VARMA TOIVO

Vähäkyrö 25.5..2014 Seurakuntakoti SK-laulutilaisuus

Room. 8:24-25.

Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.

Tekstin ensimmäisessä virkkeessä on Suomenkieleen kääntämisen kannalta yksi ongelmallinen sana ”toivo”. Yleensä ymmärrämme tuon sanan tarkoittavan jotain epävarmaa, parempaan tulevaisuuteen kohdistuvaa odotusta. Vielä enemmän epävarmuutta sisältyy samaa alkuperää olevaan sana toive. Edellinen raamatun käännös vuodelta 1933 kääntää tuon kohdan sanoilla: ”Sillä toivossa me olemme pelastetut”. Biblia vuodelta 1776 käyttää sanoja: ” Sillä me olemme toivossa vapahdetut”. Sinänsä aikalailla samanlaisia käännöksiä, mutta uusimpaan käännökseen on lisätty sana ”varma” häivyttämään tuohon toivo-sanaan liittyvää epävarmuutta. Alkuperäisen kielen sana, joka on meillä käännetty sanalla toivo, tarkoittaa myös odotusta, mutta epävarmuuden ajatusta siihen ei liity.

Me olemme todella pelastettuja. Jeesus antoi henkensä Golgatalla koko maailman syntien maksuksi. Se on kertakaikkinen ja varma uhri, jonka perusteella olemme pelastettuja. Jumala on jo tehnyt kaiken valmiiksi. Meidän ei tarvitse epävarmoina odotella toteutuukohan luvattu lunastus. Se on jo tapahtunut, ei tarvitse epäillä. Saamme sen uskossa vastaanottaa ja elää rauhassa.

Olemme pelastettuja, nyt jo, mutta kuitenkin elämme edelleen toivossa. Pelastusteko oli täydellinen, mutta sen hedelmät eivät ole meissä ihmisissä tulleet vielä täydellisesti esiin. Elämme edelleen lihallisessa ruumiissa. Synti riippuu meissä edelleen kiinni. Elämämme on edelleen vajavaista. Mutta kuitenkin elämme varmassa toivossa, että kerran synti on lopullisesti poissa, kaikki pahuus ja vaiva ovat poispyyhittyjä. Silloin meidät lopullisesti lunastetaan vapaiksi. Meidän ruumiimmekin tulee vapaaksi synnin ja kuoleman laista. Tämä tapahtuu silloin kun Jeesus saapuu maanpäälle kunniassaan.

Tuota tilannetta emme tiedä, emmekä tiedä, miten se tapahtuu. Me emme vielä sitä näe, mutta me elämme varmassa toivossa, että kerran se tapahtuu. Jos sen jo nyt tietäisimme ja näkisimme tapahtumat, eihän siihen enää mitään toivoa tarvittaisi. Se olisi jo silloin todellisuutta, jota ei enää tarvitsisi odottaa.

Elämme varmassa toivossa ihanasta ajasta, joka on kerran tulossa. Saamme kärsivällisesti odottaa sitä hetkeä. Tavallaan tuon toivon vakuutena on jo tapahtunut syntien sovitus. Jumala on jo antanut oman Poikansa pelastuksemme uhriksi. Jumala ei suunnitelmaansa peru, vaan vie sen loppuun saakka. Meiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, että pysymme kiinni Jeesuksen kuoleman tuottamassa anteeksiantamuksessa. Sen perusteella me sitten kerran pääsemme osallisiksi lopullisesta ja täydellisestä pelastuksesta.