SYNTINEN NAINEN FARISEUKSEN TALOSSA

Veteli srk-talo Lähetysjuhla 24.2.2013

Luuk 7:48-50. Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut". Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?" Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

Tervehdys Vähästäkyröstä, eli pitäisikö sanoa Vaasasta. Armi-serkku pienen tökkäyksen jälkeen kutsui meitä tänne Veteliin. Kiitos kutsusta. Me olemme tulleet tänne siis kutsuttuina. Tuossa Raamatun kohdassa on kerrottu merkillisestä tapauksesta, siinä Jeesus oli kutsuttu aterialle fariseuksen kotiin. Vaikea on tietää, mikä oli perimmäinen syy, miksi fariseus oli kutsunut Jeesuksen kotinsa. Oliko syy uteliaisuus tai kenties tietojen urkinta Jeesuksen toimista. Jeesus ei kuulunut fariseuksien läheisiin ystäviin. Vastaanotto oli ollut asiallinen, mutta ei erityisen ystävällinen. Emme tiedä myöskään miten luontevaa seurustelu oli ollut, mutta sitten tilanne sai vielä eriskummallisemman suunnan. Ruokasaliin tunkeutui täysin sopimattomalla tavalla, täysin sopimaton henkilö, joka vielä käyttäytyikin täysin sopimattomasti. Näin ainakin sen aikaisten käyttäytymistapojen mukaan ajateltuna. Ruokailijat olivat aterialla puolittain makuuasennossa matalan pöydän ääressä. Jeesuksen toisella puolella oli illan isäntä, uskonnollista eliittiä edustava lain tuntija, joka kaikissa elämänsä käänteissä pyrki noudattamaan Mooseksen lain ja perinnäissääntöjen määräykset ja nyt Jeesuksen jalkojen viereen oli asettautunut sisään hiipinyt julkisyntinen nainen, jonka tilan jokaisen kaupungissa piti tietää ja tuntea.

Isäntä odotti, että Jeesus häätäisi naisen pois. Hän jopa mielessään epäili, mahtaako Jeesus olla profeetta, kun antaa tällaisten tapahtua. Ehkäpä tässä olikin syy ateriakutsuun. Pitojen isäntä halusi tarkemmin tutkia Jeesusta, mikä mies hän oli. Näihin omiin ajatuksiinsa isäntä sai Jeesukselta ojennusta vertauksella kahdesta velallisesta, joista toinen sai anteeksi lähes kahden vuoden palkkaa vastaavan velan ja toinen sai anteeksi vajaan kahden kuukauden palkan suuruisen velan.

Mutta miksi tuo nainen tunkeutui kutsumattomana tuohon tilaisuuteen. Nainen osoitti katumusta elämäntavastaan. Hän pyrki parannukseen, etsi uutta tietä, mutta ei ollut löytänyt mitään muuta mahdollisuutta kuin tulla Jeesuksen luo. Elä­mä näytti ajautuvan umpikujaan. Sikäläisessä yhteiskunnassa hänellä ei ollut mahdollisuutta päästä ihmisarvoiseen asemaan. Hän tiesi myös mikä häntä odottaisi ajanrajan takana. Hän tiesi, mitä seuraa Jumalan tahdon vastaisesta elämästä. Kerta kaikkiaan ei ollut muuta mahdollisuutta. Ainoa mahdollisuus oli jopa hyvien tapojen vastaisesti työntyä Jeesuksen luo ja pyytää Häneltä armoa ja anteeksiantoa. Hän oli valmis uhraamaan ehkä koko omaisuutensa, osoittaakseen rakkautta Jeesukselle. Kaikki muut tiet olivat nousseet pystyyn. Se oli ainoa mahdollisuus. Hädässä nainen uskoi Jeesukseen.

Mitä tapahtui? Nainen sai kuulla ihanat synninpäästön sanat: "Kaikki sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Nämä sanat kaikuivat naisen korviin ehdoitta, ilman mitään ansiota tai edes lupausta elämän parannuksesta. Hänelle lausuttiin sanat, jotka avasivat tuolle syntisellä elämäntavalla itsensä ahdinkoon ajaneelle naiselle taivaan. Sitähän se tarkoittaa, kun kaikki synnit julistetaan anteeksi. Ei niitä kerta kaikkiaan enää ole olemassakaan. Kun synnit ovat poissa, taivas on auki.

Miksi tämä tapahtui? Senkö vuoksi, että nainen uhrasi hyvän hajuisen kalliin öljyn osoittaakseen pitävänsä Jeesuksesta. Senkö vuoksi, että nainen osoitti Jeesukselle ylenpalttista arvonantoa. Ei! Vaan juuri siksi, että hän uskoi Jeesukseen. ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” Usko siihen, että Jeesus antaa synnit anteeksi, pelasti tämän syntisen naisen. Teksti ei kerro naisen myöhemmistä kohtaloista, mutta kun hän sai paljon anteeksi, niin kyllä hän varmaan pyrki myös omaa elämäänsä kohentamaan.

Jotenkin tuo tilanne Simonin kodissa tuo mieleeni tilanteen Golgatalla, vähän ennen Jeesuksen kuolemaa. Hänen molemmilla puolilla ristinpuulla oli syyllisiä kärsimässä tekojensa ansaitsemaa rangais­tus­ta. Toinen saattoi olla hieman suurempi rikollinen kuin toinen. Molemmat olivat kuitenkin syyllisiä ja rangaistuksensa ansainneita. Toinen katui ja sai Jeesukselta lupauksen paratiisiin pääsystä. Toisen kohtalosta ei Raamattu kerro mitään. Simonin kodissa syntinen, katuva sai armon, mutta ehkä ihmisten edessä kunniallista elämää eläneestä, mutta Jeesuksen Jumaluutta epäilleestä fariseuksesta ei puhuta mitään. Syntien määrä ei merkinnyt Jeesukselle mitään. Usko tai epäusko Häneen ratkaisi aina lopputuloksen. Siinä oli kaksi velallista, toinen kenties ihmisten silmissä suurempi velallinen, mutta kumpikaan ei itse pystyisi velkaansa maksamaan, ei kahden vuoden eikä edes kahden kuukauden palkkaa vastaavaa summaa. Ei siinä auttanut velkajärjestelyt. He eivät olisi kumpikaan voineet maksaa velasta edes pientä murto-osaakaan. Ainut mahdollisuus oli suostua täydelliseen velkojen anteeksisaaminen. Nainen suostui vastaanottamaan armon. Fariseus kenties jatkoi omaa piinaavaa lyhennyssuunnitelmaansa, joka vain päivä päivältä kasvatti velkaa. Ellei muutosta hänen kohdallaan tulisi tapahtumaan, hänen kohtalonsa tuli olemaan iankaikkinen kadotus.

Ystävä hyvä! Tunnetko sinä olevasi elämän umpikujassa oleva, kaikkien hyljeksivä syntinen vai elämässä pärjäilevä lainkuuliainen kirkossakävijä. Onko velkasi 50 tai 500 denaaria. Tunnusta rohkeasti, että et pysty maksamaan kumpaakaan summaa. Summan suuruudella ei ole iankaikkisuutemme kannalta mitään merkitystä, vaan kysymys on siinä, uskotko sinä, että Jeesus on juuri sinun syntisi ottanut päälleen, kantanut juuri sinun syntisi Golgatan ristille ja siellä maksanut ne Jumalan edessä omalla verellään? Uskotko, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, sinun henkilökohtainen Vapahtajasi? Ei siinä meidän tekomme tai uhrauksemme paina mitään, vaan vain usko rajattomaan anteeksiantamukseen voi meidät pelastaa.

Paljon saamme anteeksi, rakastakaamme Jeesusta yli kaiken ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Ei meitä ole kutsuttu syntisiä luokittelemaan ja ryhmittelemään, vaan meitä kutsutaan saarnaamaan evankeliumia ja julistamaan syntejä anteeksi. Vaikka maailma oikeuksiamme kyseenalaistaakin, me saamme Jumalan sanan ja kasteemme oikeutuksella viedä rohkeasti ja joka tilanteessa anteeksisaamisen sanomaa eteenpäin.

Tänäänkin me saamme asettautua syntisen naisen paikalle, täysin kurjina ansiottomina. Saamme tunnustaa Jumalan edessä koko elämämme kurjuuden ja saastan, syntiemme valtavan määrän.  Saamme katua tekojamme. Mutta meille kaikuvat tänäänkin Jeesuksen omat sanat: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa." Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovinto­veressä. Ystävä sinulle kurjalle syntiselle on taivas avoinna. Siitä saamme tänään riemuita ja kiittää. Kun vuoden 1642 Raamatun käännöksessä puhutaan riemuvuodesta, käytetään sanaa cajahdoswuosi. Se on hyvä sana. Annetaan mekin riemun kajahtaa niin, että se kuuluu maan ääriin saakka.