Hebr. 12:5–6 (KR1992)
Te olette unohtaneet tämän sanan, joka
rohkaisee teitä kuin isä poikiaan:
- Älä väheksy, poikani, Herran
kuritusta,
älä masennu, kun hän ojentaa sinua -
jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa,
hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.
Ekö ole ristiriitaista, että täydellisen rakkauden kaikkivaltias
Jumala antaa ihmisen kohdata erilaisia vaikeuksia ja koetuksia. Ei hän itse
niitä tuota, mutta hän sallii pahan voimien toimia keskuudessamme. Miksi?
Onko kuritus ja rangaistus samaa asiaa tarkoittavia sanoja.
Normaalissa käytössä noiden sanojen merkitykset ymmärrämme olevan hyvin lähellä
toisiaan. Tässä hengellisessä yhteydessä voimme taas sanoa, että Jumala
rankaisee vihollisiaan, mutta kurittaa omia lapsiaan. Rangaistus tuo esiin
Jumalan vihaa, mutta kuritus tuo esiin Jumalan rakkautta.
Jumala sallii meille kuritusta ohjatakseen meitä
haluamaansa uskontietä pitkin. Se on rakkaudellista kuritusta ei rangaistusta.
Vastoinkäymiset ohjaavat meitä kyselemään Jumalan tahtoa ja alistumaan siihen.
Meidän parhaaksemme hän toimii, ei aiheuttaakseen ainoastaan meille tuskaa. Hän
toimii kuin isä, joka kurituksen avulla haluaa ohjata lastaan oppimaan oikean
elämäntavan. Kuritus ei ole merkki siitä, että Jumala olisi hylännyt lapsensa,
vaan se on merkki hänen huolenpidostaan lastansa kohtaan.
Sana onkin tarkoitettu meille rohkaisuksi. Jokaisen
kohdalla tulee eteen erilaisia elämänvaikeuksia. Silloin meidän tulee ymmärtää,
että kysymyksessä on kuritus, jonka saamme vastaanottaa Jumalan sallimana ja
käydä sen läpi Jumalan johdatukseen luottaen.
Jumala ei koskaan lähetä omalle lapselleen rangaistusta, koska Jeesus on jo meidän rikkomuksistamme tuomittu kuolemanrangaistukseen, jonka hän on myös kärsinyt. Samoista rikoksista ei voida tuomita useampaan rangaistukseen. Näin me olemme rangaistuksen uhasta vapaita ja saamme uskossa kulkea rohkeina Isän osoittamaa tietä pitkin kohti kotia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti