AIKA JA IKUISUUS!

Airi Syrjämäen muistotilaisuus 30.11.2019, Ylihärmä

 

Airin läheiset, sukulaiset, tuttavat!

(Kirkkoraamattu 1933/38: Ilm. 7:13-14)

Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"

Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Elämme kirkkovuodessa aikaa, jolloin edellinen kirkkovuosi on päättynyt ja uusi kirkkovuosia alkaa ensisunnuntaina. Näin tapahtuu, jos kaikkivaltias Jumala sen suo uuden kirkkovuoden alkavaksi..

Iankaikkisuudessa ei ole sellaista käsitettä kuin aika, mutta Jumala on luonut ajan tänne ihmiskunnan keskelle voidaksemme toimintojamme sen mukaisesti suorittaa. Jumala antaa uuden päivän, jonka hän sitten antaa illalla päättyä. Viikot, vuodet, vuosisadat alkavat ja sitten aikanaan Jumalan tahdosta päättyvät. Kaikki mitä Jumala on täällä ajassa luonut tai luo, kerran myös päättyy. Iankaikkisuudessa ei sitten mikään enää lopu, siellä ei tarvita kelloja tai päivyreitä.

Me ihmiset täällä ajassa vaellamme eri aikakäsitteiden aikana. Koko meidän elämämme on kuin erilaisista aikajaksoista ja aikamääristä muodostuva jono. Eri ihmisillä nuo jonot ovat erilaisia ja eri pituisia. Näistä kaikkien ihmisten elämän vaiheista kautta aikojen muodostuu maailmankaikkeus, jota me nyt elämme. Se on kuin kulkue, joka kulkee katkeamattomana kohti päämäärää, iankaikkisuutta.

Tässä kulkueessa Airi sai kulkea varsin pitkän matkan, lähes 93 vuotta. Siihen sisältyi monenlaisia vaiheita ja jaksoja. Toimintaa nuoruuden innolla pikkulottajärjestössä ja kansanopistovuodesta, perheen perustamisesta, lasten ja lastenlasten kasvusta nauttiminen, useamman kotipaikan kautta sitten 20 vuoden leskeyden ja vanhuuden päiviin. Siihen on sisältynyt monta erilaista, Jumalan antamaa ja siunaamaa ajanjaksoa. Kaudet ovat alkaneet ja Jumalan tahdon mukaan päättyneet. Nyt Jumala näki hyväksi, että 29.11.1926 alkanut Airin rikas elämä täällä ajan valtakunnassa sai päättyä.

”Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” Se on joukko, joka on ajassa vaeltanut Jeesukseen uskoen, ajan vaivoja ja tuskia kantaen. Ja nyt he ovat päässeet perille. Sinne missä ei aikaa enää ole. On vain iankaikkisuus, jolla ei ole päätepistettä. Uskomme, että Karitsan veren armosta Airikin on nyt tässä joukossa laulamassa uutta laulua Karitsan kiitokseksi. Tuo laulu, joka kaikuu kuin suurten vetten pauhu.

Hyvä saattovieras! Ajanjaksot sinun elämässäsi rullaavat vielä, alkavat ja päättyvät. Paljon mielenkiintoisia jaksoja voi olla edessäpäin, mutta kerran tulee se hetki, että Jumala antaa sinunkin elämäsi täällä ajassa tulla loppuun. Tuota hetkeä emme tiedä. Sen vuoksi meidän tulee olla aina valmiina lähtemään. Onko viittasi valkoinen? Oletko pessyt sen puhtaaksi ja valkaissut Karitsan veressä? Se on ainoa edellytys päästäksesi tuohon ikuiseen juhlaan. Se tarkoittaa sitä, että tunnustat Jumalan kasvojen edessä rikkoneesi hänen tahtoansa vastaan, pyydät niitä anteeksi ja sitten uskot kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen veressä ja hänen pyhässä kalliissa nimessään. Mitään muuta ei sinulta vaadita, kuin uskoa Jeesukseen. Loppujen lopuksi uskonkin Jumala lahjoittaa meille. Näin saamme vastaanottaa lahjana koko iankaikkisen autuuden.

Tänä päivänä ei tämä yksinkertainen uskokaan ole itsestään selvyys. Maailma yrittää vääristää ristin sanomaa ja vesittää Jumalan Sanaa ja näin vieroittaa meitä taivastieltä. Mutta pitäkäämme lujasti kiinni siitä, mitä Jumala on meille sanassaan ilmoittanut. Sen varassa kerran pääsemme laulaman kasvoista kasvoihin kiitosta Karitsalle.

Eikä vain silloin kerran. Me voimme täällä ajanmatkaakin tehdessämme laulaa saamillamme lahjoilla kiitosvirttä Karitsalle. Saamme jo nyt kiittää ja riemuita. Surun hetkinäkin saamme lohduttautua, että sitten kerran olemme jälleen yhdessä Jeesuksessa poisnukkuneiden läheistemme kanssa. Ja silloin ei aika lopu. ”Silloin kauneimmin laulu riemuisin soi kuin vetten pauhu aivan.”

Herramme Jeesus Kristus.
Katsomme tänään kohti täyttymyksen päivää,
jolloin olemme kirkkauden valtaistuimen edessä
ja näemme sinut kasvoista kasvoihin.
Jo nyt saamme opetella uutta laulua, johon tuona päivänä yhdymme kaikkien pyhien kanssa.
Auta meitä luottamaan siihen,
että sinun kuolemasi ja ylösnousemisesi
on tie taivaalliseen valtakuntaasi.
Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti.