LÄHETTILÄINÄ

Vähäkyrö, Kirkko 13.10.2013, Ilosanomajuhla

2Tim 4:1-5

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jee­suk­sen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valta­kuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haa­li­vat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullak­seen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat kor­vansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan ta­ruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.”

Suuri Her­ran lähettiläs, apostoli Paavali alkaa tuntea oman aikan­sa olevan loppumassa.  Hän kirjoittaa tekstimme jäl­keen. ”Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni Minua odottaa nyt van­hurs­kauden seppele.” Hän on jättämässä viimeisiä kehotuksia hengelliselle läheiselleen ja työtoveril­leen. Sen vuoksi apostoli luo näkymiä aina siihen saakka, kun Kristus tulee ja kutsuu maanpäällä toimineet palvelijansa tilille.

Mikä oli tässä tilanteessa tärkein ohje Timoteukselle? Se oli, julista Sanaa. En usko, että tässä Paavali tarkoittaa yksinomaan juhlallista saarnaamista, vaan myös evan­keliumin todistuksen antamista eri tilanteissa. Aina pitäisi olla val­mis antamaan todistuksen sanan Jeesuksesta. Olen monesti miettinyt Paavalin sanoja esiin as­tumisesta myös sopimattomalla ajalla. Olen miet­tinyt, onko evankeliumin arvon mukaista alkaa saarnata aivan mahdottomissa paikoissa tai sopimattomissa tilanteissa. Voisiko liiallinen tyrkyttäminen kääntyä lopuksi Evan­ke­li­u­mia vastaan? Edesmennyt ruotsalainen piispa Bo Giertzin opet­­taa tästä asiasta yllättävästi näin: ”Paavali tuskin tarkoit­taa, että sanomaa on väkivalloin tyrkytettävä ih­mi­sil­le sopimattomina aikoina, vaan pikemminkin, että sopivista tilaisuuksista on otettava vaari myös sil­loin, kuin hetki on julistajan itsensä kannalta hyvin sopimaton.” Giertzin mukaan sana voitaisiin kään­tää ”Ole valmiina sopivalla ja sopimattomalla het­kellä”.  Kun siis huomaamme, että tilaisuus Evankeliumista kertomiseen avautuu, tulisi meidän, lähettiläiden olla valmiina toimimaan, vaik­ka tapahtumat tulisivat eteen kuinka yllättäen, meille sopimattomassa tilanteessa. Vaikka ei sinulle oikein sopisikaan, velvollisuus todistukseen on olemassa.

Seuraavaksi tulee sitten ohje sisällöstä. Evankelista ju­lis­tus­ta on perinteisesti arvioitu sen perusteella, ero­tet­tiinko siinä laki ja Evankeliumi. Huono oli julistus, jossa ne sekoitettiin. Hyvä oli julistus, jossa ne kirk­kaasti erotettiin. Näistä samoista aineksista Paava­li­kin kehottaa julistuksen muodostamaan. Kärsivällisesti tulee Sanan perusteella todistaa ja näyttää vääräksi, mikä on Ju­malan tahdon vastaista.  Tulee myös lohduttaa ja kehottaa ihmisiä uuteen elämään. Armon Evankeliumi pitää olla aina vahvasti esillä. Kulijoille tulee antaa selvästi tie­to, missä kulkee taivaan tie.

Julistajalla ja kuulijalla on jatkuva kiusaus mukau­tua ”korvasyyhyn” mukaan. Helposti sorrumme kertomaan, sitä mitä kansa haluaa kuulla, mistä massat pitävät. Myös ihmiset mielellään ha­keutuvat sinne, missä kuulee oman mielen mukais­ta julistusta. Jokaisessa hengellisessä liikkeessä on oma julistuskulttuurinsa. Käytössä ovat tutut termit. Sen vuoksi oman liik­keen julistus tuntuu kotoiselta ja hyvältä. Tutun julistuksen piiriin on hyvä mennä. En usko, että Paavali tätä ilmiötä tässä vastustaa, vaan hän va­roit­taa sellaisesta julistuksesta, jossa luovutaan ih­misten mielistelemiseksi Jumalan Sanasta ko­ko­naan tai osittain. Koko Jumalan Sanan totuus, laki täydessä ankaruudessaan ja Evankeliumi kaikessa ihanuudessa on ihmisille julistettava ja opetettava. Ei mitään uusia taruja tai teologisia keksintöjä, vaan tulessa koeteltua Jumalan Sanaa tulee mei­dän julistaa ja siitä kertoa imisille. Varoitus on taas kaksipuolinen. Ei saa uskoa taruja, mutta ei niitä saa myöskään julistaa hengellisinä totuuksina. Hengellisen viihteen tarjo­amista tule visusti varoa.

Päivän Evankeliumitekstissä Jeesuksen lähettiläitä, kuninkaan juhla-airuita otettaan kiinni, jopa pahoinpi­del­lään.  Paavali kehottaa Timoteusta pysymään järke­vä­nä ja lujana kestämään vaivat. Lähettilään tehtä­vä on vastuullinen. Tuskaa ja ahdistusta tulee vas­taan, mutta se on kestettävä.

Lopuksi, kuin yhteenvetona, Paavali kehottaa; ”kes­tä vaivat ja julista Evankeliumia.” Mutta kuinka me jak­samme, kuinka me kestämme? Kasteessa, kun meidät on kutsuttu Jeesuksen seuraajiksi ja todistajiksi on meille sanottu, että ristiinnaulittu Jeesus Kristus on si­nut lunastanut. Jeesus on Gol­gatalla maksanut ve­rel­lään sinun vikasi ja virheesi. Ne­kin laiminlyönnit ja puutteet, jotka teemme Evan­keliumin työsaralla. Koko toiminnan ydin on lu­nas­tus. Sitä me julistamme, juuri siitä Evankeliumi ker­too. Siitä me saamme itsekin elää ja ammentaa voi­maa. Ei muuta mahdollisuutta kestää ajan ah­dis­tuk­­sissa ole. Meillä on syntien anteeksisaaminen Jeesuksen veren ansiosta, yksin armosta, yksin uskon kautta. Siinä on meidän elämä, meidän toi­vo, meidän voima. Me haluaisimme, että muutkin siitä tulisivat osal­li­siksi. Haluamme, että kaikki kasteessa Jee­suk­sen lähettiläiksi kutsutut ottaisivat tehtävänsä todesta ja lähtisivät kantamaan vastuutaan työstä. Kaiken voi aiheuttaa vain Jumala, Pyhän Henkensä välityksellä. Hän siunaa työmme, kartuttaa joukkoamme, kasvattaa pelastettujen kiitosvirttä laulavien määrää. Sitä me saamme kaikki pyytää.