataan tuosta tekstistä muutamia asioita. Mitä elementtejä siihen sisältyy?
Ensiksi. Oli Jumalan sana, joka antoi ohjeita, miten ihmisen tuli Paratiisissa elää. Yltäkylläisyys vallitsi, kaikki oli kaunista ja hyvää. Ensimmäisten ihmisten oli siellä todella hyvä olla. Heillä oli kaikkea, mitä he tarvitsivat. Vain yksi pieni kielto, jonka Jumala oli antanut. Yltäkylläisyyden määrä oli todella sanoilla kuvaamatonta. Vain yksi aivan mitättömän pieni rajoitus. Yksi puu, jonka hedelmiä ei saanut syödä. Elämä ilmankin sen puun hedelmiä oli ylenpalttista
Toiseksi. Käärme oli luikerrellut puutarhaan ja aloitti heti työnsä, ihmisen kiusaamisen. Mikä olikaan käärmeen taktiikka? Ensiksi hän uskotteli, että ei Jumalan käskysana ollut totta, ei hän ollut sitä tarkoittanut niin vakavasti otettavaksi. Oliko hän edes sanonut niin. Kiusaaja yritti tehdä Jumalasta valehtelijan käyttämällä hyväkseen omia valheitaan. Houkutuskeinona käärme käytti ajatusta, että ihmisestä tulisi yhtä viisas kuin Jumala on, että Jumala olisi säätänyt kiellon vain omaa arvovaltaansa suojellakseen.
Kolmanneksi. Kun ihminen oli uskonut kiusaajan valheisiin, alkoi tuo kielletty hedelmä näyttää kauniilta ja houkuttelevalta, koska siitä kertyisi heille vain lisää ymmärrystä.
Neljänneksi. Tiedämme kertomuksen jatkon, Adam ja Eeva lankesivat maailman ensimmäiseen syntiin. Heidät ajettiin ulos iki-ihanasta Paratiisista. Työ ja tuska tuli heidän osakseen.
Jumala on antanut meillekin ohjeet, miten meidän tulee elää täällä maailmassa. Nuo ohjeet tiivistyvät selkeästi kymmenessä käskyssä. Niiden mukaisesti eläen olisi meidän täällä maailmassa hyvä olla. Mutta Adamin ja Eevan lankeemus säteilee perisyntinä meihinkin saakka. Meillekin käärme kuiskuttelee, eivät ne käskyt enää meidän aikaamme koske. Ei Jumala ole niitä niin tosissaan otettaviksi tarkoittanut. Mekin haluamme tulla Jumalan vertaiseksi, kaikki tietäviksi. Haluamme olla niin viisaita, että emme enää tarvitse Jumalaa. Uskomme pärjäävämme elämässä itse, omilla teoillamme ja taidoillamme. Eikä meitä paina vain perisynnin taakka, vaan me itsekin lankeamme päivittäin jopa hetkittäin Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin. Näyttää, että päivä päivältä valhe maailmassamme vaan lisääntyy. Kun Jumalan sanan arvovalta on vesitetty, kiusaajan on helppo uskotella mitä erilaisempia valheita. Tänä päivänä maailmassamme onkin valheiden määrä ennen näkemättömissä mitoissa. Totuuden löytyminen aikamme maailmassamme onkin todella vaikeaa. Jumalan sanasta luopuneita Ihmisiä on sitten helppo houkutella mitä karkeimpiin Jumalan tahdonvastaisiin tekoihin. Viha kasvaa yksilöiden ja kansojen välillä. Tulevaisuus näyttää todella pelottavalta.
Mitä tästä menosta seuraa? Paratiisin portit loksahtivat Adamin ja Eevan jäljessä kiinni. Sodoman ja Gomorran kaupungit tuhottiin. Jumalan tahdon rikkominen on kylvänyt kautta aikojen ja kylvää nytkin iankaikkista kuolemaa.
Mutta myös Jumalan lupaus on voimassa. Lupaus kuului: ”Vaimon siemen on polkeva rikki käärmeen pään.” Kiusaajan loppumattomalta näyttävä voittokulku ei sittenkään ole lopullinen. Niin kuin synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta, niin synti sovitettiin yhden ihmisen verellä. Koko tämän hirvittävän maailman kaikki hirvittävät synnit on yksi mies ottanut hartioilleen ja sovittanut ristillä ne omalla verellään. Se on tehty. Se on täytetty. Jeesus on maksanut meidän syntimme ja avannut meille uudelleen pääsymahdollisuuden paratiisiin. Tie on avattu ja me suuret syntiset saamme ottaa vastaan pelastuksen yksin armosta, emme tekojemme tehden vaan Jumalan Pojassaan valmistaman uhrin ansiosta. Koko maailman synnit on sovitettu, niin myös sinunkin syntisi. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Anteeksisaamisen armo, ei ole lupa synnin harjoittamiseen, vaan se on kutsu Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
Jeesus sanoo sinulle, minulle, meille samoin kuin syntiselle naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä enää syntiä tee!” Otetaan Jumalan sanan ohjeet todesta. Eletään armosta iloiten, Jumalan tahdon noudattamisessa kilvoitellen ja kerran olemme perillä laulamassa ikuista kiitosta Karitsalle.
Takaisin aloitussivulle!
Evankelinen kirkkopyhä, päiväjuhla
1 Moos 3:1-6 Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'” Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
Tänään kirkkovuodessa on voimakkaasti esillä kiusaukset. Tässä tekstissämme kuvataan maailman ensimmäistä kiusausta ja ensimmäistä lankeemusta. Avataan tuosta tekstistä muutamia asioita. Mitä elementtejä siihen sisältyy?
Ensiksi. Oli Jumalan sana, joka antoi ohjeita, miten ihmisen tuli Paratiisissa elää. Yltäkylläisyys vallitsi, kaikki oli kaunista ja hyvää. Ensimmäisten ihmisten oli siellä todella hyvä olla. Heillä oli kaikkea, mitä he tarvitsivat. Vain yksi pieni kielto, jonka Jumala oli antanut. Yltäkylläisyyden määrä oli todella sanoilla kuvaamatonta. Vain yksi aivan mitättömän pieni rajoitus. Yksi puu, jonka hedelmiä ei saanut syödä. Elämä ilmankin sen puun hedelmiä oli ylenpalttista
Toiseksi. Käärme oli luikerrellut puutarhaan ja aloitti heti työnsä, ihmisen kiusaamisen. Mikä olikaan käärmeen taktiikka? Ensiksi hän uskotteli, että ei Jumalan käskysana ollut totta, ei hän ollut sitä tarkoittanut niin vakavasti otettavaksi. Oliko hän edes sanonut niin. Kiusaaja yritti tehdä Jumalasta valehtelijan käyttämällä hyväkseen omia valheitaan. Houkutuskeinona käärme käytti ajatusta, että ihmisestä tulisi yhtä viisas kuin Jumala on, että Jumala olisi säätänyt kiellon vain omaa arvovaltaansa suojellakseen.
Kolmanneksi. Kun ihminen oli uskonut kiusaajan valheisiin, alkoi tuo kielletty hedelmä näyttää kauniilta ja houkuttelevalta, koska siitä kertyisi heille vain lisää ymmärrystä.
Neljänneksi. Tiedämme kertomuksen jatkon, Adam ja Eeva lankesivat maailman ensimmäiseen syntiin. Heidät ajettiin ulos iki-ihanasta Paratiisista. Työ ja tuska tuli heidän osakseen.
Jumala on antanut meillekin ohjeet, miten meidän tulee elää täällä maailmassa. Nuo ohjeet tiivistyvät selkeästi kymmenessä käskyssä. Niiden mukaisesti eläen olisi meidän täällä maailmassa hyvä olla. Mutta Adamin ja Eevan lankeemus säteilee perisyntinä meihinkin saakka. Meillekin käärme kuiskuttelee, eivät ne käskyt enää meidän aikaamme koske. Ei Jumala ole niitä niin tosissaan otettaviksi tarkoittanut. Mekin haluamme tulla Jumalan vertaiseksi, kaikki tietäviksi. Haluamme olla niin viisaita, että emme enää tarvitse Jumalaa. Uskomme pärjäävämme elämässä itse, omilla teoillamme ja taidoillamme. Eikä meitä paina vain perisynnin taakka, vaan me itsekin lankeamme päivittäin jopa hetkittäin Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin. Näyttää, että päivä päivältä valhe maailmassamme vaan lisääntyy. Kun Jumalan sanan arvovalta on vesitetty, kiusaajan on helppo uskotella mitä erilaisempia valheita. Tänä päivänä maailmassamme onkin valheiden määrä ennen näkemättömissä mitoissa. Totuuden löytyminen aikamme maailmassamme onkin todella vaikeaa. Jumalan sanasta luopuneita Ihmisiä on sitten helppo houkutella mitä karkeimpiin Jumalan tahdonvastaisiin tekoihin. Viha kasvaa yksilöiden ja kansojen välillä. Tulevaisuus näyttää todella pelottavalta.
Mitä tästä menosta seuraa? Paratiisin portit loksahtivat Adamin ja Eevan jäljessä kiinni. Sodoman ja Gomorran kaupungit tuhottiin. Jumalan tahdon rikkominen on kylvänyt kautta aikojen ja kylvää nytkin iankaikkista kuolemaa.
Mutta myös Jumalan lupaus on voimassa. Lupaus kuului: ”Vaimon siemen on polkeva rikki käärmeen pään.” Kiusaajan loppumattomalta näyttävä voittokulku ei sittenkään ole lopullinen. Niin kuin synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta, niin synti sovitettiin yhden ihmisen verellä. Koko tämän hirvittävän maailman kaikki hirvittävät synnit on yksi mies ottanut hartioilleen ja sovittanut ristillä ne omalla verellään. Se on tehty. Se on täytetty. Jeesus on maksanut meidän syntimme ja avannut meille uudelleen pääsymahdollisuuden paratiisiin. Tie on avattu ja me suuret syntiset saamme ottaa vastaan pelastuksen yksin armosta, emme tekojemme tehden vaan Jumalan Pojassaan valmistaman uhrin ansiosta. Koko maailman synnit on sovitettu, niin myös sinunkin syntisi. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Anteeksisaamisen armo, ei ole lupa synnin harjoittamiseen, vaan se on kutsu Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
Jeesus sanoo sinulle, minulle, meille samoin kuin syntiselle naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä enää syntiä tee!” Otetaan Jumalan sanan ohjeet todesta. Eletään armosta iloiten, Jumalan tahdon noudattamisessa kilvoitellen ja kerran olemme perillä laulamassa ikuista kiitosta Karitsalle.
Takaisin aloitussivulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti