Vähäkyrö, 29.12.2013 Vähänkyröntie 6
SK-lauluilta
Luuk 2:8-11
Sillä seudulla oli paimenia yöllä
ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi
heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko
kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.
Hän on Kristus, Herra.
Palaan vielä tähän Jouluevankeliumin
kohtaan, joka vie meidät Lähi-Idän pimeälle kedolle. Vaikka meillä päivät ovat
jo alkaneet pidentyä, elämme silti edelleen vuoden pimeintä aikaa. Varsinkin nyt, kun ei ole lunta maassa on todella pimeää. Mekin täällä Suomessa, yöttömän
kesäyön maassa, ymmärrämme näin talvella, millaista on toimia pimeässä. Kulkeminen
on epävarmaa, eteneminen on yhtä hapuilua. Koko ajan saa olla varuillaan. Ei
voi olla varma ollaanko oikealla polulla. Sisälläkin pimeissä huoneissa pitää
liikkua varoen huonekalulta toiselle hapuillen.
Jos olemme pimeässä huoneessa ja joku
yllättäen sytyttää kirkkaan valon, se säikäyttää ja häikäisee, hetkeen ei näe
mitään. Kokemus saattaa olla epämiellyttävä, jopa pelottava.
Voimme vaan kuvitella, miltä paimenista
tuntui siellä etelän sysipimeällä laitumella. Aivan yllättäen taivaallinen
kirkkaus ympäröi heidät ja kirkkaudessa ilmestyy enkeleitä. Varmaan siinä,
ainakin jotkut, käänsivät kasvot poispäin ja piiloutuivat kivien taakse.
Enkeleillä oli viesti Jumalalta.
Ensinnäkin ”Älkää peljätkö!” hämmennystä tasoittava ilmoitus. Sitä seurasi sitten
ydin asia, teille on syntynyt Vapahtaja. Pimeydessä työtätekevät, yhteiskunnan arvostusta
vailla olevat paimenet saivat ensimmäisenä vastaanottaa Evankeliumin sanoman.
Eiköhän tämä meidänkin hengellinen
elämä ole usein sellaista pimeässä hapuilua? Emme voi olla varmoja polustamme
ja perillepääsystä, mutta paimenien kuulema Evankeliumi, Jumalan sana, tuo meidänkin
matkalle valoa, joka voi aluksi jopa häikäistäkin meitä. Sanan valossa on turvallista
vaeltaa ja se osoittaa meille tien perille taivaaseen saakka. Ei tarvitse enää
pelätä. Voimme evankeliumin valossa edetä kohti lopullista päämäärää.
Tuossa enkelin paimenille tuomassa
viestissä on kiteytettynä pariin virkkeeseen koko Raamatun ydinsanoma. Siitäkin
voidaan vielä pelkistää ja poimia siitä vain kaksi sanaa: Vapahtaja, kaikille. Vapahtaja,
joka muutama vuosikymmen myöhemmin sovitti hengellään koko maailman synnit. Teille
on syntynyt Vapahtaja… Ystävä hyvä! Se tarkoittaa myös sinua. Vanha käännös sanoi: ”on tuleva
kaikelle kansalle”. Ei niin huonoa tai vähäpätöistä ihmistä ole, joita varten
Vapahtaja ei olisi maailmaan tullut. Sanoma kuuluu kaikille, jokaiselle
ihmiselle, jokaiselle kansakunnalle, jokaiselle aikakaudelle. Et ole
ulkopuolinen. Mitä suurimassa määrin olet asianosainen, olet Jumalan valittu,
jonka tähden Vapahtaja syntyi seimeen, vartuttuaan antoi henkensä, mutta nousi kolmantena
päivänä kuolleista. Kaikki on valmista, käy pöytään, usko syntisi anteeksi
Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Kun sanoma oli julistettu, enkelit
virittivät ylistyksen Jumalalle. Kun paimenet kuulivat Evankeliumin viestin, eivät
he epäilleet, vaan lähtivät heti katsomaan häntä, josta heille oli ilmoitettu. Paimenet
näkivät kirkkauden, kuulivat viestin, uskoivat ja lähtivät liikkeelle. Eikö
tässä ole meillekin toimintamalli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti