ARMON ISTUIN

Vähäkyrö 19.2.2018 Seurakuntakoti, osaston vuosikokous

Hebr 4:16 Kirkkoraamattu 1933/38

Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Mikä on armonistuin, jonka eteen meidän tulisi käy­dä?

Armon istuin on vanhanliiton aikaisen liitonarkin kan­si, puhtaasta kul­las­ta valmistettu. Se oli Herran val­taistuin ja Hänen erityinen ilmestymispaikka. Suurena sovituspäivänä, kun ylimäinen pappi meni kaikkeinpyhimpään ja toimittaakseen itselleen ja koko kansalle sovituksen synneistään, oli juuri tuo armon istuin, liitonarkin kansi, tapahtumien keskipis­teenä. Pappi pirskotti uhrieläinten verta armoistui­mel­le ja sen eteen. Näi se toimi kes­keisenä sovituksen välineenä. Tämän piti toistua joka ainoa vuosi. Näin täytyi siis tapahtua vanhanliiton aikana. Armon istuimen eteen sai mennä vain ylim­mäinen pappi. Kansa ei sen eteen päässyt.

Mihin me menemme, kun noudatamme kutsua tulla armonistuimen eteen?

Liiton arkki ja armon istuin olivat esikuvia tulevasta. Samoin ylimäisen­pa­pin vuotuinen uhriseremonia oli esikuvaa.

Mitä armon istuin merkitsee meille uuden liiton ih­misille. Sillä on monta merkitystä.

Golgatan risti on eräässä mieles­sä armon istuin. Se on sovituksen vahva välikappale. Jeesus, suuri ylimmäinen pappi, antoi sen päällä suuren, kertakaikkisen sovintouhrin koko maailman syntien sovitukseksi. Sen päälle, sen eteen valui pyhä uhriveri, sovittaen koko maailman Jumalan kanssa.

Room 3: 25 sanotaan Jeesuksesta, ”jonka Ju­mala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä”. Eräässä mielessä Jee­sus itse on tuo armon istuin. Hän itse on sovituksen suuri väli­kap­­pa­le. Kun Jeesus kuoli Golgatan ristillä, tapah­tui järis­tyksiä ja temppelin esirippu repesi alhaalta ylös asti. Nyt kansa pääsi näkemään ensikerran armon is­tui­men. Näin myös meillä on oikeus tulla ja ol­la kutsumassa muitakin armon istuimen eteen, Jeesuksen luo.

Se paikka, jossa Jeesus juuri nytkin istuu, Ju­ma­lan, Isän oikealla puolella, on armon istuin. Hän on mukana meidän jokapäiväisissä murheissamme. Hän on mukana meidän vaivoissamme. Hän on mukana meidän kiusauksissamme. Kaiken sen Hän on myös omakohtaisesti kokenut, mutta lankeamatta. Sen vuoksi me saamme tämänkin istuimen eteen käydä rukouksissamme. Meidän ei tarvitse tulla sen eteen epäröiden ja vapisten, vaan rohkeasti, "uskalluksella". Meitä muistutetaan myös siitä, että me voimme etsiytyä sinne jatkuvasti, kaikkina aikoina, minkään estämättä ja kaikenlaisin rukouksin.

Tämän istui­men eteen me saamme kerran aikojen lopulla tulla. Silloin saam­me kuulla, että pääsemme veren armosta taivaa­seen. Hebr 9:24. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oike­an kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmes­tyäk­seen Jumalan kasvojen eteen meidän hyv­äksemme.

Se paikka täällä ajassa, jossa Jeesus on koh­dat­tavissa, on armon istuin. Kun käymme Herran Py­hään ehtoollispöytään, saamme käydä armo­n istui­men eteen. Saamme vastaanottaa sen ääressä Jee­suksen ruumiin ja veren. Siinä, jos missään, me olemme kosketuksissa ikuisen sovi­tuksen element­ti­en kanssa.

Miksi meidän pitikään käydä armon istuimen eteen?

”että saisimme laupeuden ja löytäisimme ar­mon”. Syntisellä ei ole mitään asiaa taivaa­seen. Jumala ei kerta kaikkiaan siedä syntiä silmis­sään. Minä olen, sinä olet, hän on, me olemme, syntisä kaik­­­ki. Näin ollen omil­la eväillämme taivaan portit pysyvät meiltä lujasti kiin­ni. Vaikka Jumala vihaa syntiä, hän rakastaa syntisiä. Sen vuoksi Hän on meille rakentanut armon istuimen, jonka eteen me voimme käydä. Ystävä käy Jee­suk­sen ristin luo, käy Jeesuksen itsensä luo, käy alt­ta­rin luo, käy uskalluksella, niin sinä saat armos­ta syn­tisi anteeksi ja pääset sisälle kaikkein pyhim­pään, taivaan ihanuuteen.

Saamme lähteä kutsumaan yhä uusia ihmisiä armonistuimen eteen, että yhä usemmat pelastuisivat!