LUOMAKUNTA HUOKAILEE

(Kirjoitus Sanansaattaja lehdessä nro 40/3.10.2013)

Eedenin lankeemuksessa ei ainoastaan ihmisessä oleva Jumalan kuva vääristynyt, myös luomakunta tuli taivutetuksi katoavaisuuden ahdistuksen alle. Näin syntiinlankeemus turmeli myös meitä ympäröivän luonnon. Adamin lankeemus on siis kaatunut myös Jumalan luoman luonnon ylle. Emme asu enää ihanassa, yltäkylläisessä paratiisissa. Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Ja miehelle hän sanoi: - Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi”. Vielä Mooseksen kirjassa on sanat: ”Hän antoi pojalle nimen Nooa* ja sanoi: "Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut." Asumme maailmassa, joka voi huonosti. Meidän ihmisten jokapäiväinen ahneutemme vielä lisää luonnon pahoinvointia joka päivä. Riistämme ja rasitamme luontoa yli oman välttämättömän tarpeemme. Olemme lisäämässä luomakunnan tuskaa. Myös luonto ihmiskunnan kanssa on ikeen alla, ikävöi luvattua vapautta ja vaikeroi tuskissa.

Taistelu tuo tuskaa ja pahoinvointia. Emme tiedä millainen tuska meitä ja meitä ympäröivää luontoa vielä odottaa. Raamatun sanan perusteella kuitenkin saamme uskoa, että taistelu kerran loppuu ja tulee ihana rauha ja täydellinen harmonia. Luontokin pääsee vapauteen.

Me ihmiset huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. Emmekö sitten vielä olekaan Jumalan lapsia? Emmekö vielä ole lunastettuja? Ystävät! Me olemme todella täydellisesti vapaaksi lunastettuja Jeesuksen veren ansiosta. Kasteessa meidät on täydellisesti kutsuttu Jumalan lapsiksi. Kaikki on pelastuksemme ja iankaikkisen elämämme kannalta täydellisesti valmista jo nyt, aivan tässä ja nyt. Saamme päivittäin uskossa elää Jumalan lasten riemullista elämää. Saamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen kalliissa sovintoveressä. Saamme iloita iankaikkisesta autuudestamme. Mikään ei ole siltä osin kesken. Jeesus antaa meille elämän.

Täällä ajassa kuitenkin kaikki jää vajavaiseksi. Voimme vaan aavistella tulevaa. Kun Kristus kerran saapuu kunniassaan, silloin meidät vapautetaan näistä rujoista ruumiistamme ja ajallisuuden rajoitteista. Saamme ylösnousemusruumiit, joissa ei kipu pesi. Pääsemme taivaan todelliseen kirkkauteen, jossa näemme Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Tuska ja ahdistus, mitä uskova täällä ajassa joutuu kärsimään, on täydellisesti poissa. Meitä ympäröi silloin myös uusi Eden, taivaallinen paratiisi. Myös luonto on päässyt vapaaksi ihmisen synnin kuormasta. Tästä meillä on lupaus, josta Pyhä Henki meille todistaa. Sen lupauksen toivossa jaksamme elää ja taistella vielä hetken. Muistakaamme taistelussamme myös luonnon tuskia.

Me saamme jo nyt nauttia autuudestamme, niin paljon kuin se täällä ajassa vain on mahdollista. Saamme uskoa Jeesukseen. Saamme kulkea Häneen luottaen Hänen lapsenaan. Saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Hänen pyhässä nimessään ja kalliissa sovinto veressään. Saamme aavistuksen taivaan rauhasta. Saamme nauttia kauniista isänmaastamme, sen vuodenajoista, luonnosta, luonnon ja peltojemme antimista. Saamme elää vahvassa toivossa.

Antti Näsi

Vähäkyrö